Tyttö kohta 1v5kk, EIKÄ VIELÄ KÄVELE!

Toivotaan, että se patti on kuin onkin vaaraton, voimia :hug:
Meilläkin oli tänään 1v6kk neuvola ja tämä täti oli myös sitä mieltä että meidän neiti kävelee Nyt on pari päivää tässä kotona jo mennytkin niin, että neiti kävelee lähes koko ajan ilman kärryjään. Toki sitä konttausta on vielä paljon ja varsinkin jos on muita näkemässä kuin äiti ja isi, silloin heittäydytään ihan avuttomaksi
Meilläkin piikki aiheutti hieman itkua, mutta unohtui onneksi suht nopeasti. Pitää vain toivoa, ettei kuumetta nostaisi..
Lääkäri meillä on vasta 1v8kk iässä. Nuokin vaihtelee vähän väliä, että milloin on terveydenhoitaja ja milloin lääkäri..
Ja vaikka tää nyt ei tähän aiheeseen enää kuulukaan, ni voin vielä mainita että neiti on 83,5cm pitkä ja 12.5kg :heart:

 

Hienoa Kisu että teilläkin on kävely jo hyvässä vauhdissa! Kävelläänkö teilläkin kädet pystyssä? Meillä kakkonen välillä katsoo käsiään kävellessään ja liikuttelee niitä ylös alas, ihan kuin miettisi että voiks nää vai laskea vai pitääks ne mut pystyssä Meidän neidillä suurin osa liikkumisesta on ehdottomasti jo kävelyä (tähän tulisi se helpottunut hymiö ). Voi kun se nyt vain uskaltautuisi nousemaan ilman tukea, nyt nousu menee jo yhden sormen varassa. Kakkosen seisaaltaan kontille laskeutuminen on tosi hallittu (siis ilman tukea). Myönnetään että olen kyllä syyllistynyt nyt siihen että nostan kakkosen aina pystyyn että harjoittelisi mahd. paljon kävelemistä.

Kakkonen oli kuulemma eilen illalla ihan onskuna vetänyt siskon ja naapurintytön perässä (oli meillä hoidossa kun olimme naapurin äidin kanssa kokoustamassa iltasella) ympyrää keittiön ja olkkarin välillä. Isommat ei miehen mukaan kiinnittänyt toiseen mitään huomiota, mutta sillä oli omaa kivaa kun kuvitteli olevansa leikissä mukana :heart:

Ykkösen patti ei vielä eilen ihan selvinnyt ja lisätutkimuksiin joudutaan. Luultavasti on vain rasvapatti (mitään verisuonitusta ei patissa ollut eli ei varmaankaan ole kovin paha juttu). Kyllä sitä kuitenkin kokoajan miettii ja toivoo että kutsu kunnalliselle puolelle tulisi pian (kiireellisyys lähetteelle oli 1-7vrk), ja että kunnallinen nyt selvittäisi asian heti. Lapsilta ei yleensä oteta ohutneulanäytettä (aikuiselle sellainen tehtäisiin varmaan ensimmäiseksi), joten jos patti ei muuten selviä isosisko joutuu veitsen alle Ja taaas sai äiti jotain murehdittavaa, just kun huoli kakkos neidistä helpotti :'(

 

MINNAMAMMA, meidän likalla kädet on kävellessä sillee koukussa että kämmenet on varmaan tossa rinna kohdalla suunnilleen, vähän niiku tasapainoa kai antamassa
Päivä päivältä enemmän ja enemmän neiti kyllä kävelee ja harvoin enää tarttuu esim.taaperokärryynsä. Toi tuetta nouseminen on ollut jo jonkin aikaa hallinnassa, tosin silloin kun ylös pääsee, niin välillä se tasapaino tuntuu olevan hukassa.
Hyvä, jos selvisitte vain säikähdyksellä siitä patista! Onhan tuokin tosin ikävää, että jos on edes rasvapatti ja jos se joka tapauksessa pitää poistaa, onhan siinä aina oma vaivansa itse kullekin ja pikkuiselle varsinkin ikävää.

 

Meilläkin käveltiin alkuun kädet "pystyssä". Laskeutuvat siitä pikkuhiljaa.

