Uhmaikä
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
M
Miskan äiskä
Vieras
Mä juttelen pojalle siitä mitä sitten tehdään, kun on vaippa laitettu ja puettu ja laulan aika usein sellaista Keinutaan-laulua, kun poika tykkää kovasti keinua ulkona. Usein miten se auttaa ja jos ei auta, niin sitten sanon, että no sitten ei mennä keinumaan ja sillon poika juoksee vaipan luo ja homma onnistuu. Syömisessä meillä ei ole ollu vielä muuta ongelmaa kuin se, että poika on heittäytyny taas vauvaksi eikä aina syö itse, vaan katselee mieluummin jotain mainoslärpykkää.
joo ei se helppoa ole. mun esikoinen 1.2v ja taistella saadaan esim nukkumaan menos. vasta viikko sit sain toiset päikkärit pois. ja viel ku odotan toista lastani jo kesäkuun toinen päivä on laskettu aika ja mies on töis niin ei oo helppoo yksin jaksaa päivät. ei me oltais viel toista lasta näin pian mutta pillerit pettivät. enkä mä suostu aborttia tekeen.
onko kohtalon tovereita ?
onko kohtalon tovereita ?
Meillä tyttö pian 2 vuotta ja kovasti on uhmaa. Pukeminen ja syöminen on hankalaa, tyttöä ei meinaa saada ulkoa sisälle yms. Olen yrittänyt houkutella tyttöä syömään, mutta toisinaan jää iltapalakin syömättä. kohtauksia tulee, mutta ne menee aikanaan ohi. voimia kaikille uhmisten vanhemmille.
\
Ei saa antaa kohtauksille "valtaa" eli just näin.
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2006 klo 20:47 Hay-D kirjoitti:
Ei saa antaa kohtauksille "valtaa" eli just näin.
\
Ei mitenkään olla saatu. On tehnyt samaa jo alle puolivuotiaasta asti. Välillä on niitä helpompia päiviä ja välillä pitää olla virikettä enemmän tai vähemmän. Pukeminen on nyt helpottunut, kun juttelen kaikkee samalla ja näytän esim. minne sukka menee ja sit kysyn, et mihin se menikään, niin poika innoissaan näyttää ja annan itse yrittää laittaa sukkaa tai kenkää jne..
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2006 klo 18:13 vieras kirjoitti:
Ei mitenkään olla saatu. On tehnyt samaa jo alle puolivuotiaasta asti. Välillä on niitä helpompia päiviä ja välillä pitää olla virikettä enemmän tai vähemmän. Pukeminen on nyt helpottunut, kun juttelen kaikkee samalla ja näytän esim. minne sukka menee ja sit kysyn, et mihin se menikään, niin poika innoissaan näyttää ja annan itse yrittää laittaa sukkaa tai kenkää jne..
I
ilpukka
Vieras
Ennakoimalla (jos aina jaksaisi).
Eli ennen kun mennään sisälle sanon vaikka että kannatko postin isälle ja näytät mitä ollaan saatu. Toimii usein. Muuten kauhea huuto ja rimpuili kun mennään sisälle. Tai mennään katsomaan sisälle sitä sinun trktoria ja tehdään niistä autoista pitkä jono... Tai sitten voin sanoa että mennään katsomaan videoita (käytin tuota eilen. Ja annoin katsoa videoita vaikka harvoin annan katsoa jos vaan muuta keksitään) Tarvii aina vaan jaksaa keksiä jotain joka lasta kiinnostaa enemmän kun protestoiminen.
Joskus kyllä annan huutaa lattialla koska joskus vaan on kiire tehdä jotain eikä ehdi ja jaksa kiertää ja kaartaa. Nostan esim. ulkoa sisälle ja annan huutaa jonkun aikaa... Sitten otetaan yhdessä vaatteet pois ja keksin jonkun "jutun" mistä hän voi innostua.
Monta kertaa sanon että no sitten ei voida mennä ulos jos et pue. Sinä jäät tänne ja äiti menee ulos. Silloin kyllä juoksee luokse ja antaa pukea.
Pyydän ulos lähdettäessä että ottaa itse kengät ja sanon että osaatko itse laittaa. Tänään meni uloslähtö sen perusteella ihan hyvin. Yksi kenkä jopa saatiin itse jalkaan.
Syömisestä. Meillä syödään kun syödään. Jos lapsi leikkii tai protestoi ruoka nostetaan pois. (Varoituksen jälkeen) Ja siihen loppui syöminen. Ei se lapsi nälkään kuole kun viisi kertaa päivässä ruokaa tarjoillaan. En pakota enkä tyrkytä. Sitten syö kun on tarpeeksi nälkä.
Niin ja poika 1v11kk.
Eli ennen kun mennään sisälle sanon vaikka että kannatko postin isälle ja näytät mitä ollaan saatu. Toimii usein. Muuten kauhea huuto ja rimpuili kun mennään sisälle. Tai mennään katsomaan sisälle sitä sinun trktoria ja tehdään niistä autoista pitkä jono... Tai sitten voin sanoa että mennään katsomaan videoita (käytin tuota eilen. Ja annoin katsoa videoita vaikka harvoin annan katsoa jos vaan muuta keksitään) Tarvii aina vaan jaksaa keksiä jotain joka lasta kiinnostaa enemmän kun protestoiminen.
Joskus kyllä annan huutaa lattialla koska joskus vaan on kiire tehdä jotain eikä ehdi ja jaksa kiertää ja kaartaa. Nostan esim. ulkoa sisälle ja annan huutaa jonkun aikaa... Sitten otetaan yhdessä vaatteet pois ja keksin jonkun "jutun" mistä hän voi innostua.
