Tyytymätön seksin määrään...

Olemme poikaystäväni kanssa "nuoripari"(ikää on 17 ja 21). Yhdessäoloa on 2 vuotta ja 2kk. Poikaystäväni armeijaan 7.7.2008 ja pääsi onneksi samalle paikkakunnalle suorittamaan asevelvollisuuden kuin missä asumme, joten luulisi että se on suhteemme kannalta hyvä asia ja niin se on tuntunutkin olevan.

Suhteen alussa meillä oli paljon ja hyvää seksiä. mutta se on vähentynyt! Huomattavasti. Olen ymmärtänyt että tämä on aika tavallinen asia joka suhteessa. Suhteen alussa seksiä on paljon ja se on hyvää mutta ajan myötä se vähenee ja meidän tapauksessamme se onkin vähentynyt huomattavasti. Olen aivan poikki, sillä nykyään riitelemme lähes koko ajan, joko seksistä tai sitten jostain muusta, mutta riitaa on siis todella usein. Ja riitaa nimenomaan on puhelimessa.. Tai siis ns. "tekstari sota", eli kun mies on armeijassa niin tulee tekstailtua enemmän kuin soiteltua ja mikäs sen helpompaa kuin kirjoittaa viestiin miltä itsestä tuntuu. Ja täten meillä on tuo tosielämässä tunteista puhuminen vähän jäänyt.Vaikka itse en ole kyllä koskaan ollut hyvä puhumaan tunteistani.

Voisin sanoa että olen nymfo.. Tai ainakin olin. Mieheni ei ole, mutta kyllä hänelle on petipuuhat maistuneet, suhteen alussa! Nykyään hän ei halua läheskään niin paljoa kuin suhteen alkuaikoina. Ja tästäpä meillä syntyykin riitaa, useasti! Kun halumme eivät vain kohtaa! Tietääkseni juuri tämä asia on yleisin syy miksi parit hakeutuvat parisuhdeterapiaan, halujen yhteensopimattomuus. Itsestäni tuntuu , ja on tuntunut pitkään siltä, että omat seksuaaliset haluni eivät täyty, ja tarkoitan sitä, että haluaisin että suhde toimisi kaikilla osa-alueilla!

Tiedän, että suhteen hoitaminen tekstareilla ei ole paras vaihtoehto. Ehkäpä juuri se huonoin. Toisen kasvojen ilmeitä ei näe,ei erota äänensävyä. Näkee vain sanat mitä viestiin on kirjoitettu... silti tappelemme useimmiten juurikin tekstareilla. Riidat saavat usein alkunsa tekstareilla, se harmittaa. Mutta tavallaan ymmärrän sen että juurikin tekstareilla kerrotaan omista tunteistaan, koska mies on armeijassa ja ei täten voi olla puhelimessa usein. Ja kun on puhelimessa, ei sitä halua käyttää tappelemiseen sitä aikaa. Ja kun tekstareilla riitelee, niin sitähän tulee väistämättä sanottua pahasti, loukattua toista. Itse olen varmasti loukannut poikaystävääni ja niin on hänkin minua.


Riidat _yleensä_ koskevat sitä että minä koen että suhteessamme ei ole tarpeeksi seksiä. Minä en sano ei jos mieheni haluaa seksiä ja se johtuu luultavasti siitä että tarpeeni eivät tyydyty joten otan vastaan joka tilaisuuden jonka saan. Pelkään pakkeja, sillä minä olen meidän suhteessamme se joka saa pakit jos saa. Yleensä saan. Ja tappelimme taas kerran tekstiviesteillä, sanoin miehelleni että pelkään pakkeja.. koska olen tullut torutuksi niin useasti. Että mitä jos en enää lukuisten torjumisien jälkeen tehdä aloitetta? Mies tähän totesi vain että sitten et uskalla..

Tuo lause "sitten et uskalla" kolahti kovasti. Siitä on aikaa 2kk ja minusta tuntuu että mieheni ei halua minua. Toki se voi johtua siitä että koska en itse aloitteita uskalla tehdä, on seksin määräkin vähentynyt huimasti viimeisen kahden kk aikana. Tosiaan , pelkään tulvevani torjutuksi ja siksi en aloitteita ole tehnyt.

Ja siitä aloitteen teosta, jos aloitteen teen, on mahdollisuus että tulen torjutuksi (joka on siis paljon yleisempää kuin leikkiin mukaan lähteminen) siitä tulee erittäin paha olo, mutta kun taas jos mies lähtee leikkiin mukaan, minusta tuntuu että kelpaan hänelle.
Kun taas jos en tee aloitetta ollenkaan, ei ole pelkoa että mies loukkaisi minua antamalla pakit, mutta koska en aloitetta te niin empä saa muutakaan. Mielestäni ajatusmaailmani tässä kohtaa on hieman lapsellinen mutta näin todellakin ajattelen!

