Tyttö on harrastanut soittamista 3 vuotta, ei vielä osaa juuri mitään...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja closeyoureyes
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
C

closeyoureyes

Vieras
Missähän ajassa olis odotettava jotain hieman... korkeatasoisempaa edistymistä?
Tosiaan laitoin tyttösen pianokouluun, jonne oli vinkunut kauan, jossa ei ensimmäisenä vuonnaan (9v) oppinut kuin nuottien paikat viivastolla(jotenkuten) tyyliin: Toi on cee... Öö, emmätiiä mikä toi on... Saanks kattoo kirjasta?
Nuottien kestot ei pysy päässä. Ajattelin, että tää ei oo selkeästikään tytön harrastus ja puolessa välissä vuotta kysyin haluisko harrastaa muuta. Kun tuntui, ettei tykkää. No, toinen kyyneleet silmissä vakuuttelee tämän olevan kivaa.
Sanoin, että selvä on, mutta sinun pitää ihan oikeesti olla kiinnostuneempi.
Joo, äiti, lupaan, jos saan vaan soittaa!

Loppuvuodesta oppi säestyksen vasemmalla kädellä - vain jos oli numerot merkitty sinne alle. Muuten oli ihan yhtä tyhjän kanssa.

No, se oli sitten musaopistossa tuo, ja sain tietää heti mennessä että lopussa olis tietty loppukoe josta en uskonu selviävän, joten laitoin hakemuksen toiseen pianokouluun ennen joulua. No, sain kuulla että syksyllä vapautuu paikka. No, yritettiin treenata mutta ei onnistunut, ei päässyt läpi, tossa oli siis joku taso jonka verran olis alusta pitänyt kehittyä päästäkseen ensi vuodeksi. Ei siis saavuttanut joten aloitti syksystä uudessa.

Tämä uusi ope soitti sitten minulle välillä ja sanoi, että opetteleeko lapsi läksyjä?
Sanoin, että juu opettelee, muutaman kerran päivässä.
Hän kyseli välillä mun nuotinlukutaitoja - vastailin vaan, että juu osaan, mutta mun tahdinlaskeminen tai korjaaminen ei tunnu missään lapsella.

Joulun jälkeen kyseisen pianokoulun nuorimmainen, eskarilainen, aloitti teoriaopiskelut jotka oli puoli tuntia ennen omaa tuntia. Siellä opetellaan siis nuottien nimiä, kestoja, tms. joita hänelle ei syksystä ollenkaan opetettu.
Meidän lapselle oli yritetty se koko puoli vuotta takoa niitä päähän, muttei mennyt. Hän meni siis 10-veenä tuohon samaan teoriaan.
Jossa tehtävät tyyliin:
"Moneenko tässä nuotissa lasketaan? "
sitten oli nuotin kuva.
Vinkki: Kuinka monta kukkaa on kuvassa?
Ja päällä oli kuva jossa oli jos jonkimoista elikkoa.

No, teoriaopiskeluista selvisi jotenkin. Soittamisessa oppi yhden soinnunkin, C-soinnun, ja nuotit oikean käden "noin suurinpiirtein".


Seuraavana vuonna tämä pienempi meni kouluun, ja hänellä oli vielä sen puoli tuntia sitä teoriaa joka viikko. (Joo, se oli taitavampi kuin meidän viidesluokkalainen) Ja meidän tyttö jatkoi teoriaa siinä yhä sitten, mutta eri vihkosella kun tämä toinen kun ne oli sitten taas liian vaikeita.
Seuraavan puoliskon jälkeen lapsi oppi säestämään vasenta kättä ja ymmärtää "selkonuotit" melkeinpä - legatoa ei hallitse, ei "ylialitusta", eikä sormien nopeaa siirtymistä. Tämän nuorempi oppi nuo tuossa teoriakoulussa sitten. Ajattelin, että nyt on tapahtunut JOTAIN. Ja olin tosi tyytyväinen.
Oppi taas sointuja, kaksi F ja D-soinnut.

Nyt on sitten tämä uusi syksy. Teoriaa opiskelee tänä vuonna sellainen ekaluokkalainen.Nti 6lk on taas siinä opettelemassa niitä mitä edellinen oppilas oppi viime syksynä. No, jotain on oppinyt - legaton, ylityksen, sormien "paikkojen siirtämisen", johon menee yhä jopa minuutti.

