Uhma raivostuttaa!!!

[Vimpaus]

Voivoi! kenellä olisi hyviä neuvoja hillitä suuttumustani. Poika joka täyttää heinäkuussa 3 vuotta saa minut raivon partaalle. Esikoinen ei tykkää ollenkaan kun kuopus 1v tulee sotkemaan leikit. Yritämme porukalla leikkiä ja olla yhdessä selittääkkin mutta ei. Kamalimpia ovat hetket kun olen kolmestaan poikien kanssa kotona ja yritän soittaa tärkeitä puheluita tai vaikkapa maksaa laskuja netissä. Kämppä sotketaan kädenkäänteessä kun käännän selkäni. Hetken aikaa pojilla saattaa olla hauskaa keskenään mutta jos kuopus leikkii jollainlailla väärin esikoinen tönii tai läpsii pikkuveikan pois leikistä, itkuhan siitä tulee, sitten suutun minä ja esikoinenkin parahtaa itkemään. Joskun itken minäkin kun joskus napsahtaa niin että saatan tukistaa tai läpäyttää sormille esikoista, pyydän kyllä esikoiselta anteeksi ja ajattelen että en enää milloinkaan tee sellaista. Olen ajatellut että mahtaakohan lapsistani tulla kunnon kansalaisia ja muistaakohan ne minut vanhenpana kovin ankarana/julmana. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Tuleekohan pojistani hyviä kavereita? :ashamed:

 

[mami76]

KUULOSTAA TUTULTA!!!Meillä pojat 2 ja 3 vuotiaita ja tappelevat paljon keskenään ja kuopus huutaa jatkuvasti.Esikoisella en uhmaa havainnut ollekaan mutta tämä 2 vuotias kuopus ottaa kyllä välillä hermoon.Suuttuu kaikesta ja pomppii tasajalkaa tai heittäytyy maahan ja jos on tosiaan puhelimessa niin silloin huutavat kamalasti jne...ELI et ole ainoa,ja sitten huutaa äiti mutta napsun olen antanut joskus ja pikkasen ottanut tukasta mutta yleensä vaan korotan ääntä.Tuskin ne muistaa hirviö äitinä sillä enemmänhän niitä hyviä aikoja tulee koettua ainakin täällä.Ulkona leikkivät kyllä kiltisti!Koitahan jaksella...voimia sinulle!!Minulla itsellä vielä kamalat pahoinvoinnit,aloin odottaa kolmosta joten sekin vie voimia vielä..