 

Meilläkin kaksi nuorinta tyttöä on lähtenyt tosi myöhään kävelemään.. Tytöillä on nyt ikää 6v ja 3v toinen lähti kävelemään 2v ja 3kk ikäisenä ja toinen oli 1v ja 10kk

Nykyisin ovat ihan ikätasoistensa rinnalla liikkumisessa eikä yhtään huomaa että ovat myöhään liikkeelle lähtenyt

 

Nyt meillä alkaa kädet jo laskeutumaan, on se vain niin söpöä kun pikku tappi vihdoinkin kävelee. Ylös meillä ei edelleenkään nousta ilman tukea, mutta osaa nousta ylös taas sen yhden sormen varassa. Kyllä kakkonan varmaan joku kaunis päivä kyllästyy aina etsimään sen ylösnousu tuen ja nousee ilman tukea. Eilen se muuten sitä harkitsi sellaisen pehmeän patjapinon päällä, josta ei siis saanut tukea mistään, mutta äiti ei voinut antaa sen siinä nousta pystyyn kun siinä olisi kyllä käynyt hullusti B) . Voisi kyllä sanoa että kakkonen kävelee jo kokonaan, mitä nyt tuen luo joutuu siis konttaamaan. Ulkona kävelee siellä missä on suht tasaista, ei siis lumihangessa B)

Isomman neidin kanssa me menemme ensi viikolla tutkimuksiin patista, toivotaan että sairaalassa jotain selviää jo ekalla kerralla.

Vilkutus Kisulle ja muille myöhäisten kävelijöiden mammoille.

 

Kiva lukea kuulumisia MINNAMAMMA! Meilläkin kävely parantuu koko ajan lisää ja lisää ja kun nyt tarkemmin ajattelen, niin eihän meilläkään ne kädet enää niin levällään kuljeta Neiti osaa jopa kävellessään kantaa käsissään samalla jotain, mutta tuolloin välillä vielä tasapaino tekee tepposet ja sit ollaan nurin
Meillä on nyt ollut jotain ihme kiukkua muuten ilmassa, en tiedä mistä johtuu ja tää mammeli alkaa olee siihen jo ihan kypsä |O
Ja nyt on 2 iltaa mennyt niin, että neiti ei halua jäädä yksin omaan huoneeseensa nukkumaan, kuten tähän saakka aina ennen Hirvee huuto tulee, kun varsinkin minä poistun huoneesta!! Aamullakin saattaa herätä hyvinkin aikaisin ja itkee sängyssään, jolloin olen tytön ottanut meidän huoneeseen sänkyyn, mutta tuolloin ei kyllä unista tule enää mitään.. Ennen käytiin niin kiltisti nukkumaan ja nukuttiin sinne 08:aan aamulla, nyt hyvä jos 07 nukkuu, niin se on jo hyvin.. Onkohan tämä jokin vaihe? KOKEMUKSIA?

 

Meillä on kans aamulla alettu heräämään aikaisemmin. Olen nyt tämän viikon laittanut sitten nukkumaankin 1/2-1 h aikaisemmin. Vitsailtiin miehen kanssa että poika käänsi kellon kesäaikaan liian aikaiseen (kello käännetään vasta nyt sunnuntaina).

 

Aamusta unet voi juuri näin keväisin lyhentyä kun tulee aiemmin valoisaa, ratkaisu tähän voisi olla paksut tummat verhot (sitten voi kyllä olla niin että kyläpaikkaankin pitää ottaa pimennysverhot mukaan ellei halua herätä liian aikaisin siellä sitten). Meillä on tummat verhot ja olen myös kyläpaikassa pimentänyt nukkumahuoneemme. Esikoinen alkoi sitten ihan iän myötä nukkumaan ihan missä valossa ja melussa tahansa, kriittinen aika oli juurikin tässä 1,5-2,5v kieppeillä. Kun siis itse halusi varmistaa että toinen kanssa nukkuu kylässäkin (esikoinen alkoi nukkua täysiä öitä 11kk iässä). Eli ei huoneita tarvitse kuitenkaan iän kaiken pimentää B) Toinen syy varhempiin herätyksiin voi olla että lapsen kasvaessa hänen vuorokaudessa tarvitsemansa unimäärä vähenee (viitteellisesti yli 2v nukkuu muutaman tunnin vähemmär vrk:ssa kuin 1v), ja yöunta (/nukkumaan menoa) voi auttaa päikkäreiden lyhentäminen/siirtäminen aiemmaksi (niin että iltapäivästä ja illasta lapsi siis valvoo aiempaa pidemmän pätkän). Em. unien lyhennystä voi koittaa ja jos sillä ei ole vaikutusta tai lapsi vaikuttaa väsyneeltä niin kannattaa palata vanhaan rytmiin. En enää muista missä iässä aloin esikoisen päikkäreitä rajoittamaan (ainakin jo 3v iässä kyllä) että illalla tulee uni.

Kävimme tänään sairaalassa ykkösen pattia katsastamassa ja lääkäri oli sitä mieltä että patti on vaaraton , mutta se on hyvä poistaa koska ne voivat tulehtua ja silloin hoitaminen on hankalaa. Eli esikko pääsee sitten veitsen allle 3vko:n kuluttua :'( Muakaan ei ole ikinä nukutettu ja nyt pieni tyttäremme joutuu moisen kokemaan :'( No, äiti näyttää reippaalta esikoisen nähden mutta oikeesti kyllä äippää vähän pelottaa. Tyttöä ei tätä ennen ole edes puudutettu.