Eräs toinen lapsi, kaverini lapsi siis, aloitti tossa pianokoulussa samaan aikaan kuin omani eli 10ävuotiaana ja tämä osaa soittaa jo paremmin kun tuo oma 3 vuotta harrastanut. Eli siis se 1 vuosi oli siellä musiksessa.
Mietin vaan tässä, että millon se oppii noita niinkuin "normaalisti"?
Nyt oli "banaani-kolme-neljä" harjoitus ja minä hoin sitä ja lapsella ei mitään hajua.
 
Mä harrastin pianonsoittoa seittämän vuotta enkä koskaan oppinu kovinkaan hyväks. Halusin ite lopulta lopettaa kun tajusin et tää ei oikein ole mun juttu, ei kiinnostanu enää.
 
Mä harrastin muutamia vuosia pianon soittoa lapsena enkä koskaan oppinut soittamaan vasemmalla kädellä enkä nuottien kestoja. Aikuisena opettelin soinnut vasemmalla kädellä ja pystyn soittamaan nuoteista, mutta toisten säestäminen on mulle vaikeaa, koska mä en osaa nuottien kestoa, vaan soitan tahdin korvakuulolta. Harmittaa etten lapsena opiskellut määrätietoisemmin, muttta toisaalta olen myös tajunnut että mulla ei vaan ole kunnon rytmitajua joten en tiedä millaista tulosta olisi ollut kuitenkaan oletettavissa..
 
sinnikäs lapsi,mutta eihän kaikki vaan VOI oppia kaikkea,vaikka kuinka yrittäis.varsinkin näissä soitto,tanssi,laulu,piirtämisjutuissa. mitä jos kokeilisitte jotain muuta mistä tyttökin nauttisi enemmän ja pystyisi olemaan täysillä mukana.
 
Opettaja on surkee tai tyttö harjottelee liian vähän. Harjoitteleeko tuntia päivässä? Jos ei, niin se harjottelee liian vähän. Suosittelen, että laps menee hyvälle tunnetulle opettajalle. Itsellä kesti kauan oppia nuotit. Myös teoriaopinnot jouduin monta monta kertaa uusimaan ja käydä kurssin monta kertaa uudestaa läpi. Kyllä mä opin ne nuotit 15 vuodessa. Että älkää hätäilkö. Älkäänyt missään nimessä lopettako soittotunteja.
 
ihme ajattelua, että pitäisi olla jotenkin erityisen hyvä ja nopea oppimaan, jotta jotain kannattaisi harrastaa. Minusta se on ihan sama vaikka lapsi ei etenis vauhdilla, jos hän itse tykkää ja haluaa harjoitella ja opetella kyseistä taitoa.

ja tosiaankin jos sitten hänellä sattuu olemaan jotain erityistä hahmottamisen tai muun vaikeutta niin mikä estää esim siirtymästä selkonuottien käyttöön kokonaan. pääasia on että lapsi nauttii ja pitää harrastuksestaan ja saa siitä itse niitä onnistumisen kokemuksia kuitenkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Leenuliinukka
ihme ajattelua, että pitäisi olla jotenkin erityisen hyvä ja nopea oppimaan, jotta jotain kannattaisi harrastaa. Minusta se on ihan sama vaikka lapsi ei etenis vauhdilla, jos hän itse tykkää ja haluaa harjoitella ja opetella kyseistä taitoa.

ja tosiaankin jos sitten hänellä sattuu olemaan jotain erityistä hahmottamisen tai muun vaikeutta niin mikä estää esim siirtymästä selkonuottien käyttöön kokonaan. pääasia on että lapsi nauttii ja pitää harrastuksestaan ja saa siitä itse niitä onnistumisen kokemuksia kuitenkin.

mä tarkotin ainakin (joo en lukenut edes koko ap:n viestiä kokonaan) että jos lapsi ei itse nauti siitä ja opettelee vaan pakolla eikä oo motivaatiota oppia niin ei se oikein onnistu.mutta tottakai kannattaa jatkaa jos lapsi itse siitä pitää! :)
 
Mistä musiikista lapsi pitää? Laittakaa jotain soimaan ja tapailkaa korvakuulolta sointuja ja/tai säveliä. Voipi olla että auttaa teoriapuolta kovasti kun jutuille tulee oikeaa tarttumapintaa. Poppisbiisien soinnutukset ovat älyttömän yksinkertaisia. Biisin päälle soittamisessa on sekin hyvä puoli että siinä samalla tulee vahingossa treenattua metronomin kanssa.

