uhmaikä ja äidin hermot

[elli1]

meidän poika on kohta 2v, uhmaikä pahimmillaan ja äidin hermot riekaleina!
kertokaa vinkkejä, miten saatte hermot pitämään pahan uhmakohtauksen aikana. poika on iloinen ja aurinkoinen ja toisella hetkellä kiukuttaa kaikki! erityisesti uloslähteminen ja pukeminen on kompastuskiviä...
äidillä nyt on muutenkin suru pinnassa (STRESSIÄ MIEHEN KANSSA, MUUTTO, ANOPPI...), mutta miten saan hermot pysymään kurissa? en haluaisi kiukustua viattomalle lapselle...

 

[zappa]

voi voi... kuule ei se uhma tossa iässä oo vielä pahimmillaan. kauheempaa on vielä luvassa. Mut mut... itse asiaan. Se menee nopeemmin ohi kun et laskeudu lapsen tasolle vaan pysyt aikuisena ja rauhallisena. Koita pitää se mielessä niin on helpompi hillitä hermot eikä tarvii jälkeenpäin murehtia mitä tulikaan tehtyä. Minä oon käyny irvistelemässä ja potkasemassa seinää toisessa huoneessa niin ettei lapsi nää.

 

[elli1]

no mulle on ihan selvää, että uhma muuttuu vielä, ehkä voimakkaammaksikin...
eikö tosiaan ole vinkkejä?
tosi kovia nyt ovat, tulevat jo julkisella paikallakin... mm vaipanvaihto on joskus kesken kaiken huudon paikka, eihän lapsen voi antaa ilmankaan juosta (ihan 100% että pissat tulee). JO ENNESTÄÄN SELVÄÄ, ETTÄ LAPSELLA ON KOVA OMA TAHTO, JOTEN KOVAA ON UHMA...

 

[!]

Kyllähän se uhma muuttuu, mutta lapsikin kasvaa ja yli 3v ymmärtää jo puhetta eri tavoin, kuin 2v.

 

[Enkuli]

Täällä sama "vaiva" kuin ap:llä, lisää siihen vaan vielä pieni vauva jota tämä uhmakas inhoaa ja satuttaa jos vaan pääsee silmä sekunniksi välttämään!
Onko noita vinkkejä....ihan vaan itsellä on toiminut pitkä pinna, rauhallisena pysyminen asiaankuuluvan torumisen kera (ehkä se joskus oppii jos miljoona kertaa kieltää..)ja toi rauhallisena pysyminen onnistuu meikäläiseltä vaan "pirteänä" ja silloin kun ei ole tympääntynyt elämäänsä, eli OMAA AIKAA ja vapaata lapsista myös joskus!!
Onneks mies tietää mitä tää arki on, joten auttaa minkä voi. En usko että lapsi menee pilalle jos vanhempi joskus suuttuu, mutta kuritusta en hyväksy, enkä sellaista huutamista missä kirotaan ja mennään ihan alta riman. Julkisesti lapselle hermostuminen on huono asia, enemmänkin niitten uteliaitten ulkopuolisten silmäparien takia - meidänkin paikallislehdessä taannoin luki mielipideosastolla jonkun kirjoitus kun joku oli menettänyt lapselleen hermot kaupassa ja huutanut. Äiti syyllistettiin ihan täysin. Ehkä tämän pelossa jaksoin pysyä tyynenä kun meidän uhmakas tänään törkkäsi kauppareissulla sormellaan pientä siskoaan silmään ja sai vauvan hysteeriseen itkuun. Että mistä sitä voimaa sitten kukin ammentaa.....en tiedä! Paitsi että levännyt äiti jaksaa paremmin ja väsynyt mieli on vähän kuin sairas mieli, asiatkin saa vääristyneet mittasuhteet. Tsemppiä, koitetaan jaksaa...!

 

[Enkuli]

Täällä sama "vaiva" kuin ap:llä, lisää siihen vaan vielä pieni vauva jota tämä uhmakas inhoaa ja satuttaa jos vaan pääsee silmä sekunniksi välttämään!
Onko noita vinkkejä....ihan vaan itsellä on toiminut pitkä pinna, rauhallisena pysyminen asiaankuuluvan torumisen kera (ehkä se joskus oppii jos miljoona kertaa kieltää..)ja toi rauhallisena pysyminen onnistuu meikäläiseltä vaan "pirteänä" ja silloin kun ei ole tympääntynyt elämäänsä, eli OMAA AIKAA ja vapaata lapsista myös joskus!!
Onneks mies tietää mitä tää arki on, joten auttaa minkä voi. En usko että lapsi menee pilalle jos vanhempi joskus suuttuu, mutta kuritusta en hyväksy, enkä sellaista huutamista missä kirotaan ja mennään ihan alta riman. Julkisesti lapselle hermostuminen on huono asia, enemmänkin niitten uteliaitten ulkopuolisten silmäparien takia - meidänkin paikallislehdessä taannoin luki mielipideosastolla jonkun kirjoitus kun joku oli menettänyt lapselleen hermot kaupassa ja huutanut. Äiti syyllistettiin ihan täysin. Ehkä tämän pelossa jaksoin pysyä tyynenä kun meidän uhmakas tänään törkkäsi kauppareissulla sormellaan pientä siskoaan silmään ja sai vauvan hysteeriseen itkuun. Että mistä sitä voimaa sitten kukin ammentaa.....en tiedä! Paitsi että levännyt äiti jaksaa paremmin ja väsynyt mieli on vähän kuin sairas mieli, asiatkin saa vääristyneet mittasuhteet. Tsemppiä, koitetaan jaksaa...!

 

[niin meilläkin]

Meillä 2-v neiti, joka välillä pistää koko perheen pyörimään oman napansa ympärille... mutta niitä konkreettisia neuvoja: VARAA AIKAA pukemiseen, meillä puetaan samalla nallea, peppi pitkätossua jne, neiti uhmaikäinen saa samalla kuin huomaamatta vaipat päälleen kun itse "hoitaa" nukkea. Meillä vaipat "taiotaan" taikasanaa käyttäen vaippapussista esiin ja heti tulee vähän parempi mieli. Hampaat voidaan pestä myös tarvittaessa lelulta. Jos äidin valitsema asukokonaisuus ei miellytä, voitte yhdessä valita parista vaihtoehdosta mieleisen mutta joka tapauksessa pukeudutaan sään mukaisesti. Keksi yllättäviä puolia asioista ja "leikkikää" hankalista tilanteista ulos. Ja sitten kun myös äipältä menee hermo... Jaksamista sinullekin!

 

[Orvokki]

Tai niinkuin meillä: Raivokiukkuhalvauksen pukatessa 2v:n päälle aloin kuumeisesti etsiä kenkien alta ja kaapeista samalla päivitellen sitä että mistä se Känkkäränkkä nyt on tullut ja kuka sen on päästänyt sisään... 2 v. lähtee iloisesti mukaan etsimään sitä ja vielä löytääkin sen Meiltä on heitetty Känkkäränkkä monta kertaa ulos ja parikertaa on tehty kaupassa äkkiä ostokset ja lähdetty "karkuun" kun Känkkis on ollut kaupassa piilossa. Eli leikkiä, huumoria, yllättäviä tilanteita ja piiiitkäää pinnaa. Voimia.