 

Kävin nyt samantien lukemassa MINNAMAMMA kuulumisesi, kun tuolla uni-ketjussa asiasta mainitsit
Todella hienoa, että se patti on vaaraton, vaikkakin säälittää pienen ihmisen joutuminen leikkaukseen. Hänen parhaakseenhan tämä kaikki tehdään, mutta voihan toista vähän pelottaakin se nukutus ja vanhempiakin toki. Kyllä kaikki hyvin menee! :hug:

 

Onneksi löysin tämän ketjun =) :heart: Meillä tyttö täyttää pian vuoden, eikä ryömi, konttaa tai kävele! Lattialla vatsallaan ollessaan liikkuu taaksepäin itseään työntäen ja istuallaankin on jonkinlainen tapa liikkua aina pari metriä johonkin suuntaan Konttausentoon hän kovasti olis menossa, mutta ei ymmärrä siitä lähteä liikkeelle, vaan menee sitten mahalleen jos jotain haluaa. Meillä aloitetaan fysioterapia pian, toivottavasti siitä on apua. Itse en ole koskaan ollut huolissani tyttäreni liikkumisesta, mutta kun neuvolassa oltiin siitä taas ylitarkkoja niin saatiin sitten se huoli mulle aikaiseksi |O Tyttö ei ota edes askelia tuon varassa..

 

Kiva jos tästä ketjusta oli lohtua Nasuliini, meillä oli hieman eri tilanne kakkosella kun oli oppinut 6kk iässä ryömimään, 11kk iässä konttaamaan ja tukia pitkin seisoi ja käveli jo 9kk iässä. Kävelemäänhän meillä lähdettiin kunnolla 1v6kk iässä (tasan 1v6kk päivänä...), mutta vieläkään ei nouse tuetta pystyyn vaan konttaa aina lähimmän tuen luo (vaikka seinän), sisällähän tää ei ole ongelma ja ulkona äiti nostaa... En oo kyllä koskaan kuullu että jollakin muulla olisi näin ettei yli 1,5v lapsi vielä nousisi seisomaan tuetta No pikku juttu tää on, kyllä se sieltä varmasti sitten tulee kun on sen aika.

En tiedä miten neuvola mahtaa suhtautua jos 1v ei liiku vielä juurikaan. Itse olin kyllä onnellinen kun saimme neuvolasta lähetteen fysioterapiaan, ei siitä ainakaan haittaa ole B) Mutta kun nyt kakkosen kanssa olen googlaillut tätä kävelyasiaan olen huomannut että et todellakaan ole ainoa jolla 1v ei juurikaan liiku (kuullosti muuten siltä että teillä on varmaan kohta pieni peppukiitäjäinen), ja ovatpa kaikki tämänkin ketjun mattimyöhaiset tainneet ennenpitkää alkaa kävelemään. Kun kävimme kakkosen kanssa yksityisellä lastenneurologilla niin neurologi sanoi että kun muut taidot ovat iänmukaiset niin kyllä se kävely sieltä tulee ajallaan. Varmaan on jotain tekijöitä jotka liikkumisen oppimista ovat hidastaneet kuten meillä kakkosen jatkuva sairastelu 1. ikävuoden aikana (selvisi vasta ekan vuoden lopulla että tyttö on maidolle ja soijalle allerginen ja ilmeisesti jonkin verran astmaattinen, kun tytölle sitten aloitettiin astmalääkitys sairastelu on ollut normaalitasolla) ja jonkin asteinen nivelten löysyys, myös alaraajojen lihakset olivat normaalia hennommat. Neurologi muuten suositteli hyppykiikkua, vahvistaa kuulemma jalkojen lihaksia. Pysyykö teillä tyttö hyvin konttausasennossa? Jos tuntuu että polvet lipsuu niin nykyään on (ainakin Jesper juniorissa) myytävänä sukkahousuja joissa on polvien kohdalla liukuesteet (eivät edes olleet normaaleja sukkiksia kalliimmat). Kakkosneidillä meillä ei ollut tätä polvien lipsumis ongelmaa mutta ykkösneidillä oli aluksi (se oli kyllä vain 8kk kun alkoi konttaamaan, joten annettakoon anteeksi), eikä silloin edes ollut ko. sukkiksia myynnissä. Muistan iän kaiken kuinka esikko oli niiiin söpön näköinen kun pönkkäsi itsensa konttausasentoon ja jalat vain alkoivat levitä takana, se katsoi jalkojaan ja punnasi niitä uudelleen alleen. No kyllä se konttaus lähti nopeasti sitten käyntiin ilman jarrusukkiksiakin.

