uhmaa (äitillä ja lapsella)!!!!

meidän kiltti poika on nyt tullut uhmaan ja mä oon ihan hoo moilasena tääl että miten mä sen kans menettelisin.
isi on nyt mennyt joku aika sitten töihin ja perheessä on myös vajaa4 kk vauva.
huomioo ei millään riitä niin paljoa kun haluaisi antaa. otan pojan kyllä mukaan myös vauvan ja kodin hoitoon omien kykyjensä ja halujensa mukaan. koitan muistaa kehua ja kiitellä paljon pienimmistäkin aisoista... mutta silti se on vähä niinku kulttuurishokki, ku yhtäkkiä ei kertakaikkiaan yhtään mitenkään päin ole pojalle hyvä.
aamulla se kiljuu, että han haluaa puuroa. laitan pojalle puuron, ja se alkaa känkkäilemään, että minä en ainakaan mitään puuroa syö. laitan puuron jonkin ajan päästä pois näkyviltä, josta poika suuttuu, että hän haluaa puuroa. otan puuron esille, ja siitä vasta riemu ratkee, kun puuroa pakotetaan syömään...
kaikki asiat menee samalla kaavalla...

kamala olo kun tulee suututtua siihen niin usein, vaikka tiedän, että jos hoitaisin asiat jollain muulla tavoin ku huutamalla, niin ne vois sujuakkin helpommin...
kaipailisin jotain pikkuniksejä, millä te kanssasisaret ootte saaneet hommat hoidettua ja vaatteet pojalle päälle edes hetkeksi aikaa kun ollaan kotona....

ei huvittais aina huutaa :\|

 

:hug: meillä ihan täysin samanmoinen 2v5kk....ja vinkkejä kaivattais täälläki päi \|O siis päivät yhtä tappelua ku ei mikää o hyvä ja kauppareissut ne vasta ihania on meille tulossa toinen tuolla kesäkuun lopulla-heinäkuun alussa et mitenkähän sillo!?

 

auttakaa, tai saan uhmakohtauksen \|O \|O \|O

 

meidän 2v4kk.n uhma on tällä viikolla noussut taas ihan uusiin sfääreihin, kun tietää etten jalka paketissa kerkiä koko ajan juosta perässä. :headwall:
onneksi vauva on helppona ja nukkuu nyt paljon. kai se jotain vaistoaa..

alkaa kyllä välissä niin hatuttaa tuo 2v.n käytös. oon täällä karjunu tänään ääneni käheäksi ja talo on taas kuin pommin jäljiltä. kiva miehellä tulla töistä.. mie niiiiiin toivoisin että meidän matkasänky ois täällä kotona niin sais pistää jätkän sinne jäähylle välissä...

 

Meillä tällä hetkellä kolmosen kansa aika samanlainen tilanne. eAuttaa ainakin minulla kun mieltää noiden "uhmaamis" tilanteiden olevan ennemminkin sitä, että lapsella kehityy oma tahto joka taas kuuluu normaaliin kehitykseen. Kyse ei ole puurosta tai sen haluamisesta vaan siitä, että pieni tahtoo tahtoa. Ja tietty kun uusi vuva on kuvioissa niin sitä huomiotakin saa pakosta vähemmän kuin ennen ja ainakaan ei just pääse syliin silloin kun haluaa vaan joutuu opettelemaan vuoron odottamsita joka on uusi tilanne. Voin lohduttaa että helpottaa ajan kanssa Parasta on kun ei itse lähde mukaan tilanteisiin ja anna lapsen "pyörittää" esim. tuollaisela et haluu ei/ei haluu jutuilla. Jämäkät rutiinit ja selkeä päivärytmi parasta. Ja sellainen jämäkkyys et jos joku asia on näin niin se pitää, että lapsi päättää pikku jutuista ja vanhempi on se joka päättää syömiset ja nukkuma ajat sekä muut isot asiat. Myös liika vaihtoehtojen antaminen: otatko sitä ja tätä, laitatko siniset vai punaiset sukat ja entäs paita jne. vain sekoittavat lasta tuossa vaiheessa. Siis jämäkkyyttä peliin. Pahimmat kiukut tulee meillä väsyneenä ja nälkäisenä. Voimia ja jaksamista Ja minä meen josksu hetkeks takapihalle tai vessaan jäähylle jos alkaa itellä pahasti keittää

 

minäki aikani veivasin niitten ruokien kanssa. Nykyään se on silleen, et jos ei kelpaa, nii on syömättä. Ja seuraavan kerran ruokaa tulee ku on sen aika, ei mitään napsuja välissä! Muutaman kerran ku nälissään oli, nii kyllä alko muistamaan.. :ashamed: (huono äiti)
Ja mitä sitte tuli niihin huutamisiin, kiljumisiin ja raivareihin.. Meillä viedään omaan huoneeseen. Ovi kiinni ja sitten saapi tulla kun on hiljaa ja kiltisti. Ja joo, eihän se alkuun meinannu pysyö siellä ollenkaan, jouduin ite istumaan samassa huoneessa. Mutta seki oppi on menny perille!
Harvemmin tarvii enää toimittaa omaan huoneeseen, ja yleensä se on silloin kun on jotain tyhjänpäivästä mölinää ja kärtyämistä. Aikansa se siellä huutaa, ja omasta huoneesta tulee uus poika ulos!
Saattaa se sielä ryskätä ja soteakki, mutta seki loppu lyhyeen ku sai itse siivota jälkensä!

(siis oikeesti, oonko mä tämmönen? :ashamed: :saint: )