uhma muutti arjen

onko täällä muita äitejä joilla on arki kääntynyt ymäpäri uhman vuoksi? syöminen ja pukeminen yhtä taistelua, mutta kaikista pahin on että joudumme miettimään kaksi kertaa mihin lapsen kanssa voi enää lähteä. kauppa reissut yhtä #&%?$!*ä, mm. huuta kurkkusuorana jos ei saa kaupassa esim: avata leipäpakettia, tulla pois kärryistä ja lista vain jatkuu. ulkoilu tilanteetkin päättyvät huutoon ja tappeluun, ei siis pitkälle voi pihasta lähteä kun en saisi lasta kotiin kun pistää hanttiin. :headwall: en yksinkertaisesti fyysisesti pärjää pojan raivareille (erittäin pikkuruinen ihminen olen) ja syliinkään otto ei onnistu. kaikki "kivat ideat" mitä miehen kanssa suunnitellaan piristääkseemme arkea (esim: kyläily, jätskile meno) loppuu aina näin. autossa kiristelen joka kerta reissun päätteeksi hampaita ja tirautan itkun. en haluaisi kotiinkaan telkeytyä :'(
toivottavasti ymmärsitte sekavan tekstini, ja osaisitte kertoa vinkkejä tai kokemuksia! kiitos ja hyvää kesää!

 

Meillä ollaan myös aikalailla oltu helisemässä pojan kanssa. Ensimmäinen uhma tuli siinä puolentoista vuoden iässä ja se tuntu vielä jotenkin ihan siedettävältä. Sitten tuli rauhallisempi kausi mutta nyt, kun poika on kaksi, tilanne on hurjan hankala.

Ei siinä kyllin, että aina tulee hirveä huuto, jos kaikki ei mene niinkuin haluaa. Sen lisäksi lyödään ja tönitään. Ja usein on ihan mahdotonta tietää, mistä ylipäätään on kysymys. Lapsi vaan alkaa huutaa ja paiskoa esineitä ja menee ihan tolaltaan. Muutenkin poika on itkuisempi ja takertuvampi kuin ennen. Ja homman kruunaa se, että poika on päättänyt takertua minuun kaikin voimin. En saa hävitä minnekään, en mennä edes vessaan. Jos mennään vaikka kolmestaan kauppaan, poika saa hirveän hepulin jos ei pysytä kaikki yhdessä. Auta armias jos lähden hakemaan jotain hyllyn takaa, huuto ja parku alkaa heti. Niin ja vaikka poika takertuukin minuun, ei se silti tarkoita, että isä saisi yhtään sen enempää poistua laumasta...

Ja kaiken huipuksi kaikki juhlat ja muut tilaisuudet ovat muodostuneet kauhean koetteleviksi, koska pojan pitää koko ajan roikkua äidissä ja vaikka saakin roikkua niin ei se riitä, parin minuutin välein on joku hätä ja pitää huutaa jotakin.

Kyllä mä symppaan pikkuista kauheasti, sillä on nyt selvästi joku murroskausi. Mutta on tää rasittavaa. Ja erityisesti mies ei meinaa jaksaa. Sen on vaikeata tajuta, että sen reipas poika kirkuu ja heittää tavaroita ja notkuu äidin hameenhelmoissa. Välillä tuntuu, että miehellähän se uhmaikä onkin, sen verran epäkypsää on välillä senkin reagointi

No nyt tuli täältäkin aika pitkä ja sekavakin tilitys.

Sanottakoon nyt vielä, että minä kyllä uskon vakaasti, että tämä on vain kausi ja se menee ohitse. Ja että lapsen pitää saada uhmata ja kitistä ja riehua ja olla silti rakastettu. Olisin kuitenkin enemmän huolissani, jos poika vain sävyisästi kulkisi kaikki ikäkaudet läpi eikä yhtään meitä koettelisi!

 

\

.

Ei siinä kyllin, että aina tulee hirveä huuto, jos kaikki ei mene niinkuin haluaa. Sen lisäksi lyödään ja tönitään. Ja usein on ihan mahdotonta tietää, mistä ylipäätään on kysymys. Lapsi vaan alkaa huutaa ja paiskoa esineitä ja menee ihan tolaltaan. Muutenkin poika on itkuisempi ja takertuvampi kuin ennen. Ja homman kruunaa se, että poika on päättänyt takertua minuun kaikin voimin. En saa hävitä minnekään, en mennä edes vessaan. Jos mennään vaikka kolmestaan kauppaan, poika saa hirveän hepulin jos ei pysytä kaikki yhdessä. Auta armias jos lähden hakemaan jotain hyllyn takaa, huuto ja parku alkaa heti. Niin ja vaikka poika takertuukin minuun, ei se silti tarkoita, että isä saisi yhtään sen enempää poistua laumasta...

Ja kaiken huipuksi kaikki juhlat ja muut tilaisuudet ovat muodostuneet kauhean koetteleviksi, koska pojan pitää koko ajan roikkua äidissä ja vaikka saakin roikkua niin ei se riitä, parin minuutin välein on joku hätä ja pitää huutaa jotakin.

Kyllä mä symppaan pikkuista kauheasti, sillä on nyt selvästi joku murroskausi. Mutta on tää rasittavaa. Ja erityisesti mies ei meinaa jaksaa. Sen on vaikeata tajuta, että sen reipas poika kirkuu ja heittää tavaroita ja notkuu äidin hameenhelmoissa. Välillä tuntuu, että miehellähän se uhmaikä onkin, sen verran epäkypsää on välillä senkin reagointi

No nyt tuli täältäkin aika pitkä ja sekavakin tilitys.

Sanottakoon nyt vielä, että minä kyllä uskon vakaasti, että tämä on vain kausi ja se menee ohitse. Ja että lapsen pitää saada uhmata ja kitistä ja riehua ja olla silti rakastettu. Olisin kuitenkin enemmän huolissani, jos poika vain sävyisästi kulkisi kaikki ikäkaudet läpi eikä yhtään meitä koettelisi!

Kiva kuulla, että muillakin on samanlaista ja että selvästi kuuluu asiaan. Oma poikani täyttää viikon päästä 2 v ja takertuu lujaa äitiin. Yölläkin saattaa sängystä kuulua äiti, vaikkei ole pitkään aikaan enää öisin heränytkään. Eilenkään en meinannut millään saada lähteä jumppaan, kun poika roikkui lahkeessa. Isänkin olinpaikkaa kysytään koko ajan, mutta äitiäitiäiti meillä kuuluu eniten.

Oltiin vanhemmillani syömässä eikä poika suostunut ollenkaan omalle tuolille istumaan ja syömään vaan piti saada olla pöydässä sylissä. Muutenkin sana syliin on meillä tosi ahkerassa käytössä tällä hetkellä.

Mikälie kausi menossa, raskasta kuitenkin. Ja loppu aika meneekin sitten kuunnellessa valittavaa marinaa kun milloin pallo on hukassa, milloin auto on tippunut ja äidin pitää mennä se hakemaan tai nostamaan. On se elämä vaikeaa kaksivuotiaalle ; )

 

Greippi, kirjoitin äsken nimimerkillä Joo ja sainkin sitten sinulta vertaistukea, ihanaa! Tai no, ei saisi iloita kun muillakin on hankalaa mutta kyllä se virkistää

Pakko vielä kysyä, että tekeekö teidän lapsi sitä, että se tahallaan heittää tavaran niin kauas tai vaikeaan paikkaan, että äidin on pakko hakea? Meidän mukelo on keksinyt tämän, eli jos ei kriisiä synny itsestään, niin sitten se kehitetään! On todellakin elämä vaikeaa kaksivuotiaalle

 

\

Greippi, kirjoitin äsken nimimerkillä Joo ja sainkin sitten sinulta vertaistukea, ihanaa! Tai no, ei saisi iloita kun muillakin on hankalaa mutta kyllä se virkistää

Pakko vielä kysyä, että tekeekö teidän lapsi sitä, että se tahallaan heittää tavaran niin kauas tai vaikeaan paikkaan, että äidin on pakko hakea? Meidän mukelo on keksinyt tämän, eli jos ei kriisiä synny itsestään, niin sitten se kehitetään! On todellakin elämä vaikeaa kaksivuotiaalle

Heh, kysy vaan, kuinka usein. Aamulla istui potalla ja heitti pallon huoneen toiseen päähän. Tietää, että äiti haluaa pysyvän potalla kunnes pisut tulee, niin hänpä tokaisi sitten että "hakee äiti". Passauttaisi niin paljon kuin ikinä ehtii.

Olen kieltänyt menemästä kukkapenkkiin (turha toivo, että tehoaisi). Toissapäivänä oli pihalla sandaaleissa, meni kukkapenkkiin ja nosteli siellä surkeana jalkojansa, kun kenkään oli mennyt sisälle "hiekkaa" (ei ymmärrä mullan ja hiekan eroa), äidin piti hakea surkea poika pois. Menee ja heittää ihan tahallaan tavaroitaan paikkoihin, joissa pitää olla avuksi. Ihan samanlaiset tapaukset siis meillä taitaa olla...