Yrirtä olla liikaa huolehtimatta liikkumisesta, kyllä se teilläkin ajallaan tulee. Tää on todellakin helpommin sanottu kuin tehty, kun meillä kakkonen ei 1v5kk iässä edelleenkään kävellyt tuetta niin olin jo tosi huolissani ja varasin jopa sen ajan lastenneurologille. Mutta jospa sinä osaisit rauhoitella itseäsi paremmin kuin minä osasin :hug:

 

Meillä myös 1,5v tyttö, joka ei nouse seisomaan tuetta! Liikkeelle lähtö on ollut todella hidasta. Tyttö ei koskaan ryöminyt ja konttaamaan oppi kun pääsimme fysioterapiaan reilu vuoden ikäisenä. Terapian aloitimme tytön ollessa vajaat 11kk.Silloin hän ei edes ottanut jaloilleen nostettaessa kainaloista ja siitä terapeutti oli ihmeissään. Vasta lähempänä 1v2kk ikää hän seisoi jaloillaan kainaloista pidettäessä. Peppukiitäjä hänestä tuli 11,5kk iässä. Siitä oli vaikea oppia pois konttaamaan, mutta nyt hän konttaa hyvin, joskin kiireessä menee edelleen kiitoa. seisomaan hän oppi itse nousemaan vasta 1v3kk iässä. Samalla oppi myös kävelemään sivuttain tukea vasten ja sitten vähitellen tuen kanssa eteenpäin. Edelleen meno on todella vaikeaa ja huteraa, vaikka viikon kuluttua tulee 1v6kk. Vielä pari kuukautta sitten en ollut huolissani, mutta nyt jo alkaa huoli painaa, kun ei vieläkään kävele tai nouse ilman tukea seisomaan, vaikka terapiassa on nyt käyty jo yli puoli vuotta! Lisää huolen aihetta toi se, kun terapeutti sanoi, että nyt pitäisi tula jo oikeita sanoja, joita häneltä ei tule. Vain puhetta jota minä ymmärrän. Muuten hän ymmärtää kaiken mitä hänelle puhutaan ja matkii eläimiä ym.Niin ja tyttö oppi istumaan tuetta 7kk ikäisenä.
Kiva kuulla, että on muitakin myöhäisiä! Ei kai se auta kuin odottaa vaan. Asiaa ei yhtään auta se, että kaikki sanoo (vieläkin) että ole onnellinen, kun ei kävele, sit saat juosta perässä :attn: tai se, että 9kk nuoremmat jo juoksee.

 

Meilläkään ei tule kakkoselta paljoakaan puhetta, muutamia sanoja vain (äiti, titi=tutti, hei hei, pum=joku osui johonkin, poppa, titityy=lintu, tms.), lastenneurologi ei ollut siitä huolissaan kun kävimme siellä 1v5kk iässä, sanoi että sitten jos päälle 2v ei tule puhetta niin katsotaan uudelleen. Meillä neurologi oli sitä mieltä että kun tyttö kuitenkin ymmärtää kaiken ja tuottaa kovasti tavupuhetta niin kyllä se oikeakin puhekin sieltä tulee.

Kävelläänkö teillä siis tuetta eteenpäin Maisa? Meillä kun kakkosen tilanne tuntuu sillä tavoin vähän absurdilta että toinen hoitaa lähes kaiken liikkumisensa kävelemällä (tuetta siis) mutta ei vain uskalla nousta tuetta pystyyn (luulen että on enemmän uskallus kuin osaamis kysymys, koska osaa laskeutua niin nätisti ja poimia tavaroita lattialta ). Siis pystyyn nouseminenhan _yleensä_ tulee ennen kävelemään lähtöä.

Toi on oikeesti tosi raivostuttavaa että joku kehtaa sanoa 1,5 vuotiaan lapsen äidille että "ole onnellinen ettei tarvitse perässä juosta". Pitäisi varmaan vastata että antaisin mitä vain jos saisi jo perässä juosta Jotain rajaa!!! Tollanen lausahdus on täydellistä toisen asemaan asettumis-kyvyn puutetta, ja jos sen on lohduksi tarkoitettu niin voisi vähän miettiä uudelleen. Taas nousi verenpaine...

Meillä esikoistyttö oli normitapaus liikkumisen suhteen ja puhumisen aloitti tosi aikaisin, niin kyllä tässä on ollut kakkosen kanssa vähän nieleksimistä kun tuntuu että ei kävely eikä puhekkaan onnistu siinä iässä kuin esikoisella (ja kaikilla muilla). Huolta kävelemään oppimisen suhteen ei varmasti voi ymmärtää sellainen äiti jonka ei ole koskaan siitä tarvinnut olla huolissaan

Mutta jos Maisa olet huolissasi ja jos teillä vain on vakuutus niin suosittelen lämpimästi lasten neurologilla käyntiä, lasten neurologi osaa oikeasti katsoa onko aihetta jatkotutkimuksiin vain pitääkö vain malttaa odottaa. Meillä ainakin käynti neurologilla rauhoitti kummasti kun hän oli sitä mieltä että ihan normaali on ja osasi kertoa mikä todennäköisesti on viivästyneen kävelemään oppimisen taustalla. Ei sitten tarvitse yksin yöllä miettiä että missä mahtaa olla vika.