Ja kun itse en aloitetta uskalla tehdä, niin se jää miehen hommaksi (eli seksiä on siis vain silloin kun hän haluaa, mikä on tietenkin minun mielestä liian vähän).

Meillä ei ole ollut peiton alla minkäänlaista elämää kolmeen viikkoon. Mies on väsynyt armeija viikon jälkeen ja ei siksi viikonloppuna jaksa. Ja minäkun aina luulin että miehet vinkuvat, tällä kertaa se olen minä joka on joutunut vinkumaan seksiä.

Kuinka usein teillä on riitaa seksistä, haluista? Itselläniei tietenkään koko ajan haluta olla vain sängyssä, mutta kun ei viikolla oikeastaan olla yhdessä kun mies tosiaan on siellä armeijassa (välillä tosin tulee iltavapaalle mutta ei me mitään seksiä harrasteta) niin tosiaan mulla sitten viikonloppuna haluttaakin seksiä enemmän kuin normaalisti. Jos yhdessä asuttaisi niin kyllä minulle varmasti riittäisi kerran päivässä. Kuinka usein teillä on seksiä parisuhteessanne?

Kolmen viikon selibaatin jälkeen en oikeastaan kaipaa seksiä eikä se tavallaan siksi innostakkaan... En ole edes varma haluammeko suhteeltamme ja seksistä samoja asioita, ja siksi ajattelinkin ottaa sen puheeksi nyt viikonloppuna kun mies pääsee viikonloppu vapaalle. Kerran riitelimme seksistä taas yllätys yllätys. Kysyin onko mies tehnyt kompromisseja seksin suhteen, ei ollut. Ja ymmärrän tavallaan että kompromissien teko seksistä on vaikeaa kun kumppanina on seksiaddikti. Lieneekö tehnyt muunkaan suhteen, en tiedä. Mutta mielestäni suhde perustuu siihen että välillä on tingittävä omista jutuista ja tehtävä kompromisseja.

En toki tarkoita että suhteessa pitäisi olla vain seksiä. Ei todellakaan. Olen muutakin tekemistä yrittänyt meille keksiä mutta miestä ei innosta. Armeija varmaan stressaa, vaikka sitäkin on VAIN vähän yli kk jäljellä! Tai jospa häntä stressaakin meidän parisuhteemme.

Olen myös sanonut miehelleni että en voi elää suhteessa jossa ei ole seksiä, tai se ei toimi. Suhteen pitää toimia kaikilla osa-alueilla. Mies on sanonut monta kertaa että voisi elää ilman seksiä.. Ja kun sanoin hänelle että olemme näköjään kuin vastakohdat , että hän voi elää ilman, minä en, niin hän totesi ilman mitään selitystä että ei voikaan elää ilman. Välillä tuntuu todella että en tiedä mitä mieheni haluaa, mitä itse haluan?

Ulospäin suhteemme varmaan näyttää täydelliseltä, mutta mielestäni se ei ainakaan tällä hetkellä ole sitä.. En haluaisi vaieta, ja jatkaa niinkuin nyt. Jaksaako kukaan loppujen lopuksi katsoa sellaista naista joka on passiiivinen sängyssä. Epäilen!
Kysyin myös mieheltäni että onko syy siinä, että hän ei halua seksiä, se että en kiiihota häntä? Kuulemma kiihotan.. mutta en silti tiedä, olen todella epävarma.

Nyt ajattelen vain että ei sillä seksin määrällä olisi väliä, kunhan sitä edes olisi! Ja syy on 3 viikon seksittömän kauden. Mutta kun seksiä sitten tulisi, muuttuisin taas nymfoksi, ja säikäyttääköhän se mieheni. En tiedä.
Omaa kivaa en siis harrasta, en ole ikinä siitä tykännyt joten sitä en kaipaa, kiimaisuuteni ei johdu varmastikkaan siitä.

Juttelimme tavallaan asiasta, mies sanoi että haluaisi seksiä olevan yhtä paljon kuin suhteen alussa. Empä tiedä, monesti on sanansa syönyt, joten epäilen kyllä nyt kovasti että sanoi ktseisen asian vain mielyttääksensä minua.
Sanoin miehelleni että jos hän tekisi useammin aloitteita se saisi minut tuntemaan että hän haluaa minua ja kelpaan hänelle. Luulisin että tämä auttaisi mua pääsemään takas siihen elämään jossa uskallan tehdä aloitteen.Mahdollista toki on että ns. ihastumis vaihe on mennyt ohi , eikös se sen pari vuotta kestä, ja siksi intohimo yms puuttuu.