Minusta musiikki pitää opetella musiikkina. Kaikki tuollaiset eläinten laskeskelut vain sotkevat. Varsinkin lapsi, joka voi olla valvotussa tilanteessa aivan hämillään värejä ja norsuja miettiessä. Pitäisi olla miettimättä ja soittaa. Sen oppii soittamalla.


Rockmusa jos on lähellä sydäntä, niin hommatkaa sähkökitara, vahvistin ja säröpedaali. Tai basso ja vahvistin. Molemmat ovat erittäin monipuolisia soittimia, mutta hommassa pääsee helpommin alkuun.
 
Osaako lapsi soittaa korvakuulolta mitään? Veljeni ei nimittäin ikinä oppinut noita nuotteja mutta soitteli silti sujuvasti ja piti siitä. Ehkä lapsellesi olisi parempi jokin toisen tyylinen musiikkiharrastus. Sellainen missä nuotinlukutaito ei ole pääasiassa, vaan soittamisen ilo. Noiden teoriaharjoitusten tekeminen on tylsää. Ala-asteen opettajani opetti minua soittamaan pianoa ala-asteen ensimmäisellä ja toisella luokalla mutta sitten hänen käskettiin lopettaa ja minun piti mennä oikealle soitonopettajalle. Siellä sai kappaleiden sijaan soittaa vain jotain C-duuriharjoituksia. Veljeni tosin sai läksyksi myös oikeita kappaleita koska hän pystyi soittamaan läksytkin korvakuulolta vaikkei nuoteista mitään tajunnutkaan.

Kaikkea ei ole tarkoitettu kaikkeen mutta niin kauan, kun lapsi haluaa yrittää ja pitää siitä, ei ole mielestäni syytä lopettaa. Osoittaa vain, että lapsellasi on sisua ja halua. Hienoja piirteitä lapsella. Koita etsiä vähemmän musiikkiopistomaista harjoittelua, sillä lapsestasi tuskin tulee huippupianistia ja ne kokeet syövät helposti halun jatkaa.
 
Mitäs jos miettisitte jotain muuta soitinta kuin pianoa? On olemassa esim. kanteleryhmiä, joisssa soitetaan yhdessä, soinnuista ja lauletaan mukana. Kaikki tämä tukisi sitä nuottien lukua, mutta edistymisen huomaisi äitinkin nopeammin.
 
  • Tykkää
Reactions: rops
Jos lapsi aidosti haluaa soittaa ja tunneilla käydä nii antakaa käydä! Itse rakastan pianon soittoa ja en ikinä päässyt mihinkään tunneille opiskelemaan pianon soitto ja tuskissani kävin kirjastossa lainaamassa pianon soitto alkeet kirjoja ja itse opiskelin. Ja voin sanoa että porukat oli kaikkea muuta kun kannustavia! Aina kuuli että ethän sä ees osaa ja osaatko muka edes yhtä kappaletta soittaa ilman virheitä! Ja nyt noin 15 vuotta myöhemmin tykkään edelleenkin soittaa enkä ole mikään hyvä mutta itselle tulee hyvä mieli kun saa rauhoittua pianon ääreen ja soitella niillä taidoilla mitä on. Kyllä se teidänkin lapsi oppii aikanaan ja vaikka ei hyvin oppisikaan mutta jos itse tykkää niin voin luvata että se on parempi kuin se että eväätte harrastuksen jota haluaa harrastaa :)
 
Nii ja se jäi sanomatta että itse en nuoteista ymmärrä enkä teoriasta muutenkaan mutta soitan korvakuulolla. Ja tosiaan voi olla että teidän tyttökin oppisi paremmin korvakuulolla soittamalla kun ei tarvitse teorioista välittää.
 
Mä väittäisin ettei ap:n tytär ole musikaalisesti lahjakas mutta ei sen tarvitse soittamista estää jos kerran itse siitä tykkää. Itse menin pianotunneille alle kouluikäisenä kun soittelin sitä ennen korvakuulolta tuttuja lauluja ja ihmettelen kyllä kovasti jos kouluikäinen ei nuotteja opi lukemaan edes välttävästi vuodessa. Mutta jos tyttö itse haluaa jatkaa niin anna ap ihmeessä harrastuksen jatkua.
 