 

Katselimpa tässä juuri kuopuksen kävelyä ja kädet ovat nykyään pääasiassa niin kuin hölkkääjällä (kyynärpäästä koukussa), välillä ihan alhaallakin jo (se näyttää aina vähän hassulta kun silmä on tottunut siihen hölkkääjä asentoon) Missäs kohtaa Kisun tytön kädet menee?

 

Kiitos vinkistä Minnamamma! En ollu aatellutkaan neurologia vaan lähinnä jotain lastenlääkäriä jos tilanne ei pian muutu. Kyllä tosiaan on tullut mietittyä asioita muutamakin yö.
Niin, tyttö ei siis kävele ilman tukea ja tuenkin kanssa (kärryn) tosi huterasti ja pieniä matkoja. Käsistä talutettaessa tärisee ja pelkää paljon.
Joo, arvaa vaan kun taas kuulin ton kommentin kävelemättömästä lapsestani ja vieläpä samanikäisen äidiltä

 

Neurologi on yleensä tosiaan se "loppullinen osoite" tälläisten asioiden selvittelyssä. Toki lastenlääkärikin varmasti osaa asiaan ottaa kantaa, mutta jos lastenlääkäri tuntee olonsa epävarmaksi hän lähettää teidät lasten neurologille. Menemällä suoraan yksityiselle lastenneurologille oikaisee ikään kuin yhden mutkan suoraksi ja saa varmasti pikemmin vastauksia.

Itse menin kakkosen kanssa neurologille jo aika varhaisessa vaiheessa (kakkonen oli juuri täyttänyt 1v5kk), ja vaikka oikeastaan näinkin että kävely varmaan tulee kyllä vielä sieltä ajallaan, silti halusin tietää näkeekö neurologi tässä vaiheessa lapsessa jotakin poikkeavaa, johon voisimme ehkä kuntoutuksen aloittaa. Edustan koulukuntaa parempi tietää ja toimia sitten sen tiedon perusteella kuin että pelätään yksin ja pistetään pää puskaan

Tuleeko sinulle itsellesi mieleen mitään syytä liikkumaan oppimisen hitauteen? Oletteko te vanhemmat esimerkiksi lähteneet myöhään liikkumaan, tuntuuko tytön nivelet kovin taipuvaisilta, entä alaraajojen lihakset, onko hänellä polkupyöräilijän reidet vai jotain hennompaa. Voit tietysti halutessasi Kysyä fyssarilta mitä hän ajattelee asiasta. Teilläkin liikkumaan on kuitenkin opittu kokoajan hitaasti mutta varmasti ja tärkeää on että tyttö ymmärtää puhetta (ja tuottaa omia sanoja) , mitenkäs sorminäppäryys, rakennetaanko teillä torneja palikoilla tai työnnetään palikoita palikkalaatikkoon tms. Jos kaikki muu on iän mukaisella tasolla niin tuskin teillä on mitään kummempaa hitaan liikkumaan lähdön takana.

Kysyn tätä omaa tuntumaasi sen vuoksi koska jo ennen neurologille menoa olin itse ollut sitä mieltä että kakkosen reisilihakset olivat erilaiset kuin ykkösen (tuntui että lihakset eivät olleet jänteväät vaan luun päällä oli sellaista löllöä massaa) ja yläkroppa vaikutti suurelta alakroppaan verrattuna (isopäinen ja harteikas, "supermiehen muotoinen" ), nivelistä en kyllä osannut sanoa mitään. Tietysti meillä oli myös se kakkosen tolkuton sairastelu ja itseasiassa juuri ennen kuin menimme neurologille kakkosella oli ollut hirveä 1,5vko kestänyt oksutauti (olimme tiputuksessa 2vrk), joten lihakset olivat varmasti heikkossa kunnossa jo ihan taudinkin vuoksi. Meillä molemmat lapset ovat myös olleet erittäin varman päälle ottajia, eli eivät uskalla uusia juttuja yrittää ennen kuin ne osaavat. No, eipä ole kumpikaan juurikaan tippunut mistään tai kaatuillut. Erittäin varovaisia siis, mutta niin vain kuitenkin esikoinen oppi ihan normiajassa liikkumaan.

