tyttövauvattomuus

Onko kellään muulla samaa murhetta..kun tyttövauvasta olen haaveillut vuosia, mutta sitä ei vain tule. Toki pojatkin tervetulleita ja rakastettuja, tottakai, mutta monen pojan jälkeen niiiiiin ihana olisi saada jo tyttö. Se pettymys, kun aina siellä ultrassa pippeli vilahtaa..

 

Ei ole samaa murhetta, mutta ymmärrä sinua. Pelkäsin aivan mielettömästi, etten saisi tyttöä. Ajatuskin siitä oli kamala ja ahdistava.

 

Muuten... tietääkö joku jotain uskomuksia esimerkiksi joiden sanottaisiin vaikuttavan sukupuoleen tms.

Kirjoita tänne! Olisin innokas kuulemaan..

1 tytön ja 1 pojan omaava mamma.

 

[QUOTE="strawberry";28134907]Muuten... tietääkö joku jotain uskomuksia esimerkiksi joiden sanottaisiin vaikuttavan sukupuoleen tms.

Kirjoita tänne! Olisin innokas kuulemaan..

1 tytön ja 1 pojan omaava mamma.[/QUOTE]

Poikavauvat on yhdyssana.

Sinun viestisi ei liity mitenkään aloittajan aiheeseen.

 

Ymmärrän täysin fiiliksesi. Sain kolmen pojan jälkeen tytön ja olin ihan ekstaasissa. Samalla koin koko raskauden ajan syyllisyyttä siitä, miten onnellinen olin ja jopa pelkäsin, että vauvalle tapahtuu jotain vain siksi, että tunsin, ettei ole oikein iloita tyttövauvasta niin paljon.

 

Ei ole. En ymmärrä sinua laisinkaan. Mikä sinut on saanut ajattelemaan noin? Mikä siinä tytössä/pojassa on?

 

Meilläkin 3. lapsi on tyttö ja oikeastaan vasta näin jälkikäteen tajuan, kuinka tärkeä asia se on minulle, että meidän pereheessä on molempia sukupuolia lapset. Jotenkin aiemmin ajattelin, että onko sillä loppujen lopuksi merkitystä, mutta olen kyllä nyt ikionnellinen siitä, että tyttökin meille tuli . Ymmärrän hyvin ap:n tuntemukset.

 

[QUOTE="Sini";28134930]Poikavauvat on yhdyssana.

Sinun viestisi ei liity mitenkään aloittajan aiheeseen.[/QUOTE]

Eikös me juuri keskustella vauvan sukupuolen määrittävistä asioista?

Siksi olisi kiinostavaa tietää ja ap:kin voisi saada siinä samalla mielenkiintoista tietoa...

 

Meillä kaksi lasta, ja kumpikin tyttöjä. Kummassakin raskaudessa toivoin tyttöä, en tiedä miksi. Ehkä se johtuu siitä, että minullakin oli sisko, ei veljeä. Moni luuli, että kun odotin toista, niin olisin toivonut poikaa, mutta en vain toivonut. En omista toiveistani ikinä kenellekään kertonut, ja toki olisin ollut ikionnellinen pojastakin, mutta jokin ajatus vain itselläni oli, että meille tulee kaksi tyttöä. Aika mystistä, toisaalta. Ensimmäisemme meni kesken, hän olisi ollut poika. Silloin en vielä sukupuolta ajatellutkaan.

 

Itse olen kahden pojan äiti ja lapsi lukumme on tässä. Odotusaikana minulle oli ihan sama kumpi on tulossa mutta nuorimmaisen synnytyksen jälkeen tuli kriisi siitä ettei minulla tule olemaan tytärtä koskaan. Vaatekaupassa tuli fyysisestikin paha olo kun tajusin ettei minulla ole ikinä mitään asiaa mennä ostamaan mitään nättiä ja söpöä kun tyttöä ei ole. Rakastan poikiani äärettömästi enkä osannut yhtään ajatella että tälläiset ajatukset tulevat päähän kun lapsiluku on täynnä ja on samaa sukupuolta. Hankalaksi oloni on tehnyt myös se että miehelläni on tytär joka on säännöllisesti meillä. Hänen olemassa olo muistuttaa minua siitä mitä menetän kun ei ole omaa tytärtä. Ja ei, ei ole sama asia hänelle hommata söpöstely juttuja ja tehdä tyttöjen juttuja. Hänen äitinsä tekee niitä hänen kanssaan. Ei tyttären kaipuuta voi paikata kenenkään muun tyttärellä. Jokainen äiti varmaan tietää sen tunteen mikä sisältyy siihen että tekee ja kokee asioita oman lapsen kanssa...miehellekin tuntuu tytär olevan erilailla simäterä kun pojat. Minulle ymmärrettävästi tuntuu epämiellyttävälle koska kyseinen lapsi on tehty muun ihmisen kanssa, minulla ei ole samanlaista tunne sidettä mitä vanhemmalla on.

