Toggle sidebar

Tyttö ekalla luokalla ja välkällä joku tuntematon isompi poika oli sanonut tytölle rumasti! :O

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "argh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="a p";29662804]Tuossa myöhemmässä kommentissani totesinkin, että järeämmät keinot tulee käyttöön siinä vaiheessa jos/kun jonkun lapsen/lapsien osalta kiusaaminen jossain vaiheessa muuttuu säännölliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi! Toi oli toistaiseksi vaan yksi typerä heitto tolta pojalta.

Oletko nyt ihan varma että kyse oli sun kohdalla tästä yhdestä ainoasta sanomiskerrasta? Jos näin niin sitten en voi minäkään ymmärtää.[/QUOTE]

Veikkaan että äkkinäinen, itkuinen/vihainen kehotukseni poistua olisi eskaloitunut aika reippaasti tämän porukan puheissa ennenkuin kulkeutui vanhempien korviin. Tai sitten isällä oli jotain pahempiakin vihanhallintaonhelmia. En haukkunut tai käyttäytynyt kiusaavasti viattomia kohtaan, mutta tiuskin töykeästi puhuteltaessa ja halusin olla yksin. Jokseenkin ärsyttävän sarkastisen ja kyynisen luonteenkin kehitin, mutta en sitä viljellyt ihmisille jotka eivät olleet kimpussani.

Mutta toivon ja uskon ettei tuo teidän tapaus kehity kiusaamiseksi, minustakin kuulostaa kovasti siltä että poika oli vain jostain omasta asiastaan vihainen ja turhautuneena möläytti tuollaista kun ärsytti. Mitkään kostotoimenpiteet eivät kumminkaan ratkaise asioita, eikä aikuisen ihmisen tule koskaan alentua pikkulapsen tasolle haukkumaan häntä.
 
En tiedä ehdottiko joku jo, mut jos se olikin positiivinen kommentti?
Äänensävyllä on paljon vaikutusta asiaan. Mutta lapset on julmia, eikä toi varmaan ollu edes pahimmasta päästä. Jos lapsesi oikeasti olisi vammainen niin silloin voisi mielen pahoittaa. Lapsia kiusataan milloin mistäkin, mm mun poikaa kun pissasi eskarissa housuun. Oli siis ihan diagnoosi sairauteen, mutta lapset kiusas, eivät ymmärrä miltä se kohteesta tuntuu.
 
Mä sanoisin lapselle että no olipas typerästi sanottu siltä pojalta.
Kyllä meidän lapset kertoo kun päiväkodissa joku on sanonut niille tai jollekin toiselle rumasti. Ei lapset ole jääneet niitä murehtimaan, opeta säkin lapsesi luottamaan itseensä ja siihen ettei jokaisesta poikkiteloisesta ja mitättömästä möläytyksestä kannata ottaa itseensä.
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
Jaa-a. Aikanaan olisin varmaan sanonut tytölle, että meillä on kaksi korvaa sen vuoksi, että hölmöydet menee toisesta sisään ja tulee toisesta ulos. Ja olisin nauranut iloisesti päälle. Siis hei, jos ihan oikeasti on kyse kerran tapahtuneesta asiasta, eikä jatkuvasti toistuvasta räkättelystä.

Niin mielelläni, kun lastani olisin pumpulipallossa kuljettanut, oli vaan hyväksyttävä se tosiasia, että ne kasvavat, ja kuulevat kaikenlaista. Anteeksi, mutta tuo "vammainen nauru" ei mielestäni ole pahimmasta päästäkään, mitä voi kuulla. Ja murheisiin ei kannata jäädä makaamaan.

Toivon, että tuo isän puuttuminen asiaan oli vitsi?
 
Mitäpä jos vaikka koettaisitte kasvattaa tyttärellenne vahvan selkärangan ja itseluottamuksen?
Tulen aina vähän surulliseksi kun luen näistä tytöistä, joiden annetaan olla "ujoja ja epävarmoja".

