UHMAAAA!

Poika täyttää lokakuussa kolme vuotta ja on aivan kauhee uhma päällä!
Koittelee kyllä niin totaalisesti mun kärsivällisyyttä ettei ikinä ennen!!! \|O \|O
Joka ilta saapi potea huonoa omatuntoa, kun äiskällä katkeaa pinna aina jossain vaiheessa ja alan huutamaan... :ashamed:
Mutta ku samasta asiasta kun sanoo ainaki 175 kertaa ja siltikään ei mene perille, nii ei jaksa!
ja joka asiaan mitä pojalle yrittää ehdottaa, niin vastaus on EI, EN HALUA, EN MENE PISSALLE; EN SYÖ... kaikki on sitä EITÄ...
ja sitä soutamista ja huopaamista...: otatko maitoa? EN , panen maidon takas kaappiin että ei sitte, nii sen jälkeen sitä maitoa ulistaan.. Huoh! :headwall:
Näitä hyviä esimerkkejä löytys vaikka kuiinka!
eikö kellään muulla?
Mä oon niin väsyny tähän!!! :\|
Mutta täytyy lohduttautua että luulis tän joskus helpottavan.. :/

 

Kylläkyllä, jotenkin hämärästi mutta silti selvästi tutulta kuullostaa. Koita kestää - ja ennen kaikkea pitää pinna siinä, että kun maitopurkki menee takaisin jääkaappiin ni se siellä myös pysyy :hug: jne. Eli testausta riittää, tarkoittaako nuo oikeastaan sitä mitä sanoo ja mitä selvemmin sen jaksaa oikeaksi todistaa, sitä helpommalla pitemmän päälle pääsee.

 

juu, eihän ne aina tarkota, kunhan testaa.. vaan joskus liian kanssa! :headwall:
Tänään käytiin ruoka-aikaan reilu tunnin taistelu, syödäänkö jugurttia vai makaronilaatikkoa. Ei meinannu kelvata millään, kaikkea muuta kylläkin. Totesin ettei tarvi syödä, mutta siinä tapauksessa voipi lähteä keittiöstä ulisemasta. Ja voi sitä huutoa!!!
Lopulta hän toisaan kävi syömässä sen lautasellisen, eikä enää kelvannu jugurtti jälkkäriksi, mitä olin ehdottanu.
Huoh.. :headwall:

 

Joo, muistan kerran kun meidän neiti huusi yli tunnin olohuoneessa suostumatta tulemaan omin jaloin keittiöön - ei edes vaikka muut söi jäätelöä :/ . Välillä aina kävin kysymässä, jokos riittäis - mut jätskit jäi kyllä syömättä...

 

\

Poika täyttää lokakuussa kolme vuotta ja on aivan kauhee uhma päällä!
Koittelee kyllä niin totaalisesti mun kärsivällisyyttä ettei ikinä ennen!!! \|O \|O
Joka ilta saapi potea huonoa omatuntoa, kun äiskällä katkeaa pinna aina jossain vaiheessa ja alan huutamaan... :ashamed:
Mutta ku samasta asiasta kun sanoo ainaki 175 kertaa ja siltikään ei mene perille, nii ei jaksa!
ja joka asiaan mitä pojalle yrittää ehdottaa, niin vastaus on EI, EN HALUA, EN MENE PISSALLE; EN SYÖ... kaikki on sitä EITÄ...
ja sitä soutamista ja huopaamista...: otatko maitoa? EN , panen maidon takas kaappiin että ei sitte, nii sen jälkeen sitä maitoa ulistaan.. Huoh! :headwall:
Näitä hyviä esimerkkejä löytys vaikka kuiinka!
eikö kellään muulla?
Mä oon niin väsyny tähän!!! :\|
Mutta täytyy lohduttautua että luulis tän joskus helpottavan.. :/

Ai me ei ollakaan ainoita. :hug: sulle. Koitetaan jaksaa. Meillä täysin samaa ja tuo maito juttu on myös tuttua. Ei vaan jaksais. \|O
Pinna palaa 100kertaa päivässä ja huono omatunto sitten illalla kun on joutunut huutamaan. Mein esikko täyttää marraskuussa 3. Nyt kuopuskin oppinut konttaamaan ja sitä käy koko ajan läpsimässä, tönimässä, kiusaamassa muuten. Lyö. Vaikka kuinka monta kertaa siitä puhuttu ja anteeksi pyytää. Ei vaan mene tuonne jakeluun. Ilmeisesti nauttii siitä, et veikka huutaa. Tai kerää sitten itse jotain huomiota tuolla lailla. :/
Vaikea sanoa, jospas se siitä ajan kanssa sitten.