 

Meillä on kolme tyttöä.
Kun odotin ensimmäistä niin olin aluksi varma että tulee poika vaikka haaveilin tytöstä. Ihana yllätys oli kun synnytyksen jälkeen selvisi että vauva oli tyttö ( emme ottaneet selvää sukupuolesta raskausaikana ).
Toista kun rupesin odottamaan niin toivoin ehkä jotenkin poikaa. Tuntuu että kaikki läheisetkin ajatteli että tottakai se on poika kun tyttö jo on. No, saatiin aika hyvissä ajoin raskautta tietää että tyttö tulee. Olin pettynyt ehkä minuutin sen ultran jälkeen mutta se meni samantien ohi.
Kun kolmatta aloin odottaa niin tiesin että hänkin on tyttö. En osannut enää kuvitella meidän perheeseen muuta kuin tyttöä. Ehkä kuitenkin salaa toivoin että jospa olisikin poika. Saatiin kuitenkin tässäkin tapauksessa tietää hyvissä ajoin että vauva on tyttö. Ja koska oli suuri huoli vauvan terveydestä ( oltiin lapsivesipunktiossa ) niin tuo tieto ei tuntunut ollenkaan pahalta. Oltiin vain äärimmäisen onnellisia terveestä vauvasta!

Nyt neljäs on haaveissa ja varsinkin läheiset ( vaikka eivät edes tiedä että ollaan pian 2 vuotta yritetty neljättä lasta ) ajattelevat että kyllä ne vielä neljännen tekee ja se on poika. Varsinkin mieheni mummi on sitä mieltä että yksi vielä ja se on poika, hänellä itsellään on tullut ensin 3 poikaa ja sitten tyttö.
Mutta me itse koetaan että tyttö se on. Ja toivotaankin sitä. Tuntuu että poika olisi orpo kolmen tytön porukassa, varsinkin kun ikäerot on sitten jo aika selkeät kun ei sitä vauvaa nyt yrityksistä huolimatta näköjään kuulu.
En enää kaipaa poika lasta. Mies ei ole kaivannut poikaa ollenkaan.
On ihana ajatus että tytöt ( on niitä sitten nämä jo olemassa olevat kolme tai tuleeko vielä neljäskin ) isompanakin voivat viettää yhdessä saunailtaa, käydä ostoksilla ja matkoilla, vaihtaa tuntemuksia odotusaikana ja omien lastensa hoidosta jne.
Poika saattaisi jäädä ilman tuollaista sisarussuhdetta.

Tokikin, ollaan ikionnellisia jos saadaan poika, kun vaan saataisiin vielä se puuttuva osa meidän perheeseen


Meillä tytöt on olleet aika harvinaisia suvussa. Minun isoisälläni on vain 2 veljeä ei siskoja ollenkaan. Minun isoisäni sai 2 poikaa ja yhden tytön. Minulla on 2 veljeä eikä yhtään siskoa.
Miehelläni on vain yksi veli, ei siskoja. Miehelläni on 3 setää ja 1 täti.

Ymmärrän siis jos haaveilee siitä 'puuttuvasta' sukupuolesta Vaikka itselläni tuo on mennytkin ohi

 

musta tää on ihan käsittämätön aihe oon kahden pojan äiti. Ekaa odottaessa toivoin tyttöä, ehkä siksi että poikalapsista ei ollut kokemusta. Kun selvisi että lapsi on poika, en ollut pettynyt. Toista odottaessa mietin, et petynkö jos tulee poika. Kuultiin ultrassa että poika tulee, kyyneleet silmissä ajattelin vaan onnellisena että "pikkuveli" Meillä lapsiluku on tässä, en koe jääväni mistään paitsi kahden pojan kanssa. Miten ihanat nuo veljekset onkaan yhdessä, ihan mahtavia sällejä!

Tosin, nyt kun paras ystävä odottaa ensimmäistään, ehkä salaa toivon tyttöä Sellaista pikku prinsessaa, jolle voisin ostella tyttöjen hepeneitä ja tehdä tyttöjen juttuja toki hänen äitinsä tekisi hänen kanssaan myös niitä asioita, mutta miksei kummitätikin voisi (eri juttu kun joku kirtjoitti et miehellä on tytär aiemmasta liitosta). Mut jos he saavat pojan, niin mikä mahtava kolmikko meidän pojista tuleekaan! Ihan mahtavaa!

 

Voisiko sen raskauden ja toivomisen sijasta ihan vain adoptoida tytön esimerkiksi Intiasta? Siellä niitä heitetään roskikseen ja muutenkin kohdellaan huonosti. Saisi paremman elämän toivottuna täällä Suomessa