Jos tuntuu että syy voi olla yliliikkuvissa nivelissä tai heikoissa jalkalihaksissa (kuten meillä ) niin hyppykiikku, runsas kävelyttäminen, käveleminen vuoroin tukevilla sisätossuilla, sukilla ja paljain jaloin (!!) voi auttaa asiaa. Neurologilla käynnin jälkeen meillä alkoi kakkosen "treenaaminen", koska hän tykkäsi kävellä kävelyttäen kävelytin häntä kokoajan sisällä ja ulkona (ja isin ollessa kotona kävelytimme häntä välissämme), tätä ennen en ollut paljoakaan häntä kävelyttänyt kuten en ykköstäkään, kun ajattelin että sillätavoin mielenkiinto yrittää kävelyä itse olisi korkea :headwall: tyhmä minä! Ostimme hyppykiikun kakkoselle tosiaan 1v5kk iässä ja ostin sisäkengät (remmisandaalit) ja ostin muutamat pitkikset lisää että päivällä saattoi helposti heittää vain sukat jalasta ja silti ei tyttö paleltunut. Jalkojen hermoradoille tekee hyvää saada erilaisia aistimuksia (kengät, sukat ja etenkin ne paljaat jalat), vilkastuttaa hermoratojen viestintäliikennettä (lisää hermoimpulsseja) ja hermoradat vahvistuvat. Lisäksi kävelytin kakkosat rappusissa paljon (meillä on kaksikerroksinen talo, helpotti asiaa...), niin että tuin käsistä mutta annoin lapsen tehdä itse lihaksillaan nousuvaiheen ponnistustyön.

Ja sitten lohdutukseksi: tiedän muutamia nykyään aikuisia ihmisiä jotka ovat aikanaan oppineet kävelemään vasta siinä 1v9kk kieppeillä, ja ihan normaaleja ovat , eli ei myöheinen liikkumaan oppiminen tarkoita että taustalla olisi jotain hoitoa vaativaa asiaa. Lisäksi kun katsoin Dr. Philistä :snotty: jakson jossa äidillä oli kuuro sokeat kolmoset jotka kävelivät niin ajattelin että kyllä suurinosa lapsista, joilla voi olla suuriakin vaikeuksia oppii kuitenkin kävelemään. Jakso kyllä pisti vähän miettimään etä mistä sitä itse oikein viitsiikään valittaa.

Olimme muuten lasten kanssa Hoplpissa eilen ja kivaa oli kaikilla, siellä kakkonen sitten alkoi nousemaan pystyyn tuetta!! Katsotaan jatkuuko kotona Mutta kyllä se nyt on todistettu että kakkonen osaa, katsotaan vain milloin siitä tulee rutiinia. Voi miten ihanaa, että vihdoinkin sekin onnistuu :heart: :heart: . Itsellä oli tosi ihana olo herätessä kun ajattelin vain että senkin kakkonen nyt oppi ja oppii nyt lähiaikoina nousemaan tuetta varmasti enemmän. Kyllä sitä on pienistä jutuista onnellinen. Kait se kunnon puhekkin sitten tulee sieltä varmaan ajallaan, mutta varmaan mattimyöhäisten joukossa.

Voimia muille näiden asioiden kanssa painiville :hug: ja hyvää pääsiäistä!

 

Syytä hitaaseen liikkumiseen on pohdittu ja minä itse olen alkanut kävelemään tosi aikaisin ja isä myöhään, mutta käveli kuitenkin jo 1v5kk iässä. Isäkään ei kontannut, joten siinä tyttö on perinyt sen isältään. Fyssari on sanonut, että jalkalihakset ovat heikot, muuten ei ole sanonut mitään jaloista. Tutkinut kyllä on ja tosiaan kehottanut kävelyttämään sukilla, kengillä ja paljain varpain. Tuo portaiden nouseminen myös on ollut meillä treeniohjeena. Aluksi kun tyttö ekoja kertoja alkoi ottaa jaloilleen kannateltaessa se tapahtui juuri ilman sukkia.
Sorminäppäryys on ollut jo pienestä vauvasta hyvä. Pienet roskat ja muut nousevat peukalo-etusormiotteella ja tykkää laittaa palikoita laatikkoon. Tornit ei onnistu juurikaan. Ymmärtää tosiaan lähes kaiken mitä puhutaan, mutta sanat on ihan omia versioita.
Eipä oo tullumieleen toi hyppykiikku Meillähän on se kaapissa, kun tyttö vaan roikkui siinä eikä tehnyt mitään. Laitettiin sit pois kun ei tykännyt siinä olla eikä osannut käyttää. Pitääkin kaivaa se nyt esille!
Mitään sairauksia ei ole ollut tai ei oo pudonnu tai kaatunu pahasti, joten en tiedä miksi on niin arka. Eilen tuli taas pieni edistys kun oppi kävelemään niin et talutan vaan yhdestä kädestä =) Hitaasti ja huterasti mennään, mut mennään kuitenkin!
En muista mainitsinko, mut tyttö on esikoinen, joten en oikein tiedä miten tämän kehityksen pitäis kulkea tai ei oo mitäqn vertailukohteita.
Hienoa, et teilläkin oli edistystä tullut seisomaan nousemisessa :flower: Seaina lämmittää äidin sydäntä kun näkee uusia juttuja. Hyvää pääsiäistä ja kiitos hyvästä kirjotuksesta ja vinkeistä!

