Vihdoin ja viimein, 17.08.09, rv 41+1 syntyi "yön vauhdikkain vauva" klo 01:44.
Kaunis koko pään peittävä vaalea tukka, painoa 3100g ja pituutta 49cm. Synnytys käynnistyi spontaanisti hiljalleen voimistuvilla supistuksilla, sairaalaan mentäessä olin jo huimat kolme senttiä auki, vaikka en itse olisi ollut vielä edes lähdössä (anoppi työnsi meidät ovesta ulos) ja synnytyksen kokonaiskestoksi kirjattiin 6h45minuuttia, joista "ponnistusvaihe" kesti kokonaiset kaksi minuuttia kätlön arviolla. Viimeisimpänä mainittu suoritettiin hymy kasvoilla, miesparka ja kätilö naamat valkoisina hämmästyksestä kun tyttö meinasi ihan tuosta vain hypätä maailmaan, pää oli jo ulkona valmiiksi kätilöä varten, joka oli vielä menossa mukamas muualle kiertämään, mutta mies sai sitten juostakin heti perään: "-heti takaisin, vauva syntyy nyt!" Kätilö ihmetteli miten olin niin rauhallinen, tuumasin vain naurahtaen että "eihän tässä enää ole mitään hätää" ja annoin hartioiden sekä loppukropan liukua saliin
Eli siis nappi ajoitus epiduraalille, ponnistusvaihe oli täysin kivuton, ja yhtään repeämääkään en ehtinyt koko hötäkässä saada! Pahimmat kivut oikeastaan ajoittuvat johonkin viiteen senttiin, jolloin alettiin puuhastelemaan epiduraalia sekä samalla puhkaistiin kalvot. Tosi positiivinen synnytyskokemus jälleen kerran, kiitokset siitä rakkaalle miehelleni, sekä Jorvin henkilökunnalle jälleen kerran.
Tyttö saa kutsumanimen Nanna, on oikea aurinko, ja ääni on niin kaunis ja hento että itkuakin vain kuuntelisi hymyssä suin Leevi-pikku-idoveli vähän mustistelee, mutta enempi sitä olisi huolissaan,. jos ei mitenkään reagoisi äidin selittämättömään kahden päivän poissaoloon ja siihen että tissillä roikkuu joku outo lelu. Kuitenkin jokainen päivä on ollut edellistä parempi ja "vähällä" ollaan päästy. Imetettäessä luetaan kirjat, vähän roikutaan niskassa ja pyyetään palloleikkeihin. Jä äitihän lukee, potkii palloa ja ottaa syliin, ihan niinkuin ennenkin
Kaunis koko pään peittävä vaalea tukka, painoa 3100g ja pituutta 49cm. Synnytys käynnistyi spontaanisti hiljalleen voimistuvilla supistuksilla, sairaalaan mentäessä olin jo huimat kolme senttiä auki, vaikka en itse olisi ollut vielä edes lähdössä (anoppi työnsi meidät ovesta ulos) ja synnytyksen kokonaiskestoksi kirjattiin 6h45minuuttia, joista "ponnistusvaihe" kesti kokonaiset kaksi minuuttia kätlön arviolla. Viimeisimpänä mainittu suoritettiin hymy kasvoilla, miesparka ja kätilö naamat valkoisina hämmästyksestä kun tyttö meinasi ihan tuosta vain hypätä maailmaan, pää oli jo ulkona valmiiksi kätilöä varten, joka oli vielä menossa mukamas muualle kiertämään, mutta mies sai sitten juostakin heti perään: "-heti takaisin, vauva syntyy nyt!" Kätilö ihmetteli miten olin niin rauhallinen, tuumasin vain naurahtaen että "eihän tässä enää ole mitään hätää" ja annoin hartioiden sekä loppukropan liukua saliin
Eli siis nappi ajoitus epiduraalille, ponnistusvaihe oli täysin kivuton, ja yhtään repeämääkään en ehtinyt koko hötäkässä saada! Pahimmat kivut oikeastaan ajoittuvat johonkin viiteen senttiin, jolloin alettiin puuhastelemaan epiduraalia sekä samalla puhkaistiin kalvot. Tosi positiivinen synnytyskokemus jälleen kerran, kiitokset siitä rakkaalle miehelleni, sekä Jorvin henkilökunnalle jälleen kerran.
Tyttö saa kutsumanimen Nanna, on oikea aurinko, ja ääni on niin kaunis ja hento että itkuakin vain kuuntelisi hymyssä suin Leevi-pikku-idoveli vähän mustistelee, mutta enempi sitä olisi huolissaan,. jos ei mitenkään reagoisi äidin selittämättömään kahden päivän poissaoloon ja siihen että tissillä roikkuu joku outo lelu. Kuitenkin jokainen päivä on ollut edellistä parempi ja "vähällä" ollaan päästy. Imetettäessä luetaan kirjat, vähän roikutaan niskassa ja pyyetään palloleikkeihin. Jä äitihän lukee, potkii palloa ja ottaa syliin, ihan niinkuin ennenkin