 

Meillä on jatkunut sama PIIITTKÄÄN!!! Nyt olen huomannut että käänteispsykologia toimii (ei saa ottaa kenkiä pois ollenkaan,kun ei suostu riisumaan).
Minäkin toistan saman asian sadasti...koska kaikkea ei voi kääntäenkään tehdä,ettei lapselle synny vääriä käsityksiä.
Tsemppiä... :headwall:

 

\

\

Poika täyttää lokakuussa kolme vuotta ja on aivan kauhee uhma päällä!
Koittelee kyllä niin totaalisesti mun kärsivällisyyttä ettei ikinä ennen!!! \|O \|O
Joka ilta saapi potea huonoa omatuntoa, kun äiskällä katkeaa pinna aina jossain vaiheessa ja alan huutamaan... :ashamed:
Mutta ku samasta asiasta kun sanoo ainaki 175 kertaa ja siltikään ei mene perille, nii ei jaksa!
ja joka asiaan mitä pojalle yrittää ehdottaa, niin vastaus on EI, EN HALUA, EN MENE PISSALLE; EN SYÖ... kaikki on sitä EITÄ...
ja sitä soutamista ja huopaamista...: otatko maitoa? EN , panen maidon takas kaappiin että ei sitte, nii sen jälkeen sitä maitoa ulistaan.. Huoh! :headwall:
Näitä hyviä esimerkkejä löytys vaikka kuiinka!
eikö kellään muulla?
Mä oon niin väsyny tähän!!! :\|
Mutta täytyy lohduttautua että luulis tän joskus helpottavan.. :/

Ai me ei ollakaan ainoita. :hug: sulle. Koitetaan jaksaa. Meillä täysin samaa ja tuo maito juttu on myös tuttua. Ei vaan jaksais. \|O
Pinna palaa 100kertaa päivässä ja huono omatunto sitten illalla kun on joutunut huutamaan. Mein esikko täyttää marraskuussa 3. Nyt kuopuskin oppinut konttaamaan ja sitä käy koko ajan läpsimässä, tönimässä, kiusaamassa muuten. Lyö. Vaikka kuinka monta kertaa siitä puhuttu ja anteeksi pyytää. Ei vaan mene tuonne jakeluun. Ilmeisesti nauttii siitä, et veikka huutaa. Tai kerää sitten itse jotain huomiota tuolla lailla. :/
Vaikea sanoa, jospas se siitä ajan kanssa sitten.

IHANAA!!!MUILLAKIN! AIVAN SAMANLAISTA JA SAMOISTA ASIOISTA

 

Meillä on tyttö 2v10kk. Meillä kanssa testataan joka ikinen asia, esim. tänään aamupalalla neiti testasi montako kertaa saa sylkeä pöydässä. No kolmannen sylky- ja kieltokerran jälkeen aamiainen oli ohi. Neiti ehti ottaa leivästä n. kolme haukkua ja siihen se sitten jäi. Hirveä huuto siitä syntyi kun käskin pöydästä pois ja laitoin lopun aamupalan roskiin. Päiväruoka maistuikin sitten hyvällä ruokahalulla. Oli kuulema vilheä nälkä (=hirveä nälkä).
Välillä kyllä tulee tosi paha mieli itsellekin, mutta jos annan periksi nyt niin saan antaa periksi kaikesta muustakin mistä vain neiti ikinä keksiikin. javascript:emoticon(':headwall:')
javascript:emoticon(':headwall:')
Yritän välttää huutamista ja tukkapöllyä. Meillä jäähypenkki toimii paremmin. Tsemppiä ja pitkää pinnaa jokaiselle uhmaikäisen vanhemmalle.