 

Onnea Maisan tytölle yhden käden varassa kävelystä! mä en muista ihan tarkkaan, mutta luulen että meillä kakkonen käveli yhden käden varassa siinä 1v3kk-1v5kk iässä, tasan 1v5kk lähtien käveli yhden sormen varassa (suht nimellinen tuki, mutta ei tod. lähtenyt itsekseen kävelemään...), ja tasan 1v6kk alkoi kävellä tuetta.

Ehkä se on ihan hyvä että ei ole vertailukohdetta B) Mulla on ollut tosiaan kauhea huoli kakkosen kehityksestä (noin 1v2kk jälkeen) kun on ollut niin paljon hitaampaa kuin ykkösen. Jotenkin vaikea mieltää että on ihan normaalia että lapset kehittyy tosi eri tahtiin. Mä luulen että kun olen ykköseen verrannut niin on helpommin tullut mieleen että onko kakkosessa jotain poikkeavaa.

Eilen meillä kakkonen jatkoi tuetta seisomaan nousua :heart: ei meillä vielä jokainen nousu ole tuetta mutta kyllä se näköjään sieltä tulee

Ei se varovaisuus tai arkuus mun mielestä liitykään siihen että lapsi olisi pudonnut tai kaatunut pahasti vaan on ihan sisäsyntyinen ominaisuus. Usein ne ei arat lapset telovat itseään jatkuvasti eivätkä siltikään muutu yhtään varovaisemmiksi B) Varovaisuus on mun mielestä ihan hyvä ominaisuus, mun ei ole koskaan tarvinnut pelätä että lapsi (sisällä tai ulkona) kiipeäisi jonnekkin ja hyppäisi sieltä alas tms. eikä mun ole tarvinnut juoksennella autotielle juoksevien lasten perässä. Meillä esikoistyyttö on ollut aivan ihana tapaus, on oikein naisellinen ja hoivaava tyyppi, viihtyy itsekseen leikkimässä pitkiäkin aikoja, ja kun pikkusisko syntyi isomman ollessa 3v niin siitä oli oikeasti apua pikkuvauvan hoidossa. Isosisko tahtoi olla mukana vaippaa vaihdettaessa ja antoi äidin imettää rauhassa. Nyt on ihanaa kun tytöt leikkivät yhdessä, pienempi ei roiku kokoajan äidin puntissa niin kuin kuin kuitenkin suurin osa tämänikäisistä tekee, kun sisko viihdyttää toista :heart: Meillä nää varovaiset lapset eivät oikeastaan edes sotke paikkoja (niin että mun ärsytyskynnys ylittyisi) tai tee tuhojaan. Pienempikin on itseasiassa jo tarkka siitä että sotkut korjataan pois ja mm. valot sammutetaan huoneesta josta lähdetään. Ollaan ihan onnellisia varovaisita lapsistamme B)

Mä luulen että meidän kakkoselle kyllä oli suurin asia kävelemään oppimisen suhteen just se että jalkalihakset vahvistiuivat kun kävelytin häntä paljon aiempaa enemmän. Rappusia meillä kivuttiin paljon (se oli ihan mun oma ohje, jännä että fyssarikin oli sitä suositellut), ja siinä huomasi edistyksen tosi nopeasti: ensin toinen oikein puuskutti ponnistellessaan itseään ylös ja jouduin auttamaan ylösnousussa enemmän, mutta muutaman viikon kuluttua ponnistusvoimaa oli paljon enemmän ja itse vähensin nostamista ja annoin toisen tehdä jaloilla enemmän työtä. nyt on muuten paljon helpompi kävellä ulkonakin kun ei ole enää lumia ja jäitä, nyt vaan kannattaa kävelyttää yhdestä kädestä mahdollisimman paljon. Meillä muuten niihin aikoihin kun huomasin että kakkonen osaa kävellä yhden sormen varassa, mutta olisi halunnut ottaa tukevammin kiinni auttoi alkuun se että kuten joku tässä ketjussa aiemmin kirjoitti että oli hokenut kip kap iloisella äänellä tytölleen. Mäkin hoin kip kappia ja muuten kannusti toista unohtamaan sen että halusi enemmän tukea.

 

Uppista, mitenkäs ketjun uusimmilla kirjoittajilla liikkuminen on edennyt? Meillä kakkosneiti kävelee tosi hienosti, mutta ei onneksi osaa kiivetä siskon kerrossänkyyn B) Olen kyllä tosi onnellinen ettei enää tarvitse kakkosen liikkumista märehtiä. Sanojakin on alkanut tulla lisää :heart: Kyllä nää pienet kuitekin kehityy, vaikka aikansa se joskus ottaa.

