Haluaisin kysyä, pitääkö yllä oleva paikkansa.
Oma poikalapseni, ainokainen, näyttää vielä melko pieneltä, hänessä on paljon vauvamaista pyöreyttä ja vaikka hän onkin jo puhuva, touhuava kaveri, niin näen samaa hellyyttä herättävää hänessä kuin hänen syntymähetkellään.
Suorastaan hämmästyin, kun katselin itseäni 80-luvulla kuvatulla videolla: tuo kolmevuotias tyttökö on yhtä pieni kuin oma lapseni? Minusta vaikutin to-del-la paljon vanhemmalta ja jotenkin rosoisemmalta.
Katseleeko sitä omaa lastaan erilailla vai onko tämä ihan sukupuolesta johtuva asia? Onko teillä, joilla on sekä tyttö että poika, samanlaisia tuntoja vai onko tämä vain sitä, että oma lapsi on aina pieni, sukupuolesta viis?
Kohteletteko tyttöjä isompina kuin poikia samassa iässä?
Oma poikalapseni, ainokainen, näyttää vielä melko pieneltä, hänessä on paljon vauvamaista pyöreyttä ja vaikka hän onkin jo puhuva, touhuava kaveri, niin näen samaa hellyyttä herättävää hänessä kuin hänen syntymähetkellään.
Suorastaan hämmästyin, kun katselin itseäni 80-luvulla kuvatulla videolla: tuo kolmevuotias tyttökö on yhtä pieni kuin oma lapseni? Minusta vaikutin to-del-la paljon vanhemmalta ja jotenkin rosoisemmalta.
Katseleeko sitä omaa lastaan erilailla vai onko tämä ihan sukupuolesta johtuva asia? Onko teillä, joilla on sekä tyttö että poika, samanlaisia tuntoja vai onko tämä vain sitä, että oma lapsi on aina pieni, sukupuolesta viis?
Kohteletteko tyttöjä isompina kuin poikia samassa iässä?