Juuri tuollaiset tytöt ovat niitä, jotka joutuvat sitten myöhemmin ties millaisiin inhottaviin tilanteisiin, koska ovat aina olleet niin epävarmoja ja tämän takia mielistelevät muita minkä ehtivät.
Eli sinuna kiinnittäisin huomioni oman lapseni vahvistamiseen, en kostotoimenpiteisiin yhtä ilkeätä heittoa kohtaan (noita heittoja tulee sinunkin lapsesi kuulemaan elämänsä aikana).
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
[QUOTE="a p";29662750]Mä olen itse ollut koko ala- ja yläasteen koulukiusattu niin en voi sille mitään että tää sai mun tunteet kiehumaan! Jos joskus joku alkaa mun tyttöä kiusaamaan (okei no tarkoituksellisesti) niin se on ihan varma että koulun jälkeen kiusaajat saa tuntea kiusaamisen omissa nahoissaan!

Itse alistuin kun ketään ei ollut puolustamassa. Vanhemmat vaan hoki "kyllä se siitä" ja opettajille en uskaltanut puhua vaikka ihan varmaan näkivät sanomattakin kuinka eristetty ja yksin olin.

Nimim. edelleen 30-vuotiaana huono itsetunto :([/QUOTE]

Samalla logiikalla sinä saat tuntea nahoissas sen mitä teetät kiusaajien nahoille.

Huono itsetunto tulee aivan varmasti jos oikeasti otat nokkiisi joka sanomisesta. Maailma on täynnä "sanomisia", opettele sivuuttamaan suuri osa tauhkasta.
 
Oli pojalta tyhmää, mutta jos vanhemmat menee tuon takia sinne haukkumaan ja uhkailemaan, niin ootte kyllä niin tyhmiä, että.. aivan aivottomia.

Hoidata omat traumasi äläkä tee pikkujutuista isoa..
 
Lapsen itsetunnon tukemiseen keskittyisin minäkin. Ja siihen, ettei toisten sanomisia niin vakavasti kannata ottaa.

Ja ole ap ihan oikeasti aikuinen, äläkä siirrä omia lapsuus- ja nuoruustraumojasi lapseen. Tiedän ihmisen, joka noin teki, ja näki sitten kiusaamista kaikkialla. Tulos: joidenkin kouluvuosien jälkeen ei lapsella oikein kavereita ollut. Kun ei lapselle kukaan oikein mitään uskaltanut sanoa (tai olla sanomatta), kun äitinsä tulkitsi kaiken kiusaamiseksi ja soitteli vanhemmille ja kävi haukkumassakin. Eli ei kärpäsestä härkästä kannata tehdä, tässä(kään) asiassa.
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo, hallittu kaaos ja Vaimo-Rakas
Voi hyvänen aika. Mun mielestä tollaiset yksittäiset sanomiset voi ohittaa olankohautuksella. Joo ei ole oikein sanoa noin, mutta mun mielestä bodari-isällä uhkailu on todellla todella lapsellista. Joo, sua on kiusattu lapsena, no muakin on, mutta ei me voida kostaa meidän kokemuksia kenellekään. Mä en vaan voi käsittää äitejä, jotka haukkuu toisia lapsia. Millasen mallin me annetaan meidän lapsille, jos haukutaan toisia lapsia kusipäiksi yms?
 
No ei tuo loppujen lopuksi edes ollut mikään paha. Sanot, kuten onkin jo neuvottu, että ihmisellä on kaks korvaa, toisesta menee sisään ja toisesta poistuu. :p

Mutta mulle tuli kyllä yksi yläkouluaikainen tapahtuma nyt mieleeni. :(
Olin seiskaluokalla, kun kävelin kaverin kanssa nauraen koulun portaikossa. Yhtäkkiä tulee nyrkki ihan suoraan kasvojen eteen, ihan millin päähän. Sieltä yksi ysiluokkalainen, todella suurikokoinen tyyppi tuli mulle mouhoamaan ja haukkumaan. Uhkasi lyödä ihan perille asti. :( Koska minua ei kukaan ikinä uskonut, en kertonut sitäkään tapausta vanhemmilleni, vaikka tasan tiesin sen ääliön nimenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja feger:
No ei tuo loppujen lopuksi edes ollut mikään paha. Sanot, kuten onkin jo neuvottu, että ihmisellä on kaks korvaa, toisesta menee sisään ja toisesta poistuu. :p