Tosiaan viikonlopuuna jutellaan miehen kanssa... toivottavasti pääsemme yhteisymmärrykseen asioista.

Halusin vain avautua. Ei muuta. :x
 
Intissä kun poikaystävä on viikot ei viikonloppuna aina jaksa tehdä muuta kuin nauttia rauhasta. itse välillä olen koulu/työviikon aikana/jälkeen niin väsynyt että makaan vain sohvalla ja nautin siitä vapaasta olosta. Ihan normaalia se on että suhteen aikana seksi määrä vähenee. ei se määrä vaan laatu. Intti vaan vie voimat.
 
Olen 18 vuotias nainen ja mieheni on 27. Olemme seurustelleet yli 7 kuukautta. Suhteen alussa meillä oli seksiä noin 2 kertaa viikossa koska näemme vain viikonloppuisin. Kesän olimme saman katon alla mutta seksi väheni noin 2 kertaa kuukaudessa. nyttemmin tilanne kun näemme taas vain viikonloppuisin on että seksiä saan vain mahdollisesti kerran kuukaudessa.
En todellakaan tiedä mitä tehdä kun puhuminen ei auta kun hän haluaa haastaa siitä aina riidan...
Olen sanonut hänelle että tuntuu kuin hän ei haluaisi minua tai hänellä on joku toinen. Ei kumpaakaan kuulemma. aina vain tekosyitä että häntä väsyttää tai hänellä on maha tai pää kipeä.
Itse voisin harrastaa joka päivä seksiä jopa usemman kerran tai kerran ja tosi pitkään

Hän ei myöskään koskaan ole suuseksiä minulle tehnyt, jos olen yrittänyt vihjata niin hän ei ota kuuleviin korviinsa. Itse otan häneltä suihin jos itselläni on kuukautiset.
Aina kun alan vihjailla että haluaisin seksiä hän alkaa nieleskellä siihen malliin kuin hän oksentaisi pian ja se saa oloni todella pahaksi sillä tuntuu kuin oksettaisin häntä...
En tiedä mitä tekisin kun muuten rakastan häntä mutta jos suhteessa ei ole tarpeeksi seksiä niin pelkään sortuvani pettämiseen kun olen arjet toisella paikkakunnalla....

Osaisiko joku neuvoa edes jotenkin minua? Miten saan mieheni haluamaan seksiä ja että hän haluaisi tyydyttää minutkin eikä vain itseään.

Seksiä tuntuu olevan mahdollisuuksien mukaan kerran kuussa ja sekin vain joku 10-20 minuuttia että hän saa. Minä en saa siitä mitään ja kun pitkän ruinaamisen jälkeen saan seksiä niin on suuri pettymys että hän tekee sen vain itselleen... Olen ollut jo pari kertaa melkein itku silmässä kun hän saa ja tiedän jääväni taas kerran ilman....

Miksi miehet ei ymmärrä että vaikka he itse haluavat vain harvoin niin he eivät muista että naisellakin on halut, ja en uskalla kieltäytyä silloin kun hän haluaa (vaikken itse haluaisikaan silloin) ettei hän vain mene pettämään minua sen takia etten anna...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nymfo:
Olemme poikaystäväni kanssa "nuoripari"(ikää on 17 ja 21). Yhdessäoloa on 2 vuotta ja 2kk. Poikaystäväni armeijaan 7.7.2008 ja pääsi onneksi samalle paikkakunnalle suorittamaan asevelvollisuuden kuin missä asumme, joten luulisi että se on suhteemme kannalta hyvä asia ja niin se on tuntunutkin olevan.

Suhteen alussa meillä oli paljon ja hyvää seksiä. mutta se on vähentynyt! Huomattavasti. Olen ymmärtänyt että tämä on aika tavallinen asia joka suhteessa. Suhteen alussa seksiä on paljon ja se on hyvää mutta ajan myötä se vähenee ja meidän tapauksessamme se onkin vähentynyt huomattavasti. Olen aivan poikki, sillä nykyään riitelemme lähes koko ajan, joko seksistä tai sitten jostain muusta, mutta riitaa on siis todella usein. Ja riitaa nimenomaan on puhelimessa.. Tai siis ns. "tekstari sota", eli kun mies on armeijassa niin tulee tekstailtua enemmän kuin soiteltua ja mikäs sen helpompaa kuin kirjoittaa viestiin miltä itsestä tuntuu. Ja täten meillä on tuo tosielämässä tunteista puhuminen vähän jäänyt.Vaikka itse en ole kyllä koskaan ollut hyvä puhumaan tunteistani.