 

Tuli hyvä mieli nähdä muiden samankaltaisia tilanteita... Meillä on kanssa kk vaille 2v poika, joka on aina ollut temperamenttinen, mutta nyt on kyllä pienen elämä hankalaa... Vauvakin on tullut 2,5kk sitten taloon, eikä se varmasti helpota esikoisen elämää.

Huomiota hakee tönimällä muita ja ottamalla naamasta kiinni. Syyksi riittää että toinen jollain tapaa "ärsyttää". Eieieieiei huutoa kuuluu joka välissä. Marinaa kyllä! Äidistä riippuvuus on taas tullut kuvioihin.

VÄlillä on päiviä ja hetkiä, että kaikki on tosi hyvin ja pieni mies on niiiiin aurinkoinen ja ihana, mutta aika usein tuntuu että kaikki on hänelle tosi hankalaa.

Jaksamiset kaikille omaa tahtoa ja persoonaa etsivien äideille (ja iseille)

 

Tuttuahan tuo on, ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa. No mutta niitä hyväksi koettuja vinkkejä, kun kokemusta on (poika jo kohta 3 vuotta)...

Huolehdi ruoka-ajoista!!! Tätä ei voi painottaa liikaa. Nälkäisenä kiukut ovat jotain käsittämätöntä ja niitä tulee silloin huomattavasti herkemmin. Huolehdi siis lapsi hyvissä ajoin ruokalautasen ääreen ennen kuin se kova nälkä saa räjähdysalttiiksi.

Huolehdi myös nukkuma-ajoista. Väsyneenä lapsi herkästi polttaa päreensä asiasta kuin asiasta. Hyvissä ajoin kaikki tarvittavat rutiinit, että sinne sänkyyn päästään ennen kilareita...

Anna lapsen tehdä arkipäiväisiä päätöksiä. Kysele muutamasta vaihtoehdosta esim. minkä paidan tai sukat haluaa laittaa, minkä hatun tms. Kysy joskus mitä haluaa tänään tehdä ja anna päättää, kysy mitä ruokaa haluaisi jne. Uhmahan on omaa tahtoa, joten sitä voi johdatella osittain käyttämään positiivisellakin tavalla. =)

Anna lapsen kokea itsensä isoksi ja tärkeäksi! Ota mukaan ruoanlaittohommiin, anna kaataa makaronit kattilaan, anna tiskata, pyydä pyyhkimään vaikka keittiönpöytä. 2-vuotiaat osaavat ylklättävän hyvin kaikkea ja ovat tyytyväisiä saadessaan auttaa ja tehdessään jotain tärkeää "isojen" hommaa...

Näillä pikkuvinkeillä voi muutaman raivarin ehkä saada vähemmäksi, tsemppiä vaan kovasti kaikille!!!

:heart:

 

\

Greippi, kirjoitin äsken nimimerkillä Joo ja sainkin sitten sinulta vertaistukea, ihanaa! Tai no, ei saisi iloita kun muillakin on hankalaa mutta kyllä se virkistää

Pakko vielä kysyä, että tekeekö teidän lapsi sitä, että se tahallaan heittää tavaran niin kauas tai vaikeaan paikkaan, että äidin on pakko hakea? Meidän mukelo on keksinyt tämän, eli jos ei kriisiä synny itsestään, niin sitten se kehitetään! On todellakin elämä vaikeaa kaksivuotiaalle
[/qu


ote]


Meillä on nyt tota että heitetään tavarat, lähinnä tutti(nukkumaanmenoaika) mahdollisimman vaikeeseen paikkaan..Poika on vuoden vanha..Heittää tutin ja katsoo nostetaanko se..Nauraa vielä päälle kun tutinetsintä alkaa.. joskus kyllä naurattaa mutta ilta yhdeltätoista ei enää..

 

Niin, ne on mokomat vielä omasta mielestään kauhean vitsikkäitä

 

Meillä ongelma on töniminen ja läpsiminen,alussa leikit kavereiden kanssa menee hyvin mut sit hetken päästä muksu tönäsee ja läpsäsee kaveria . Tuntuu et kiellot ei auta mitään tilanne vaan toistuu. Olen puhunut asiasta monesti ja yrittäny sanoa kuinka tuhmaa sellainen on mut hetken päästä taas läpsästään. Lapsi 2.5 v. Tuntuu pahalta, olisko vinkkejä..