Mutta mulle tuli kyllä yksi yläkouluaikainen tapahtuma nyt mieleeni. :(
Olin seiskaluokalla, kun kävelin kaverin kanssa nauraen koulun portaikossa. Yhtäkkiä tulee nyrkki ihan suoraan kasvojen eteen, ihan millin päähän. Sieltä yksi ysiluokkalainen, todella suurikokoinen tyyppi tuli mulle mouhoamaan ja haukkumaan. Uhkasi lyödä ihan perille asti. :( Koska minua ei kukaan ikinä uskonut, en kertonut sitäkään tapausta vanhemmilleni, vaikka tasan tiesin sen ääliön nimenkin.
Click to expand...

Mä sain kerran alaluokilla nyrkistä vatsaan ihan perille asti, ihan vaan ohimennen, yhdeltä pojalta. En kertonut kenellekään.
Tuskinpa on kovin menestynyt elämässään se tapaus, lohduttaudun sillä.
Eniten otti aivoon lukiossa kun yksi opettaja hyysäsi just näitä "velikultia" ja päästi senkin tyypin meidän tunneille takariviin istuksimaan.

Toivottavasti oma lapsi kertoo... Ja on se kertonutkin. Onneksi vähän avoimempi tapaus... Jos likalle tehtäisiin samalla viisiin, voi olla että siinä olisi aika vaikea olla ns. "parempi ihminen".
 
Viimeksi muokattu:
Itse koulukiusattuna tiedän hyvin, miltä kiusaaminen tuntuu. Useampi luokkani tytöistä ja muutama poikakin kiusasi jatkuvasti. Minun puheelleni naurettiin ja lopulta olin aika hiljainen koulussa. Minua lyötiin ja tavaroitani tuhottiin. Kukaan ei ollut kiinnostunut asiasta.

Viime vuonna sain kutsun luokkakokoukseen. Päätin mennä. Yli kaksikymmentä vuotta oli kulunut tapahtumista. Sain vihdoin äänettömän kostoni. Ne tytöt, jotka olivat ulkonäköäni vuosikaudet pilkanneet, olivat itse kuin seinästä revästyjä. Ylipainoisia kouluttamattomia luusereita. Tiedän, minulla ei ole oikeutta pitää ketään luuserina, mutta se viha noita naisia kohtaan sai minut ajattelemaan näin. Siinä seisoin heidän edessään 34-kokoisessa mekossani ja kerroin tekeväni väitöskirjaa. Ai että olin tyytyväinen.
 
Herkkänahkaisen prinsessan onnistut kasvattamaan jos annat lapsen ymmärtää että tuo olisi jotenkin iso asia ja olet heti tekemässä asiasta numeroa. Ei ihme jos lapset kasvaa kieroon kun kotoa ei edes sen vertaa anneta evästystä että itsetunto pääsisi kehittymään pienellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiipis:
Itse koulukiusattuna tiedän hyvin, miltä kiusaaminen tuntuu. Useampi luokkani tytöistä ja muutama poikakin kiusasi jatkuvasti. Minun puheelleni naurettiin ja lopulta olin aika hiljainen koulussa. Minua lyötiin ja tavaroitani tuhottiin. Kukaan ei ollut kiinnostunut asiasta.

Viime vuonna sain kutsun luokkakokoukseen. Päätin mennä. Yli kaksikymmentä vuotta oli kulunut tapahtumista. Sain vihdoin äänettömän kostoni. Ne tytöt, jotka olivat ulkonäköäni vuosikaudet pilkanneet, olivat itse kuin seinästä revästyjä. Ylipainoisia kouluttamattomia luusereita. Tiedän, minulla ei ole oikeutta pitää ketään luuserina, mutta se viha noita naisia kohtaan sai minut ajattelemaan näin. Siinä seisoin heidän edessään 34-kokoisessa mekossani ja kerroin tekeväni väitöskirjaa. Ai että olin tyytyväinen.
Click to expand...