Miten teillä onnistuu anteeksi pyytäminen esim. kaverilta? Meillä yhtä tuskaa, pitää pakottaa ja sen jälkeen neiti pistää hirveät raivarit pystyyn. :headwall:

 

Helpottaa kuulla muidenkin tarinoita viha-rakkaus suhteesta omaan/omiin lapsiin!

Meidän 2,5v prinsessan uhma on sitä luokkaa, että alkaa about rauhallisen isänkin pinna jo olla tiukalla. On aika pelottavaa huomata millaisia tunteita käy läpi kun sappi alkaa tosissaan kiehua omaa tytärtään kohtaan.. Tekisi mieli huutaa ja kirota kuin aikamiehelle, mutta tietää että lapsen unet ja ajatukset sekoontuu siitä vain entistä pahemmin.

On niin raivostuttavaa kun lapsi haluaa pissalle, kakalle tai potalle, mutta mitään ei tule.. Eikä ollut tulossakaan, kaikki vain uhmakasta mielenosoitusta.

On niin sydäntä särkevää ensin hermostua lapselle ja sitten nähdä pienet säikähtyneet kasvot kyynelissä.. Vaikka pyydellään anteeksi ja sovitaan niin 10min päästä taas sama juttu.. Alkaa epätoivo iskeä.

Mutta ei auta kuin muistaa, että minä olen se aikuinen - ja aikuisethan kuulemma tietävät miten maltti säilytetään.

Forgive me - my princess :'(

 

\

Meillä on tyttö 2v10kk. Meillä kanssa testataan joka ikinen asia, esim. tänään aamupalalla neiti testasi montako kertaa saa sylkeä pöydässä. No kolmannen sylky- ja kieltokerran jälkeen aamiainen oli ohi. Neiti ehti ottaa leivästä n. kolme haukkua ja siihen se sitten jäi. Hirveä huuto siitä syntyi kun käskin pöydästä pois ja laitoin lopun aamupalan roskiin. Päiväruoka maistuikin sitten hyvällä ruokahalulla. Oli kuulema vilheä nälkä (=hirveä nälkä).
Välillä kyllä tulee tosi paha mieli itsellekin, mutta jos annan periksi nyt niin saan antaa periksi kaikesta muustakin mistä vain neiti ikinä keksiikin. javascript:emoticon(':headwall:')
javascript:emoticon(':headwall:')
Yritän välttää huutamista ja tukkapöllyä. Meillä jäähypenkki toimii paremmin. Tsemppiä ja pitkää pinnaa jokaiselle uhmaikäisen vanhemmalle.

Miten teillä onnistuu anteeksi pyytäminen esim. kaverilta? Meillä yhtä tuskaa, pitää pakottaa ja sen jälkeen neiti pistää hirveät raivarit pystyyn. :headwall:

ihanaa että on muitaki!!!!!!!!
se vaan on joskus helpompi antaa periksi, vaikkei pitäs.. :ashamed:
ku ei jaksa kuunnella sitä saamaa jankutusta tunnista toiseen ja lopuksi sitte sitä huutamista. Yleensä tää mamma pitää päänsä, mut aina ei vaan jaksa! \|O
Ei meilläkään tukkapöllyä anneta, mutta näinä päivinä oon huomannu sortuvani siihen huutamiseen helpommin.. ja sehän auttaa asiaa hirveesti, niinpä niin..
Jääähypenkkiä oon miettiny, ja vois kokeillakki, mut epäilen että ei tuu onnistumaan. Joskus oon vieny raivoaavan kolmevuotiaani meidän makkariin raivoamaan, ja tuntuu et suuttuu vaan enemmän.
Mikä lie auttas.. Yks päivä se purki oman sänkynsä raivotessa ihan kokonaan, sit ku hoksas et mitä tuli tehtyä nii alko huuteleen että äiti, tuu kattoon. no minä menin kattoon ja tuumasin että no nyt on nähty, voi voi. Ja siitä se ulina taas lähti. Sit ku sai raivottua loppuun, nukahti alta minuutissa! Huoh..
Mä en oikeen tuohon anteeksipyyntö asiaan osaa sanoa mitään, ku meillä ei oo lapsiperheitä tuttuina eikä kavereina. (ollaan muutettu toiselta paikkakunnalta)
Poika on päiväkodissa n. 10 pv kuukaudessa, eivätkä siellä oo ainakaan puhuneet mitään. Yks toinen poika kyllä "mökyttää" meidän poikaa minkä ehtii, joka viikko on mustelmia jossain. Sitä oon vaan oottanu ja pelänny että ottaakohan tältä toiselta pojalta vaikutteita ja alkaa lyömään itekki... sitä ei oo ainakaan ennen tapahtunu.