 

Joo meilläkin kävellään jo suht hienosti, unisena kyllä vähän hoipertelee Ulkona kävelykin on neidistä oikein mukavaa ja rattaisiin on välillä turha yrittää häntä laittaa kun tahtoo vain kävellä. Kysyit aimmin MINNAMAMMA tuota meidän tytön käsien paikkaa ja kyllä ne taitaa olla jo aika hyvin laskeutuneet, tai sitten aavistuksen on vielä edessä (apua, en edes ole enää oikein kiinnittänyt tuohon huomiota missä ne kädet on! Ja nyt neiti unilla, etten voi edes tarkistaa )

 

Meillä on saatu rohkeutta lisää ja kävellään seiniä pitkin. Yhdestä kädestä taluttamalla myös edetän edelleen aika huterasti. Seisominen ilman tukea ei onnistu, mutta huomasin, et enemmän kai kuitenkin on kyse rohkeudesta,. Eilen neiti seisoi pitän vain minua yhdestä sormesta kiinni ja pysyi pitkän aikaa pystyssä itse. Sormi vaan piti olla henkisenä tukena,
Lääkäriajan tilasin, mutta eka vapaa aika oli vasta kolmen viikon kuluttua että ei siitä paljon iloa tähän hetkeen ole.

 

Tosi hienoa että teillä Maisa on kävelyharjoituksissa edistytty. Meillä kakkosneiti ei muuten todellakaan seisonut ilman tukea ennen kuin oppi kävelemään (vaikka äidin mielestä se olisi kyllä osannut B) ), ykkösneiti kyllä oppikirjamaisesti seisoi tuetta joitakin viikkoja ennen kuin alkoi kävellä. Teilläkin kun kuitenkin kokoajan edistystä tapahtuu (vertaa vaikka aiempiin kirjoituksiisi, niin niistä näkee miten lyhyessä ajassa edistystä tulee!) niin sanoisin että kävelemäänlähtö ei varmaan ole enää kaukana, se on vain ajan kysymys milloin tytöllä on tarpeeksi rohkeutta lähteä käpyttämään :hug: Mutta tosiaan lääkärillä käynti varmasti rauhoittaa omaa mieltä että malttaa sitten odottaa kun aika tekee tehtävänsä. Ja ainahan lääkäri voi antaa vinkkejä, miten lasta voisi avittaa kävelemään opettelussa. Muistan kyllä totisesti miten raastavaa on odotella että toinen lähtisi kävelemään kun kohta vuotta nuoremmatkin jo kävelee :'(

 

Hei! Halusin tulla kertomaan meidän tarinaa ja tämänhetkistä tilannetta, sekä tietysti hakemaan vertaistukea..

Meillä siis poika 1 v 3 kk, nyt jo lähempänä 1v 4 kk. Oppi ryömimään 7 kk iässä, konttaamaan 9,5 kk ja nousemaan tukea vasten jo hieman aiemmin, olisikohan ollut 8,5 kk. Alkoi kävellä seiniä pitkin lähes heti sen jälkeen, kun oli oppinut konttaamaan, ja nyt menee jo todella lujaa. Jalkojen lihaksisto ei ilmeisesti kuitenkaan ole kehittynyt riittävän vahvaksi, jotta pystyisi vielä kävellä. Jonkin aikaa sitten alkoi kävellä vastahakoisesti kävelytettäessä, mutta nyt se jo sujuu ilman suurempaa protestointia. Hyötyä kävelyttämisestä ei kuitenkaan fysioterapeutin mukaan ole, mutta ei myöskään haittaa. Ilman tukea ei todellakaan edes yritä nousta seisomaan.

Meillä myös hienomotoriikka on ihan kohdallaan, luullakseni. On todella näppärä tornien rakentelussa ja muussa nyppimistä ja tarkkutta vaativassa. Mietinkin tässä sitä ajan varaamista neurologille... Meillä on useampi sukulainen fysioterapeutti, ja sieltä ohjeita tulee kyllä vähän liiankin kanssa. Itselläkin huoli herää kun jatkuvasti soitellaan ja kysellään ja lähes painostetaan kaikenlaisiin yrityksiin. Fysioterapeutin mukaan meidän pojalla vaikeutena on se, että hän ei nouse ja laskeudu toispolviseisonnan kautta, vaan vetää itsensä suoraan ylös ja tömähtää takaisin suoraan polvilleen. Myös istuma-asennossa on kuulemma korjaamista. Pitäisi varmaan itse jaksaa todella kovasti panostaa näihin virheasentojen korjaamiseen :ashamed:

Mukavaa, että tämä ketju on olemassa! Joskus tuntuu että melko yksin saa olla tämän asian kanssa, kun meilläkin tosiaan valtaosa tuttavien lapsista on lähtenyt kävelemään n. 9 kk iässä |O

 

Heips! Meillä on nyt poika kohta 1v3kk ja tuen varassa kävellään edelleen ja tosiaan se tapahtuu varpailla se eteneminen.
Nyt ollaan fysioterapiassa käyty, että oppisi laittamaan kantapään lattiaan.
Nyt on sitten liikkunut jo paremmin, eikä enää kokoajan varpaillaan, mutta siis ilman tukea ei oteta vielä askeltakaan.
Kesäkuussa on sitten kontrolli taas fysioterapeutin luona. :wave: