Uhkaako lasten huostaanotto jos...?

[Blue mama]

Hankkiudun mielenterveyshoidon piiriin vaikean masennuksen takia ja möläytän siellä, että minun mies ei ole mikään maailman paras isä? Väkisinkin minun pitäisi miehestäkin siellä puhua, kun sillä on oma osansa minun masennuksessa... Katsooko ne sitten, että ollaan molemmat kyvyttömiä vanhemmuuteen?

Tiedän, että minun pitäisi hankkiutua psykologille, hankkia lääkkeet että saan itselleni paremman olon. EN ole itsetuhoinen eikä masennukseni vaikuta huomattavissa määrin lasteni elämään. Yritän pitää yllä positiivista ilmapiriä. Lapsilla on puhtaat vaatteet ja saavat ruokaa. Ne on sellaisia pieniä juttuja mihin minun oma jaksamattomuus vaikuttaa lapsilla. Usein ne ei edes huomaa, että kirja jäi lukematta tai muuta sellaista pientä..

Joskus tunnen itseni voimattomaksi, että mieleen hiipii ajatus, että olisi hyvä saada lapsista vähän lomaa. Mutta tiedän, että ikävöisin niitä niin että masennus varmaan pahenisi. Siksi yritän kyllä kovasti panostaa, että heillä olisi hyvä lapsuus. Kaikesta huolimatta.. Kovasti sitä huostaanotettujen lasten elämää on parjattu täällä palstallakin. En todellakaan haluaisi heille sellaista. Mitä minun pitäisi sanoa meidän perheystäville ja sukulaisille, jotka kyllä tykkää kun käydään kylässä, mutta ahdistuvat heti kun pyydetään ottamaan edes yksi lapsista yökylään?

 

[ella]

Ei uhkaa.

Mutta apua te kyllä tarvitsisistte koko perhe, jos olet noin väsynyt ja miehelläkin ongelmia.

 

[Nalletar]

Ei se huostaanotto ole mikään ensisijainen vaihtoehto. Ensin koitetaan tukea perhettä muulla keinoin ja teidän tapauksessa olisi varmaan hyvä saada sitä tukea. Lapset huomioi kaikenlaista, vaikka sitä ei uskoisikaan. Vanhemman masennus vaikuttaa aina jollakin tavalla lapsiin, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi. Olisi lasten parhaaksi hakea apua (ja omaksikin). Vakava masennus tarvitsee ihan ehdottomasti hoitoa! Se ei mene itsekseen ohi ja voi pahentua.

 

[Mitä se huostaanotto käytännössä on ?]

Voisiko joku kertoa, miten ja mitä se lapsen huostaanotto tarkoittaa ja tapahtuu ? Siis haetaanko lapsi väkisin pois kotoa ja laitetaan jonnekin laitokseen vai sijaisperheeseen ? Miten usein hän sitten voi nähdä omia vanhempiaan ? Eiköhän pienellä lapsella ole kova koti-ikävä ja hirveä trauma tuollainen huostaanotto. Ymmärrän kyllä, jos tosiaan eivät vanhemmat voi itse hänestä huolehtia ollenkaan, mutta kuka hänelle sitten on se läheisin ihminen, jos ei muitakaan lähisukulaisia ?

Blue mama: et ole ainoa masentunut äiti ja rouva.. Koeta jaksaa, voimia sinulle !

 

[Nalletar]

Voisiko joku kertoa, miten ja mitä se lapsen huostaanotto tarkoittaa ja tapahtuu ? Siis haetaanko lapsi väkisin pois kotoa ja laitetaan jonnekin laitokseen vai sijaisperheeseen ? Miten usein hän sitten voi nähdä omia vanhempiaan ? Eiköhän pienellä lapsella ole kova koti-ikävä ja hirveä trauma tuollainen huostaanotto. Ymmärrän kyllä, jos tosiaan eivät vanhemmat voi itse hänestä huolehtia ollenkaan, mutta kuka hänelle sitten on se läheisin ihminen, jos ei muitakaan lähisukulaisia ?

Blue mama: et ole ainoa masentunut äiti ja rouva.. Koeta jaksaa, voimia sinulle !