Voisin sanoa että olen nymfo.. Tai ainakin olin. Mieheni ei ole, mutta kyllä hänelle on petipuuhat maistuneet, suhteen alussa! Nykyään hän ei halua läheskään niin paljoa kuin suhteen alkuaikoina. Ja tästäpä meillä syntyykin riitaa, useasti! Kun halumme eivät vain kohtaa! Tietääkseni juuri tämä asia on yleisin syy miksi parit hakeutuvat parisuhdeterapiaan, halujen yhteensopimattomuus. Itsestäni tuntuu , ja on tuntunut pitkään siltä, että omat seksuaaliset haluni eivät täyty, ja tarkoitan sitä, että haluaisin että suhde toimisi kaikilla osa-alueilla!

Tiedän, että suhteen hoitaminen tekstareilla ei ole paras vaihtoehto. Ehkäpä juuri se huonoin. Toisen kasvojen ilmeitä ei näe,ei erota äänensävyä. Näkee vain sanat mitä viestiin on kirjoitettu... silti tappelemme useimmiten juurikin tekstareilla. Riidat saavat usein alkunsa tekstareilla, se harmittaa. Mutta tavallaan ymmärrän sen että juurikin tekstareilla kerrotaan omista tunteistaan, koska mies on armeijassa ja ei täten voi olla puhelimessa usein. Ja kun on puhelimessa, ei sitä halua käyttää tappelemiseen sitä aikaa. Ja kun tekstareilla riitelee, niin sitähän tulee väistämättä sanottua pahasti, loukattua toista. Itse olen varmasti loukannut poikaystävääni ja niin on hänkin minua.


Riidat _yleensä_ koskevat sitä että minä koen että suhteessamme ei ole tarpeeksi seksiä. Minä en sano ei jos mieheni haluaa seksiä ja se johtuu luultavasti siitä että tarpeeni eivät tyydyty joten otan vastaan joka tilaisuuden jonka saan. Pelkään pakkeja, sillä minä olen meidän suhteessamme se joka saa pakit jos saa. Yleensä saan. Ja tappelimme taas kerran tekstiviesteillä, sanoin miehelleni että pelkään pakkeja.. koska olen tullut torutuksi niin useasti. Että mitä jos en enää lukuisten torjumisien jälkeen tehdä aloitetta? Mies tähän totesi vain että sitten et uskalla..

Tuo lause "sitten et uskalla" kolahti kovasti. Siitä on aikaa 2kk ja minusta tuntuu että mieheni ei halua minua. Toki se voi johtua siitä että koska en itse aloitteita uskalla tehdä, on seksin määräkin vähentynyt huimasti viimeisen kahden kk aikana. Tosiaan , pelkään tulvevani torjutuksi ja siksi en aloitteita ole tehnyt.

Ja siitä aloitteen teosta, jos aloitteen teen, on mahdollisuus että tulen torjutuksi (joka on siis paljon yleisempää kuin leikkiin mukaan lähteminen) siitä tulee erittäin paha olo, mutta kun taas jos mies lähtee leikkiin mukaan, minusta tuntuu että kelpaan hänelle.
Kun taas jos en tee aloitetta ollenkaan, ei ole pelkoa että mies loukkaisi minua antamalla pakit, mutta koska en aloitetta te niin empä saa muutakaan. Mielestäni ajatusmaailmani tässä kohtaa on hieman lapsellinen mutta näin todellakin ajattelen!

Ja kun itse en aloitetta uskalla tehdä, niin se jää miehen hommaksi (eli seksiä on siis vain silloin kun hän haluaa, mikä on tietenkin minun mielestä liian vähän).

Meillä ei ole ollut peiton alla minkäänlaista elämää kolmeen viikkoon. Mies on väsynyt armeija viikon jälkeen ja ei siksi viikonloppuna jaksa. Ja minäkun aina luulin että miehet vinkuvat, tällä kertaa se olen minä joka on joutunut vinkumaan seksiä.

Kuinka usein teillä on riitaa seksistä, haluista? Itselläniei tietenkään koko ajan haluta olla vain sängyssä, mutta kun ei viikolla oikeastaan olla yhdessä kun mies tosiaan on siellä armeijassa (välillä tosin tulee iltavapaalle mutta ei me mitään seksiä harrasteta) niin tosiaan mulla sitten viikonloppuna haluttaakin seksiä enemmän kuin normaalisti. Jos yhdessä asuttaisi niin kyllä minulle varmasti riittäisi kerran päivässä. Kuinka usein teillä on seksiä parisuhteessanne?