En mäkään sitä poikaa edes silloin pelännyt (josta tuossa yllä kerroin, joka mua tirvaisi), pidin vaan hemmetinmoisena ääliönä - ja pidän yhä. Sitä mä en tajua, että näiden ääliöiden suosio oli sille edellä mainitsemalleni opettajalle niin herkkua.
Pidän nykyään ääliönä sitä kaikkien rakastamaa opettajaakin. :xmas:

(Meni vähän OT -muisteloihin, sori...)

Juu siis, omalle tytölle sanon että jättää nämä ääliöt huomiotta ja keskittyy niihin kivoihin tyyppeihin ja niiden sanomisiin. Niitäkin kummiskin on, onneksi.
 
Viimeksi muokattu:
Meidän ekaluokkalaiselle tytölle oli matkalla iltapäiväkerhoon pari vanhempaa poikaa huutelee jotain tyhmyyksiä ja pelottelee jälki-istunnolla. Tyttö oli kertonut asiasta iltapäiväkerhon ohjaajille. Illalla itki kun pelotti mennä kouluun seuraavana päivänä. Juteltiin ja rohkaistiin kotona ja ilmoitin opettajalle tapahtuneesta. Seuraavana päivänä oltapäiväkerho ohjaaja otti pojat ja jutteli heidän kanssaan. Pojat pyysi anteeksi ja sanoivat etteivät halunneet pelotella. Tytölle jäi hyvä mieli asiasta. Näinkin ne voi hoitaa, jolloin kaikille jää hyvä mieli kun ketään ei syytellä vaan jutellaan asiallisesti. Ei tarvittu bodarimiestä laskeutumaan lapsen tasolle.
 
Vanhemmat, jotka lähtee lasten tasolle, ovat... öööö... keskenkasvuisia ja säälittäviä. Eivätkä ainakaan osaa opettaa lapsilleen mitään elämän perusarvoja. Ei sitä pahaa niin korjata, että nälvitään takas tai annetaan turpaan. JA toisaalta, vanhemman, jolla on perusarvot ja oma itsetunto kohdallaan, ei edes tarvitse ajatella kostavana LAPSELLE. Kyllä ne hommat pitää hoitua muulla tavalla.
 
Jos mun lastani olisi tullut joku vatipää bodari uhkailemaan ja pelottelemaan vain sen takia, että mun lapseni olisi ohimennessään heittänyt jotain sille vatipään lapselle, vatipää olisi saanut vastaansa vähän tavallista kiukkusemman mamman. Kyllä kaikki liha kipua uskoo jos sille tielle lähdetään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ciervo:
Mitäpä jos vaikka koettaisitte kasvattaa tyttärellenne vahvan selkärangan ja itseluottamuksen?
Tulen aina vähän surulliseksi kun luen näistä tytöistä, joiden annetaan olla "ujoja ja epävarmoja".

Juuri tuollaiset tytöt ovat niitä, jotka joutuvat sitten myöhemmin ties millaisiin inhottaviin tilanteisiin, koska ovat aina olleet niin epävarmoja ja tämän takia mielistelevät muita minkä ehtivät.
Eli sinuna kiinnittäisin huomioni oman lapseni vahvistamiseen, en kostotoimenpiteisiin yhtä ilkeätä heittoa kohtaan (noita heittoja tulee sinunkin lapsesi kuulemaan elämänsä aikana).
Click to expand...

Onneksi vanhmpani antoivat minun olla ujo silloin kun olin - pahat traumat jäi opettajasta joka yritti väkisin tehdä rohkeaksi!!
Ujo olen edelleen - mutta se ei todellakaan tarkoita etten osaisi pitää puoliani tarvittaessa. Saattaa tulla yllätyksenä jollekulle joka luulee että jos on hiljainen ei tunne omaa arvoaan.
 
Eihän tuo nyt kiva kommentti siltä pojalta ollut, mutta ei todellakaan pahimmasta päästä. Tuontasoisen tölväisyn jokainen saa kuulla alakouluaikana eikä siitä isompaa äläkkää tarvitse nostaa.