Ensiksikin muistuttaisin, että jokainen oppii omaa tahtiaan. Mielestäni ei siis pidä hoputtaa liikaa eikä sillä tavoin kasata paineita. Toki on myös niin, että vaikka harrastus pysyisikin ihan vain harrastuksena eikä tavoitteena olisi tulla Mozartin kaltaiseksi virtuoosiksi, on tympeää junnata aina vain paikoillaan.

Joskus kyseessä voi olla ihan sellainenkin asia, että joku tietty asia A on jäänyt jostain syystä ymmärtämättä ja täten oppimatta. Lapsi ei ole viitsinyt/kehdannut/uskaltanut kysyä opettajalta tarkempaa neuvoa, jolloin tämä asia A on jäänyt edelleen sikseen. Usein kuitenkin mentäessä asiaan B, tarvitaan asia A:ta. Tällöin oppiminen hidastuu/vaikeutuu/jopa keskeytyy. Eli voisiko olla mahdollista, että tässä olisi jotakin tällaista? Juttele vähän lapsen kanssa; kysele esim. mikä tuntuu hankalalta ja onko jotain tiettyä, mitä erityisesti ei koe ymmärtävänsä. Tällöin voit viestiä opettajan kanssa.

Yksi tärkeä asia on myös se, että teoriaopinnot on musiikinopiskelun yksi tärkeimmistä asioista. Ne olisi hyvä aloittaa mahdollisimman pian siitä, kuin varsinainen instrumentin opiskelukin. Teoriahan juuri toimii perustana ja tukee sitä, että musiikkia ja siihen kuuluvia perusasioita (myöhemmin myös muutakin) ymmärtää. Teoria tukee myös erinomaisesti varsinaisen soittimen soittoa. Nimenomaan teoriassa opiskellaan nuottien nimet ja kestot, sekä tietysti paljon muuta. Kaksi ensiksi mainittua tulivat ainakin meillä heti ensimmäisen vuoden alussa vastaan.

On myös otettava huomioon, että teoria voi välillä tuntua varsin pitkäpiimäiseltä (varsinkin lapsista), koska aika kuivaahan se ajoittain on. Yksi avainsana tässä on siis myös motivaatio. Eli jotenkin pitäisi saada sitä harjoittelua, ja jos nyt vaikuttaa siltä, että tuo muutama kerta päivässä ei riitä, niin määrää voi hieman nostaa. (Ei tietenkään kohtuuttomasti.)

Harjoittelusta: Usein soitonopettaja antaa osviittaa siitä, kauanko opiskelijan olisi hyvä/tulisi päivässä harjoitella. Meillä ensimmäisenä vuonna opettaja kehotti harjoittelemaan aluksi puoli tuntia per päivä, myöhemmin määrä sitten kasvoi tuntiin, eikä kyllä ollut ollenkaan pahitteeksi. Pari kertaa päivässä kappaletta soittamalla oppiminen ja kehittyminen olisi ollut huomattavasti hitaampaa. Hyvä on ollut myös sellainen neuvo, että ei se määräkään, mutta se laatu. Eli jos harjoittelet tunnin huolimattomasti, mihinkään keskittymättä - vrt. jos harjoittelet puoli tuntia, keskittyen hyvin tarkasti siihen mitä teet - no, järkikin kertoo, kumpi on parempi.

Tytärtäsi voisit myös innostaa koettaa soittamaan muitakin kuin pelkkiä soittoläksyjä, hyviä nuotteja saa esim. kirjastosta ja asianhan voi ottaa esille myös soitonopettajan kanssa, jolloin häneltäkin varmasti saa paljon hyvää materiaalia.

Ps. Kolme vuotta kuulostaa kyllä aika pitkältä ajalta, ja mielestäni siinä ajassa pitäisi kyllä olla opittuna jonkinlaiset perusteet. Onko tytär musikaalinen?
 
Viimeksi muokattu:
Missähän ajassa olis odotettava jotain hieman... korkeatasoisempaa edistymistä?
Tosiaan laitoin tyttösen pianokouluun, jonne oli vinkunut kauan, jossa ei ensimmäisenä vuonnaan (9v) oppinut kuin nuottien paikat viivastolla(jotenkuten) tyyliin: Toi on cee... Öö, emmätiiä mikä toi on... Saanks kattoo kirjasta?
Nuottien kestot ei pysy päässä. Ajattelin, että tää ei oo selkeästikään tytön harrastus ja puolessa välissä vuotta kysyin haluisko harrastaa muuta. Kun tuntui, ettei tykkää. No, toinen kyyneleet silmissä vakuuttelee tämän olevan kivaa.
Sanoin, että selvä on, mutta sinun pitää ihan oikeesti olla kiinnostuneempi.
Joo, äiti, lupaan, jos saan vaan soittaa!