Mut jaksamisia kaikille näiden uhmalaisten kanssa, ja kiirjotelkaa lisää kuulumisia/kokemuksia!

 

Meillä 3-vuotiaan tytön Uhma on muuttunut aivan mahdottomaksi nyt kun läksin töihin. Lapset olleet kuukauden hoidossa. Joka-ikinen päivä ottaa minun kanssa yhteen milloin mistäkin, alan olla aika neuvoton. Kun ois yhteistä aikaa niin sitten sekin menee kinastellessa. Ilmeisesti tyttö reagoi näin siihen kun on joutunut menemään hoitoon ja äiti töihin, tähän asti ollut kolme vuotta kotosalla, ei kertaakaan vieraan hoidossa.
Isälleen ei näytä uhmaansa niin paljon kuin minulle ja menee kuulema hienosti nukkumaan kun olen iltavuorossa.
Kyllä on hermoja raastavaa jos ei tämä pian helpota!! \|O

 

Juu, uhmaa, sitä meilläkin on ja pojalla ikää 3½ vuotta, että koittakaa kestää vaan Ns. käänteinen psykologia tehoaa aina, ainakin silloin tällöin :kieh: joten sitä kannattaa kokeilla myös. Varoitukset hyvissä ajoin ovat myös tehokkaita (silloin tällöin) ja "lasketaan viiteen"-kehoitukset. Välillä kyllä pistää ihan naurattamaankin tuon 3v:n uhmakohtaukset kun ei niistä ota selvää ees, että onko poika tosissaankaan vai huutaako ihan huvin vuoksi Mut jaksamisia vaan kaikille ja pitkäääääääää pinnaa! :heart:

 

Meillä on myös uhma ikäinen 3,5v tyttö. On päiviä, joilloin koetellaan vanhempien hermojen kestävyyttä parikyt kertaa ja toisina päivinä vain muutaman kerran. Tulee huudettua, mutta mitään fyysistä en harrasta. Eteisessä meillä on jäähy penkki, joka on pahempina päivinä useasti käytössä. Tyttö on muutenkin voimakastahtoinen ja uhma siihen päälle, niin oksat pois. Itse olen lapsen halunnut, niin ei voi kuin antaa ajan kulua. Eiköhän se tästä kohta helpotu ja odotellaan uutta uhmaa.

 

Ai että kuulostaa sitten tutulta..meillä neiti täyttää marraskuussa kolme ja pienin on nyt 8kk.Kiusaamista ei ole, mutta mustasukkaisuutta kyllä.Joka kerta kun imetän tai nukutan pienempää neitiä on isompi jotain vailla. Ja jos ei heti saa niin saan huudon palkaksi ja joskus myös äityy lyömäänkin (minua siis).Iltaisin nukkumaan meno on yhtä hulinaa ja pinnan kiristystä ja toisinaan taas nukkumaan mennään niin kiltisti.Nyt vain isompi on alkanut öisin tulla meidän sänkyyn jos on sattunut heräämään esim. nähtyään pahaa unta..mutta ei kai sitäkään loputtomiin kestä.Mutta on hyvä kuulla ettemme ole ainoat uhmaisen tyttömme kanssa.Ja voimia kaikille. :hug: