uhmaa...?

Meillä tyttö täyttää heinäkuussa 3-vee. ja ilmeisesti on nyt se uhma pahimmillaa. joka asiaan sanoo EI, EN HALUA, EN OTA, EN SYÖ, EN JUO, EN MEE, EN TUU, ET SAA YM... ja huutoa ja riehuntaa ja mäkötystä päivät pitkät.
mulla välillä nauratta ja välillä itkettää ja toisinaan voisin ottaa tukasta kiinni ja heittää seinään!
aika järkyttävää, enpä tosiaan olis uskonu mikä hirviö tuosta pikku enkelistä voi tulla? enimmäkseen onneksi naurattaa, nuo riehumiskohtaukset välillä huutaa niin hirveällä äänellä etten käsitä miksei sillä ääni lähe? toisinaan tuntuu että nyt on tytöllä elämänsä ensimmäinen selkäsauna pikkusen lähellä. onko tämä oikeesti totta ja kuinka kauan pahimmillaan tätä jatkuu?

toista tässä ollaan yritetty, vaan ku tää alko pari viikkoo sitte on alkanu tuntuu et kyllä tää oli nyt tässä

 

Meillä muuten samalainen plikka, paitsi että täytti juuri kaksivee Eikös tuo murrosikään mennessä loppune, alkaakseen sitten uudelleen :headwall:

 

Meillä 4v. tytöllä kanssa kovat uhmat menossa... ja tosiaan välillä en tiedä itkenkö vai nauranko vai mitä....

Ennen niin rauhallinen tyttö ja nyt huutaa ja paiskoo ovia... välillä mietin että onko sille tullut aikainen murrosikä, kun joskus on huutanut mulle että "älä puhu mulle"...hmm..

 

meillä on 4 v poika ja 2 v tyttö, molemmilla tota uhmaa...
tosi kiva ku välillä saa ( joutuu) huutaa pää punaisena, että homma toimii. välillä odotan jo että lapset alottaisivat koulun..

onneksi näitä kiukkupäiviä o vähempi kuin näitä kivoja päiviä jolloin sujuu kaikki hyvin.

 

Meitin likka täyttää tässä kuussa (kesäkuu alkoi huom!) 3v, ja uhmaa on kestänyt jo 2 vuotta.. Että enpä tiedä onko loppua näkyvissä lain :snotty: ! Kai se pahimmassa tapauksessa kestää murrosikään asti, ou jee..

 

Ei se uhma mihkään häivy, mut kun ne täyttää 18v niin niille voi sanoo jotta jos ei kelpaa ni tossa on ovi.....

 

\

Meillä 4v. tytöllä kanssa kovat uhmat menossa... ja tosiaan välillä en tiedä itkenkö vai nauranko vai mitä....

Ennen niin rauhallinen tyttö ja nyt huutaa ja paiskoo ovia... välillä mietin että onko sille tullut aikainen murrosikä, kun joskus on huutanut mulle että "älä puhu mulle"...hmm..

täällä painitaan just samojen asioitten kans, paitsi pojalla ikää kolme vuotta ja 2kk.tta. "äläkä puhu mulle", "äläkä kato mua", "äläkä kysy multa" jne.jne.jne. 2vee 9kk.tta asti poika oli tosi helppo lapsi, ei koskaan minkäänlaista uhittelua, mut nyt sit varmasti senki eestä, et alkuun oli helppo. Oon joskus jopa joutunut miettimään sitä, et onkohan sillä ymmärryksessä tai jossai jotai vikaa, kun tuntuu, ettei sille mikään mee jakeluun. Vaikka kuinka yrittäs selittää, miks ei esim. voi pihalta karata, niin halu päästä esim. naapuripihalle laskeen liukumäkeä on niin suuri, että joka hetki saa olla muistuttamassa, et älä lähe. sit ku mokoma on vielä niin nopsajalkanen, et ku muutaman askeleen etumatkan saa, niin siinä saa äiti pistellä parastaan perässä, että kiinni saa. kiellot ja käskyt kaikuu kuin kuuroille korville. lisäksi tulistuessaan poika käy isoveljeensä käsiksi, lähinnä lyömällä. (isoveli 5 vee ihmeissään, kun tietää ite varsin hyvin,että ei saa lyödä.) kuitenkin tää kolmevuotias on aina hyvin helposti pyytämässä anteeksi, joskus jopa sitä, jos isoveli härnää, niin nuorempi pyytää äitiltä juonittelujaan anteeksi. =)

toivon mukaan tää menee joskus ohi tai ees vähä rauhottuu...viimestää sit aikuisiällä. vanhemmalla pojalla nääs "uhma" alkanu jo yks vuotiaana ja jatkuu edelleen ja mitä kavereilla on ala-aste ikäsiä lapsia, niin kyl nekin vieläkin uhmaa ja ala-asteen jälkeenhän viimestää tulee murrosikä, joten jospa sit aikuisiässä viimestään.

mut tosissaan noitten uhmaajien kans menee päivittäin itellä hermot ja tulee huudettua naama punaisena. ja ainakaa meillä, ei sekään auta. :/

 

Hei meillä poika täyttää 3 v la ja tyttö menee kouluun vielä nyt 6v. Pojan uhma on aika raju verrattuna tytön vastaavaan, mutta aikanaan loppuu, se tarvitsee itseltä aika moista sinnikkyyttä ja johdonmukaisuutta. Toistojen kautta lapsi oppii pikkuhiljaa väärän ja oikean tavan tehdä asioita. TArkoitan, että lapsen uhma on yksi kehitysvaihe ja sitä ilman lapsi ei kehity. Härkää sarvista ja kieltojen sijasta valintoja tyyliin syötkö vai menetkö arestiin esim. oma huone ja siellä tuoli mihin istua. Vie vähän aikaa, mutta tepsii kun tekee monta kertaa. Jaksetaan, kerran lapset vain ovat pieniä....

 

huoh... tuttua. Meillä tyttö 2v10kk ja aivan mahdoton.. lisäksi taudin kuvaan kuuluu, että vähäinenkin keskittymiskyky on täysin kadonnut: sen sijaan että leikkisi yhtään, hän vain vetää tavarat esiin ja heittelee ympäriinsä.

mä olen vakavissani miettinyt, että mun pitää hakea itselleni apua jostain. Mistähän?

mä pelkään sitä miten kovaa suutun tytölle ja miten se saa tempuillaan mut raivon partaille, pelkään että joskus vielä teen jotain pahaa. muutaman kerran olenkin tytön kummille tai äidilleni soittanut, että nyt tule hakemaan tuo kiusankappale pois täältä ja ollaan saatu molemmat rauhoittua hetken. Miten te rauhoitatte itsenne noissa tilanteissa?

 

Eli kuinka saa itsellä järjen säilymään päässä... en osaa muuta sanoa, kun että parempi että lähtee ko. tilanteesta toiseen huoneeseen ja pyrkii tulemaan rauhoittuneena takaisin. Ja sen jälkeen lapsen käsistä kiinni, silmäkontakti ja sanat: tyyliin noin EI saa tehdä, se on väärin ja nyt joudut hetkeksi "arestiin". Vaikka sitten vierashuoneeseen tai kylppäriin tuoli ja sille istumaan. Ja palautetaan lapsi niin kauan kunnes pyytää anteeksi tai rahoituu. Vaatii vähän kovaa luonnetta, mutta tepsii. Parempi sekin kun lyö lasta. Huutamisestakaan ei ole apua, jämäkkä sanominen on kuulemma tehokkaampaa. Jos huuhdetaan lapseen tarttuu vain epävarmuus omaa vanhempaa kohtaan. Älä huoli et todellakaan ole yksin tässä asiassa, koitappa nauraa joskus tilanteelle ja katso miten tyttö reagoi....

 

Myös täällä painitaan melkoisen uhman kanssa. Ja kyselyiän.. Vuosi sitten odottaessani junioria viimeisilläni oli sama tilanne, paitsi että nyt (2v10kk) tilanne on vielä kamalampi, kun tyttö osaa olla ovelampi.. Vuosi sitten uhmis oli enemmänkin pukemisen, pesujen ja syömisen kanssa tappelua. Nyt tappelu saadaan aikaiseksi ihan mistä tahansa.

Nyt olen juuri taistellut tunnin likan päiväunien kanssa. Välillä tyttö muksii junioria, tekee pahojansa, huutaa, kiljuu, yrittää tehdä mitä lystää. Ja jankkaa kaikesta itselleen kivasta, kuten siitä, saako videoita katsoa joka päivä. Myös minä välillä hieman pelkään, että milloin multa menee ylitse. Juniorin kanssa on ollut tosi rankka kevät iho-ongelmien ja sairasteluiden vuoksi ja nyt tämä. Mä olen aika valmista kamaa lähtemään heti töihin, kun juniorille saadaan edes jonkinlainen ruokavalio aikaiseksi..

Ja tosiaan, jos tytöllä ei ole uhma päällä, niin sitten ihan hirmuinen kyselykausi. Mitä miksi miksei joka asiasta, oli se sitten videoiden katselu, poliisiauton valot, oravan juokseminen pihan poikki.. Kaikesta pitää saada tietää ihan kaikki ja jos tytölle ei vastaa mitään, niin kysely vain yltyy. Ja jos vastaat lyhykäisesti, niin tyttö keksii silti jotain uutta kyseltävää.

Ja nyt kun tyttö vihdoin nukahti, niin se on silti niin kaunis pieni enkeli..