Loppuvuodesta oppi säestyksen vasemmalla kädellä - vain jos oli numerot merkitty sinne alle. Muuten oli ihan yhtä tyhjän kanssa.

No, se oli sitten musaopistossa tuo, ja sain tietää heti mennessä että lopussa olis tietty loppukoe josta en uskonu selviävän, joten laitoin hakemuksen toiseen pianokouluun ennen joulua. No, sain kuulla että syksyllä vapautuu paikka. No, yritettiin treenata mutta ei onnistunut, ei päässyt läpi, tossa oli siis joku taso jonka verran olis alusta pitänyt kehittyä päästäkseen ensi vuodeksi. Ei siis saavuttanut joten aloitti syksystä uudessa.

Tämä uusi ope soitti sitten minulle välillä ja sanoi, että opetteleeko lapsi läksyjä?
Sanoin, että juu opettelee, muutaman kerran päivässä.
Hän kyseli välillä mun nuotinlukutaitoja - vastailin vaan, että juu osaan, mutta mun tahdinlaskeminen tai korjaaminen ei tunnu missään lapsella.

Joulun jälkeen kyseisen pianokoulun nuorimmainen, eskarilainen, aloitti teoriaopiskelut jotka oli puoli tuntia ennen omaa tuntia. Siellä opetellaan siis nuottien nimiä, kestoja, tms. joita hänelle ei syksystä ollenkaan opetettu.
Meidän lapselle oli yritetty se koko puoli vuotta takoa niitä päähän, muttei mennyt. Hän meni siis 10-veenä tuohon samaan teoriaan.
Jossa tehtävät tyyliin:
"Moneenko tässä nuotissa lasketaan? "
sitten oli nuotin kuva.
Vinkki: Kuinka monta kukkaa on kuvassa?
Ja päällä oli kuva jossa oli jos jonkimoista elikkoa.

No, teoriaopiskeluista selvisi jotenkin. Soittamisessa oppi yhden soinnunkin, C-soinnun, ja nuotit oikean käden "noin suurinpiirtein".


Seuraavana vuonna tämä pienempi meni kouluun, ja hänellä oli vielä sen puoli tuntia sitä teoriaa joka viikko. (Joo, se oli taitavampi kuin meidän viidesluokkalainen) Ja meidän tyttö jatkoi teoriaa siinä yhä sitten, mutta eri vihkosella kun tämä toinen kun ne oli sitten taas liian vaikeita.
Seuraavan puoliskon jälkeen lapsi oppi säestämään vasenta kättä ja ymmärtää "selkonuotit" melkeinpä - legatoa ei hallitse, ei "ylialitusta", eikä sormien nopeaa siirtymistä. Tämän nuorempi oppi nuo tuossa teoriakoulussa sitten. Ajattelin, että nyt on tapahtunut JOTAIN. Ja olin tosi tyytyväinen.
Oppi taas sointuja, kaksi F ja D-soinnut.

Nyt on sitten tämä uusi syksy. Teoriaa opiskelee tänä vuonna sellainen ekaluokkalainen.Nti 6lk on taas siinä opettelemassa niitä mitä edellinen oppilas oppi viime syksynä. No, jotain on oppinyt - legaton, ylityksen, sormien "paikkojen siirtämisen", johon menee yhä jopa minuutti.

Eräs toinen lapsi, kaverini lapsi siis, aloitti tossa pianokoulussa samaan aikaan kuin omani eli 10ävuotiaana ja tämä osaa soittaa jo paremmin kun tuo oma 3 vuotta harrastanut. Eli siis se 1 vuosi oli siellä musiksessa.
Mietin vaan tässä, että millon se oppii noita niinkuin "normaalisti"?
Nyt oli "banaani-kolme-neljä" harjoitus ja minä hoin sitä ja lapsella ei mitään hajua.

sano että äiti ei osaa mitään niin opetatko minulle miten soitetaan joku helppo kappale ;). Ja opettele se perässä.
 
Must tuntuu et joku on tainnu lyttää lapsen itsetunnon nollaan...

Pitäis kannustaa, ja sun kirjoituksestas ei todellakaan tule mieleen äidillinen usko oman lapsensa hienouteen..
 

Yhteistyössä