uhma jo 1-vuotiaalla? Apua!

Meidän tyttö on 1v 2kk ja nyt jo selvästi uhmaa. Sanoo kaikkeen hyvin jämäkästi EI ja pukeminen yms hyvin hankalaa. Syömisestä ei meinaa tulla mitään kun itse ei jaksa keskittyä syömiseen ja syöttäessäkin hokee ei. Lisäksi läpii äitiä ja isäänsä. Mietin onko tämä jo uhmaa vai voiko hamapuiden tulo tehdä lapsen ärtyneeksi ja kiukkuiseksi. Syöminen on yhtä taistelua. Onko muita samanlaisia tapauksia? Tuntee itsensä jo niin epäonnistuneeksi kun lapsen asenne on pari viikkoa ollut kaikkeen niin kielteinen...

 

hih aivan kuin mun suustani sun teksti siis oon miettinyt samaa et onko tää jotain 1vuotis uhmaa vai mitä? meillä tulee ens kuus pojalle se pari kuukautta päälle vuos ja on ollu nyt jonku aikaa todella kiukkunen ja repii toisia lapsia tukasta tai hakkaa lelulla päähän....kaikkea mitä kiellän tekee ja nauraa vaan. sit jos ei saa jotain lelua tai joku ei onnistu het paikalla niin hermostuu,menee maahan makaamaan hakkaa maata jne. raivoaa suorastaan välillä niin huvittavaa kun pieni ihminenn heittelee lelujaan ja suuttuu....
kai tää vaan kuuluu tähän ikään....vai onko jollain parempaa tietoa?

 

lisäys äsköiseen et meillä myös ruokailut on ollut hankalia viime aikoina! puistaa vaan päätään et ei syö mitään mitä tarjoan lusikalla...ite kyl leipää syö ja maitoa juo,mut ei kelpaa kun äiti antaa.....eikä suostu oikein itekkään lusikoimaan suuhun....

 

Meidän neiti on horoskooppimerkiltään Oinas, ja se NÄKYY!
Pässi se on ollut syntymästään asti, eikä taida laantua vielä piiiiiiitkiin aikoihin. Jokainen päivä on taistelu, mutta toisaalta on niin kiltti ja usein myös tottelevainen, etten vaihtais yhtäkään. Kaikki siis sujuu meillä hyvin niin kauan kun tehdään niin kuin neiti tahtoo. Se taas ei sovi mulle ollenkaan, ja tahtojen taistelutanner on valmis

Uhmalapsen kanssa on hyvä muistaa, että minä olen aikuinen, ja teen päätökset. Lapsi voi (jos on tarpeeksi vanha) esittää oman kantansa, mutta aikuinen päättää....AINA!

 

Hei muistakaa sekin että
näillä pienillä läpsijöillä - meilläkin on sellainen -
on tosi turvaton olo. He on ihan hukassa, ovat juuri hoksanneet että äiti ei olekaan sama kun minä.
Tietysti pitää olla jämäkkä ja kieltää kaikki repiminen ja lyöminen (sekin on muuten ihan normaali kehitysvaihe) mutta muistakaa varmistaa ettei lapsi tunne itseään huonoksi tai pahaksi. Esim ei tukkaan kiinni tms. Siitä syntyy vaan lisää ongelmia ja paljon.
Muuten - tuo läpsiminen vaatii aika "pirusti" pinnaa vanhemmiltä.
Uloslähtiessä kun muksu vääntää ja kääntää ja vielä päälle vetää avarilla ympäri alvettia--- huhhuh että ottaa koville...

 

\

lisäys äsköiseen et meillä myös ruokailut on ollut hankalia viime aikoina! puistaa vaan päätään et ei syö mitään mitä tarjoan lusikalla...ite kyl leipää syö ja maitoa juo,mut ei kelpaa kun äiti antaa.....eikä suostu oikein itekkään lusikoimaan suuhun....

annahan pienelle oma lusikka. Syötä sinä toisella. Joskus se on kuitenkin aloitettava.

 

Kaiken ikäisillä lapsilla on uhmaa,enemmän tai vähemmän,siis vähän alle vuoden ikäisestä sinne hamaan tulevaisuuteen...
sitä on enemmän tai vähemmän aina...uskokaa vaan...se ei tule loppumaan.Vaatii pitkää pinnaa...varsinkin kun alkaa lapsen järki kasvamaan niin paljon,että tietää millä on "kivoin" uhmata äitiä...Mulla ei ole kokemusta vasta kuin kuuteen ikävuoteen asti,mutta kuulemma jatkuu ...

 

Jos koko ajan kiellätte lasta, niin kielloista häviää se pointti. Kannattaa mahdollisuuksien mukaan opastaa parempi tapa toimia. Jos vaikka meillä taapero lyö minua, sanon ihan vakavalla äänellä, rauhallisesti, että ei saa. Sen jälkeen ehdotan, että eikö halittaisi, olisi paljon mukavampaa. Kolmen lapsen kokemuksella tiedän, ettei tehoa kaikkiin, kannattaa keksiä se juttu, mikä tehoaa juuri omaan lapseen. Tuon ikäinen ei vielä ole valmis ymmärtämään kieltoja samalla tavoin kuin vähän vanhemmat lapset. Kiellot voi olla hauska leikki tai sitten niistä ei välitetä lainkaan.

Kannattaa yrittää pelata kaikenlaisilla kikoilla. Harhauttaminen ihan toiseen tekemiseen auttaa, asioiden kääntäminen positiiviseksi vaikka halailuksi on hyvä ja kannattaa aina miettiä, pitääkö kaikesta kieltää. Joskus voi antaa lapsen tutkia ja kokeilla helposti rikkoutuvia, likaisia tai vähän vaarallisiakin asioita. Itse vaan on pysyttävä vieressä ja valvottava ettei mitään satu. Meillä on aina lapsille opetettu, että tavaroille tai paikoilla voi sanoa hei-hei. Uppoaa yleensä taaperoon kuin häkä, innostuu heiluttelusta sen verran, että on valmis luopumaan tavarasta tai lähtemään jostain jännittävästä paikasta.
\

hih aivan kuin mun suustani sun teksti siis oon miettinyt samaa et onko tää jotain 1vuotis uhmaa vai mitä? meillä tulee ens kuus pojalle se pari kuukautta päälle vuos ja on ollu nyt jonku aikaa todella kiukkunen ja repii toisia lapsia tukasta tai hakkaa lelulla päähän....kaikkea mitä kiellän tekee ja nauraa vaan. sit jos ei saa jotain lelua tai joku ei onnistu het paikalla niin hermostuu,menee maahan makaamaan hakkaa maata jne. raivoaa suorastaan välillä niin huvittavaa kun pieni ihminenn heittelee lelujaan ja suuttuu....
kai tää vaan kuuluu tähän ikään....vai onko jollain parempaa tietoa?