Monta kertaa sanon että no sitten ei voida mennä ulos jos et pue. Sinä jäät tänne ja äiti menee ulos. Silloin kyllä juoksee luokse ja antaa pukea.
Pyydän ulos lähdettäessä että ottaa itse kengät ja sanon että osaatko itse laittaa. Tänään meni uloslähtö sen perusteella ihan hyvin. Yksi kenkä jopa saatiin itse jalkaan.
Syömisestä. Meillä syödään kun syödään. Jos lapsi leikkii tai protestoi ruoka nostetaan pois. (Varoituksen jälkeen) Ja siihen loppui syöminen. Ei se lapsi nälkään kuole kun viisi kertaa päivässä ruokaa tarjoillaan. En pakota enkä tyrkytä. Sitten syö kun on tarpeeksi nälkä.
Niin ja poika 1v11kk.
Meillä tyttö 1v9kk uhmaa ihan kamalasti. Joka asiassa. Yritän keplotella, kuten "ilpukka" keksimällä jotain kivaa mihin tyttö kiinnittäis huomionsa, mutta joskun sekin tuntuu niin raskaalle, kun saa miellyttämällä miellyttää toista ja olla aina keksimässä jotain. Eikö elämä muka suju ilman tämmöistä teatteria???
Joskus annan tytön huutaa vaan. Esim. tutti on meillä semmonen kiusankappale, että tyttö haluais pitää sitä aina suussa. Oon ottanut nyt linjan, että saa sen kun mennään nukkumaan, ei muuten. Ja arvatkaa onko huutoa piisannut??? Pinnani on palanut satoja kertoja ja oon päättänyt, että jos tutista tulee meille riita niin tyttö saa sitten kiljua minun puolestani vaikka koko päivän, mutta en anna tuttia ennenkuin mennään nukkumaan. Noh, tyttö on nyt alkanut hokea haluavansa nukkumaan kokoajan vaikkei ole etes väsynyt. Älyää epeli, että silloin saisi tutin! Voi että näitten kanssa!
Miten muut, annatteko huutokohtauksen aikana lapsen huutaa vaan vai mitä teette? Mikä olis "oikein" tapa toimia?
Joskus annan tytön huutaa vaan. Esim. tutti on meillä semmonen kiusankappale, että tyttö haluais pitää sitä aina suussa. Oon ottanut nyt linjan, että saa sen kun mennään nukkumaan, ei muuten. Ja arvatkaa onko huutoa piisannut??? Pinnani on palanut satoja kertoja ja oon päättänyt, että jos tutista tulee meille riita niin tyttö saa sitten kiljua minun puolestani vaikka koko päivän, mutta en anna tuttia ennenkuin mennään nukkumaan. Noh, tyttö on nyt alkanut hokea haluavansa nukkumaan kokoajan vaikkei ole etes väsynyt. Älyää epeli, että silloin saisi tutin! Voi että näitten kanssa!
Miten muut, annatteko huutokohtauksen aikana lapsen huutaa vaan vai mitä teette? Mikä olis "oikein" tapa toimia?
en oikeista tavoista tiedä, mutta annan huutaa jonkin aikaa ja sitten testaan onko jo huudettu tarpeeksi, eli tulee syliin rättinsä ja tuttinsa kanssa hetkeksi ja sitten voi tehdä jotain muuta. Mutta meillä ainakin noi huudot täytyy mennä läpi, tyttö ei kyllä muuten usko että se on kiellettya tms. Enkä ole lähtenyt kovin paljon tohon suostuttelulinjalle. Ellei sisään tulla kiltisti, yhden selityksen ja yrityksen jälkeen neiti tulee sisään kainalossa. Meillä ainakin on huomannut sen ettei lapsi enää kovin nopeesti lähde tohon tinttauslinjalle, kun tietää että kummiski tehdään niinkuin äiti sanoo, perustelen kyllä aina syyt miksei esim. keinuun enään jäädä.
Kaupassa neiti joku aika sitten meinasi että hänhän muuten sitten jää tähän autokärryyn. Otin pois ja odotin hirvittävää raivokohtausta mutta ei mitään, niin sitä lähettiin kaupasta tätille heiluttaen.
Kaupassa neiti joku aika sitten meinasi että hänhän muuten sitten jää tähän autokärryyn. Otin pois ja odotin hirvittävää raivokohtausta mutta ei mitään, niin sitä lähettiin kaupasta tätille heiluttaen.
P
Pyrystiina harmaana
Vieras
Aika paljon käytän samoja keinoja kuin ilpukkakin.
Tärkeintä on olla johdonmukainen ja itse rauhallinen. Jonkinverran jätän myös ns. huonoa käytöstä huomioimatta. Meillä pikkuveljen synnyttyä uhma paheni ja suurin osa tyhmyyksistä on huomionhakuisuutta. Pahin rangaístus näyttää olevan, kun ei kiinnitä huonoon käytökseen mitään huomiota vaan poistuu itse huoneesta. Raivokohtauksen tullessa annan pojan raivota mutta olen aina vain lähettyvillä.
En tiedä milloin helpottaa mutta onneksi joukkoon mahtuu paljon hyviäkin hetkiä. Poika 2v3kk.
Tärkeintä on olla johdonmukainen ja itse rauhallinen. Jonkinverran jätän myös ns. huonoa käytöstä huomioimatta. Meillä pikkuveljen synnyttyä uhma paheni ja suurin osa tyhmyyksistä on huomionhakuisuutta. Pahin rangaístus näyttää olevan, kun ei kiinnitä huonoon käytökseen mitään huomiota vaan poistuu itse huoneesta. Raivokohtauksen tullessa annan pojan raivota mutta olen aina vain lähettyvillä.
En tiedä milloin helpottaa mutta onneksi joukkoon mahtuu paljon hyviäkin hetkiä. Poika 2v3kk.