Sinuna sanoisin tytölle että pojat on vähän hönttejä ja tuo poika saattaa sanoa tyhmästi muillekin.
Tietty jos vastaavanlainen kommentointi jatkuu tai menee ilkeämmäksi niin sitten tyttö sanokoon pojalle suorat sanat. Sit jos ei auta niin kertokoon pojan sanomisista opelle.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Vieraana";29663554]Onneksi vanhmpani antoivat minun olla ujo silloin kun olin - pahat traumat jäi opettajasta joka yritti väkisin tehdä rohkeaksi!!
Ujo olen edelleen - mutta se ei todellakaan tarkoita etten osaisi pitää puoliani tarvittaessa. Saattaa tulla yllätyksenä jollekulle joka luulee että jos on hiljainen ei tunne omaa arvoaan.[/QUOTE]

Ei ujous itsessään ole paha, mutta ujo JA epävarma voi olla tuhoisa yhdistelmä.
Epävarmuus yleensäkin, liittyi siihen ujoutta tai ei.

Opettakaa lapsenne tuntemaan oma arvonsa, ettei maailma musertuisi yhdestä ilkeästä kommentista.
Toki ilkeät kommentit satuttavat vahvempaakin, mutta niin, että lapsi kuitenkin tietäisi, että hän on hyvä ja ihana sellaisenaan, vaikka joku hänen päiväänsä yrittikin pilata.
 
[QUOTE="Vieraana";29663554]Onneksi vanhmpani antoivat minun olla ujo silloin kun olin - pahat traumat jäi opettajasta joka yritti väkisin tehdä rohkeaksi!!
Ujo olen edelleen - mutta se ei todellakaan tarkoita etten osaisi pitää puoliani tarvittaessa. Saattaa tulla yllätyksenä jollekulle joka luulee että jos on hiljainen ei tunne omaa arvoaan.[/QUOTE]

Juu, no onpa epäammattimainen opettaja ollut! Mutta itseluottamus ei niinkään ole sama asia mitä ujous tai hiljainen luonne. Itseluottamuksen puute voi johtaa hyväksynnän loputtomaan hakemiseen, josta etenkin teini-ikäisenä voi seurata pahoja seuraamuksia jos ei osaa vetää omia rajojaan ja myöskin ihmissuhteissa arvostaa itseään.
 
Lapselle kannattaa opettaa, ettei tuollaisiin kommentteihin kannata reagoida yhtään mitenkään. Se ärsyttää kyseistä poikaa eniten, ettei saa tuollaisella mitään huomiota ja kun tuollaisesta ei mitään haittaakaan ole, niin sen voi tosiaankin jättää huomioimatta. Jos asiasta sanoo vaikka opettajalle ja opettaja ottaa pojan puhutteluun, niin sun lapsi voi ap joutua kärsimään siitä ja kyseisen pojan ja hänen kavereiden kiusaamaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja halipupu harmaana:
Lapselle kannattaa opettaa, ettei tuollaisiin kommentteihin kannata reagoida yhtään mitenkään. Se ärsyttää kyseistä poikaa eniten, ettei saa tuollaisella mitään huomiota ja kun tuollaisesta ei mitään haittaakaan ole, niin sen voi tosiaankin jättää huomioimatta. Jos asiasta sanoo vaikka opettajalle ja opettaja ottaa pojan puhutteluun, niin sun lapsi voi ap joutua kärsimään siitä ja kyseisen pojan ja hänen kavereiden kiusaamaksi.
Click to expand...

No höpö höpö :D Siinähän tapauksessa mihinkään ei pitäisi puuttua tai muuten on rollikello tai vastaava. Kiusaamiseen pitää puuttua, mutta tuollainen yksittäinen sanaharkka ei ole sitä vielä. Selkärankaa ja itseluottamusta kannattaa tosiaan opettaa sekä tarvittaessa puuttua JOS koulukiusaamista ilmenee. Vanhemman kannattaa kasvattaa se oma itsetunto terveeksi jos ei vakavoihin asioihin osaa puuttua mikäli oma lapsi on osallisena tilanteessa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa