Uhma jo 1,5 veellä?

[hirviökö 2veenä?]

Onko muitten puolitoistavuotiaat yhtä mahdottomia kuin meidän? Ihan kaikkeen sanoo EI, heittäytyy lattialle huutamaan jos asiat ei mene tismalleen herran mielen mukaan, juoksee ulkona karkuun eikä kuule mitään, kieltäytyy kävelemästä samaan suuntaan kuin muut ja jaksaa todellakin pitää päänsä loputtomiin (testasin tänään kellon kanssa tienristeyksessä, kauanko herra on sitä mieltä, ettei mennä kotiin..)

Saan osakseni aika kivoja katseita, kun annan VAUVAN huutaa selällään maassa... Olisi mokoma edes isokokoisempi!
Kiukuttelu loppuu heti, kun löytyy jotain muuta jännää. Huijaus ei kuitenkaan enää tehoa, vaan herran täytyy itse keksiä se muu jännä. Mielenkiintoa ei noin vain enää ohjata muualle.

No, ohihan se tietysti menee, mutta olisi kiva kuulla milloin! Loppuuko aikaisin alkanut uhma nopeasti vai venyykö vastaavasti myös loppupäästä? Kun tämä on tietysti vasta alkuverryttelyä, niin kyllä mua vähän hirvittää millaisiin mittasuhteisiin uhma paisuu, kun ruvetaan oikeasti olemaan "siinä iässä"...

 

[onon]

joooo, kuuluu asiaan, menee ohi määrittelemättömässä ajassa ja kun just ehdit hengähtää että nyt elämä taas pelaa niin seuraava uhmis kolkuttaa jo ovella.

 

[Siitä se lähtee]

Juups, tuossa iässä alkaa se ensimmäinen tahtokausi. Meillä tyttö hakkasi päätä asfalttiin (kesällä) niin että päästä valui verta.
Se sitten menee ohi ja tilalle tulee uhma. Onneksi noissa molemmissa kausissa on hyviä ja huonoja päiviä.
Kannattaa muuten nyt heti ruveta miettimään mikä on sallittua ja mikä ei. Lapsi tarvitsee pettymyksiä ja kerran kiellettyä ei saa (kannata) missään vaiheessa enää myöntää.

 

[kolmen kokemuksella]

Meillä nuorin juuri puolitoistavuotias, keskimmäinen vajaa 3-v. ja vanhin melkeen 4-v...
Se eka tahtokausi alkaa juuri 1,5-v.iässä.Se saattaa tuntua rajulta,kun lapsella ei välttämättä ole sanojakaan selittää ja ymmärrystä samalla lailla ku isommalla.
Kuitenkin rajoja on siinä iässä alettava asettaa.Taapero ei ole enää ymmärtämätön vauva,vaan alkaa kokeilla tosiaan sitä omaa tahtoa vanhemman tahtoa vastaan.Siinä pitää tosiaan alkaa tuottaa pettymyksiä lapselle,kun kaikki ei menekään hänen halunsa mukaan.
Se alun uhma laantuu välillä ja sit taas reilu 2-v.alkaa uusi ja kyllä tuolla vajaa 4-v:llakin on vielä tietynlaista uhmaa.Kun on tiukkana joissain asioissa,lapsi oppii,että vanhempi määrää ja vaikka samasta asiasta väännetään useammin,se että on jämptinä,eikä anna periksi,tuottaa vähitellen tulosta.
Täytyy yrittää muistaa,että rajojen asettaminen on vanhemman tehtävä ja se antaa lapselle turvallisuuden tunteen.Lapsihan oisi turvaton,jos täytyisi ite päättää jo pienenä asioistaan.