Mikähän meitin miehenalkua vaivaa :| , on tyytymätön lähestulkoot kaikkeen. Hymyjä saa metsästää niinä muutamina päivän hetkinä, kun kaveri on rauhallinen ja suht tyytyväisenoloinen eloonsa. Muutoin melkein kaikki tehdään huutokonsertin kautta. Päivällä uni (päiväunet max. 30 min. pätkissä...) ei tule ennen hysteeristä parkua, joka on viime päivinä rauhoittunut joko kantoliinalla tai käärimällä vauva "tortillaksi" peiton sisään ja heijaamalla kääröä sylissä, kunnes nukahtaa. Syöminenkin onnistuu usein vasta rauhoittelusession jälkeen. Tätä jatkunut viikon verran, aiemmin oli paaaaljon rauhaisampi poju. Elän toivossa, että tämäkin on taas vaan jokin vaihe, joka loppuu...joskus? Yöt sentään menee hyvin. Oiskohan kohtalotovereita kertomaan, että tämä on ihan normaalia...? Poika on siis noin muutenkin aika herkästireakoivan oloinen.