Kolmen viikon selibaatin jälkeen en oikeastaan kaipaa seksiä eikä se tavallaan siksi innostakkaan... En ole edes varma haluammeko suhteeltamme ja seksistä samoja asioita, ja siksi ajattelinkin ottaa sen puheeksi nyt viikonloppuna kun mies pääsee viikonloppu vapaalle. Kerran riitelimme seksistä taas yllätys yllätys. Kysyin onko mies tehnyt kompromisseja seksin suhteen, ei ollut. Ja ymmärrän tavallaan että kompromissien teko seksistä on vaikeaa kun kumppanina on seksiaddikti. Lieneekö tehnyt muunkaan suhteen, en tiedä. Mutta mielestäni suhde perustuu siihen että välillä on tingittävä omista jutuista ja tehtävä kompromisseja.

En toki tarkoita että suhteessa pitäisi olla vain seksiä. Ei todellakaan. Olen muutakin tekemistä yrittänyt meille keksiä mutta miestä ei innosta. Armeija varmaan stressaa, vaikka sitäkin on VAIN vähän yli kk jäljellä! Tai jospa häntä stressaakin meidän parisuhteemme.

Olen myös sanonut miehelleni että en voi elää suhteessa jossa ei ole seksiä, tai se ei toimi. Suhteen pitää toimia kaikilla osa-alueilla. Mies on sanonut monta kertaa että voisi elää ilman seksiä.. Ja kun sanoin hänelle että olemme näköjään kuin vastakohdat , että hän voi elää ilman, minä en, niin hän totesi ilman mitään selitystä että ei voikaan elää ilman. Välillä tuntuu todella että en tiedä mitä mieheni haluaa, mitä itse haluan?

Ulospäin suhteemme varmaan näyttää täydelliseltä, mutta mielestäni se ei ainakaan tällä hetkellä ole sitä.. En haluaisi vaieta, ja jatkaa niinkuin nyt. Jaksaako kukaan loppujen lopuksi katsoa sellaista naista joka on passiiivinen sängyssä. Epäilen!
Kysyin myös mieheltäni että onko syy siinä, että hän ei halua seksiä, se että en kiiihota häntä? Kuulemma kiihotan.. mutta en silti tiedä, olen todella epävarma.

Nyt ajattelen vain että ei sillä seksin määrällä olisi väliä, kunhan sitä edes olisi! Ja syy on 3 viikon seksittömän kauden. Mutta kun seksiä sitten tulisi, muuttuisin taas nymfoksi, ja säikäyttääköhän se mieheni. En tiedä.
Omaa kivaa en siis harrasta, en ole ikinä siitä tykännyt joten sitä en kaipaa, kiimaisuuteni ei johdu varmastikkaan siitä.

Juttelimme tavallaan asiasta, mies sanoi että haluaisi seksiä olevan yhtä paljon kuin suhteen alussa. Empä tiedä, monesti on sanansa syönyt, joten epäilen kyllä nyt kovasti että sanoi ktseisen asian vain mielyttääksensä minua.
Sanoin miehelleni että jos hän tekisi useammin aloitteita se saisi minut tuntemaan että hän haluaa minua ja kelpaan hänelle. Luulisin että tämä auttaisi mua pääsemään takas siihen elämään jossa uskallan tehdä aloitteen.Mahdollista toki on että ns. ihastumis vaihe on mennyt ohi , eikös se sen pari vuotta kestä, ja siksi intohimo yms puuttuu.

Tosiaan viikonlopuuna jutellaan miehen kanssa... toivottavasti pääsemme yhteisymmärrykseen asioista.

Halusin vain avautua. Ei muuta. :x
Mitä nevoisitte avuksi, kun miehenä haluaisin myös enemmän seksiä. Vaimoni kanssa on kohta vuosi oltu kriisissä, joka suurelta osin johtuu hänen työstään, jossa hän on 3-4 kertaa vuodessa n. 3 viikkoa toisella puolella maapalloa. Tämä tietenkin herättää kysymyksiä.. Olen ihan hyvännäköinen 184/85 mies (näin ovat toiset sanoneet) ja haluaisin tyydyttävän parisuhteen.
 
Ei tapahdu täälläkään,lapsi 4,5v eikä juuri ole suhinaa ollut senjälkeen. Menee aikuiselta mieheltä hermo huonoon kuntoon kun ei pussata eikä halata,lääppiminen on kielletty,olen kuulemma meidän talon akka kun kokoajan lääpin ja vonkaan. Kyllä ennen oli mukavaa,,,
 

Yhteistyössä