Jossain ääritapauksissa lapsi tosiaan haetaan pois vaikka väkisin ja sijoitetaan johonkin turvaan. Se sitten katsotaan lapsen edun mukaan miten näkee vanhempiaan. Pahimmillaan läheisin ihminen on sitten joku hoitaja/sijaisperhe tai joku. Pahimmillaan ne läheiset sitten vaihtuu ja ilman muuta se on lapselle rankkaa. Mutta todennäköisesti kuitenkin parempi vaihtoehto kun kotona olo. Kaikki ei lapsistaan huolehdi. Mutta lasta ei kotoa pois viedä helpolla. Ensin koitetaan tukea muuten ja kaikinpuolin toimia sen lapsen edun mukaan.

 

[Blue mama]

Voisiko joku kertoa, miten ja mitä se lapsen huostaanotto tarkoittaa ja tapahtuu ? Siis haetaanko lapsi väkisin pois kotoa ja laitetaan jonnekin laitokseen vai sijaisperheeseen ? Miten usein hän sitten voi nähdä omia vanhempiaan ? Eiköhän pienellä lapsella ole kova koti-ikävä ja hirveä trauma tuollainen huostaanotto. Ymmärrän kyllä, jos tosiaan eivät vanhemmat voi itse hänestä huolehtia ollenkaan, mutta kuka hänelle sitten on se läheisin ihminen, jos ei muitakaan lähisukulaisia ?

Blue mama: et ole ainoa masentunut äiti ja rouva.. Koeta jaksaa, voimia sinulle !

Kiitos..

Minäkin olen miettinyt, että mitä siinä huostaanotossa oikeasti tapahtuu..

***

Minä vähän uumoilin itsekin, että varmaan tarvittais koko perhe apua. On tuo mieskin masentunut. Joskus pelkään, että jopa itsetuhoinen. Mutta pelkään, miten se suhtaantuu jos menen psykologille tai jos alan vonkaamaan sitä sinne mukaan. Vai rohkaistuisiko se siitä että minäkin olen uskaltanut mennä..

 

[tuota]

Ensisijaisesti suosittelisin koko perheelle perheterapiaa, neuvolan kautta. Ja sinulle yksilöterapiaa. Lääkkeet jättäisin viimeiseksi vaihtoehdoksi. Pyytäisin myös säännöllistä lastenhoito apua joko ennalta ehkäisevästi lastensuojelun kautta tai mahdollisesti päivähoidon kautta. Emme me äidit mitään koneita ole!
Se että olet jaksanut pyörittää arkea ja huolehtia miehestä ja lapsista oletettavasti hyvin pitkään niin nyt sinulla on viimeinen tilaisuus hakea itsellesikin apua, ennenkuin väsyt niin ettet jaksa hakea apua.

Unohda sukulaiset, pyydä apua neuvolankautta ja niin, että saat oikeasti levättyä ilman omantunnon tuskia!

 

[Sipi&Tylvesteri]

Hankkiudun mielenterveyshoidon piiriin vaikean masennuksen takia ja möläytän siellä, että minun mies ei ole mikään maailman paras isä? Väkisinkin minun pitäisi miehestäkin siellä puhua, kun sillä on oma osansa minun masennuksessa... Katsooko ne sitten, että ollaan molemmat kyvyttömiä vanhemmuuteen?

Tiedän, että minun pitäisi hankkiutua psykologille, hankkia lääkkeet että saan itselleni paremman olon. EN ole itsetuhoinen eikä masennukseni vaikuta huomattavissa määrin lasteni elämään. Yritän pitää yllä positiivista ilmapiriä. Lapsilla on puhtaat vaatteet ja saavat ruokaa. Ne on sellaisia pieniä juttuja mihin minun oma jaksamattomuus vaikuttaa lapsilla. Usein ne ei edes huomaa, että kirja jäi lukematta tai muuta sellaista pientä..

Joskus tunnen itseni voimattomaksi, että mieleen hiipii ajatus, että olisi hyvä saada lapsista vähän lomaa. Mutta tiedän, että ikävöisin niitä niin että masennus varmaan pahenisi. Siksi yritän kyllä kovasti panostaa, että heillä olisi hyvä lapsuus. Kaikesta huolimatta.. Kovasti sitä huostaanotettujen lasten elämää on parjattu täällä palstallakin. En todellakaan haluaisi heille sellaista. Mitä minun pitäisi sanoa meidän perheystäville ja sukulaisille, jotka kyllä tykkää kun käydään kylässä, mutta ahdistuvat heti kun pyydetään ottamaan edes yksi lapsista yökylään?

Ei. Kuulostat hyvältä äidiltä, toivottavasti asiat järjestyvät. Lapset on maailman tärkeimmät, mutta oma olo pitää laittaa joskus ykköseksi hetkittäin eikä siinä ole mitään pahaa.

 

[Nalletar]

Nuo terapiat on ehdottomasti hyvä ja tarpeellinen juttu, mutta vakavaan masennukseen on kyllä myös lääkitys aloitettava heti. Se on tosiaan niin vakava sairaus, että sen kanssa ei voi lääkityksen aloittamista lykätä. Jotkut tarvitsee sairaalahoitoakin aluksi.

 

[Blue mama]

Ensisijaisesti suosittelisin koko perheelle perheterapiaa, neuvolan kautta. Ja sinulle yksilöterapiaa. Lääkkeet jättäisin viimeiseksi vaihtoehdoksi. Pyytäisin myös säännöllistä lastenhoito apua joko ennalta ehkäisevästi lastensuojelun kautta tai mahdollisesti päivähoidon kautta. Emme me äidit mitään koneita ole!
Se että olet jaksanut pyörittää arkea ja huolehtia miehestä ja lapsista oletettavasti hyvin pitkään niin nyt sinulla on viimeinen tilaisuus hakea itsellesikin apua, ennenkuin väsyt niin ettet jaksa hakea apua.

Unohda sukulaiset, pyydä apua neuvolankautta ja niin, että saat oikeasti levättyä ilman omantunnon tuskia!

Tämä kuulostaa hyvältä..

Tuo päivähoitopaikka jäi mietityttämään.. Lapsilla on sellainenollu keväällä ja irtisanottiin ne sieltä määräaikaisesti. Nyt se irtisanominen on kuitnekin jatkunut. En ole kyllä jaksanut olla hoitopaikkaan yhteydessä. Olen hakenut kotihoidontukea kuukausi kerrallaan. Viimeisen kelan päätöksen mukana tuli ilmoitus että seuraavalle kuukaudelle ei myönnetä, koska on kunnallinen hoitopaikka. Nyt ne on sitten ilmeisesti ottaneet lapset takaisin kirjoille sinne hoitopaikkaan vaikkeivät ole mitään ilmotelleet.
Minä en ole ottanut sinne yhteyttä kun ei me olla pystytty tekemään päätöstä sen päivähoidon suhteen. Kun minulla ei nyt olekaan koulua eikä töitä tiedossa niin tuntuu turhalta rahanmenolta ottaa se hoitopaikka. vaikka tiedän että minua helpottaisi suuresti jos olisivat siellä edes osapäiväisesti. Saisin sitten kirjoittaa rauhassa. Enhän siitä palkkaa saisi, mutta se on terapeuttista ja tiedä vaikka siitä joskus syntyisi jotain julkaisukelpoista..

Tarkoitan siis nyt kysyä, että jos joku psykologi tai vastaava on sitä mieltä että lapset pitäisi saada hoitoon, että saan levätä, niin saisiko siihen mitään rahallista tukea? Menettäisin tietenki kotihoidontuen.. Tai olisiko minun mahdollista saada jostain jotain tukea? Ilmeisesti täytyy heittää kouluajatuksilla kuikkaa ja ilmottautua ihan työnhakijaksi että saan edes sitä surkeinta mahdollista päivärahaa..

 

[vieras]

Ei ratkaise koko ongelmaa eikä vastaa ap kysymykseen, mutta olisiko teidän seudulla yökylätoimintaa? Siis Lahdessa on ainakin olisiko ens-jaturvakotiasian yhteydessä sellainen hoitopaikka, minne viedään illalla, siellä leikitään, syödään ja nukutaan ja vanhemmat hakee seur pv kotiin. Helpottaisi ainakin hetkellisesti jaksamista :hug:

 

[Viiden Viritys]

Ei uhkaa.Koska asiat voi kääntyä parhainpäin sekä sinulla että miehelläsi.Ette siis ole "toivottomia"tapauksia kuten esim.alkoholistit tai narkkarit.

 

[provo]

ei ne lapsia pois ota mutta kyllä joku sosiaalitäti olisi hyvä teillä alkaa käydä siis ihan sinun jaksamisen kannaltasi.Lapset saisi hiukan terveen aikuisen mallia,ei lapsillakaan helppoa.