TYTÖT ON JULMIA TOISILLEEN..MITEN VOISI AUTTAA?

[ÄISKÄ]

Hei vaan!

Kokeilen nyt tänne kirjoittaa kun en muuta oikeen keksi...

Löytyisiö täältä ketään esimurkkuikäisten vanhempia? Olen vähän suruissani meidän 11v. tytön puolesta enkä tiedä kuinka lohduttaa.
Tuntuu, että tytöt osaa sitten olla toisilleen niin mahdottoman julmia
Sen kanssa ollaan jolla on tarjota parhaat herkut, leffat tai muut viihdykkeet. Ne perheet joilla on rahaa keräävät kaikki tytöt yhteen ja sitten kun joku "suosikki" tyttö päättää jättää jonkun ulkopuolelle niin muut seuraa kiltisti perässä.
Meidän tyttö tuntuu jäävän jatkuvasti ulkopuolelle. Viime yönä oli kaverit telttaretkellä kylässä ja se kyllä kelpasi, kivaa oli, karkkia sun muuta. Sitten lähtivät käymään jonkun kotona ja sanoivat tulevansa hakemaan tyttöä sen jälkeen. No, tyttö odottaa ja odottaa. Sitten pyöräilee jo katsomaan niin ovatkin lähteneet hakemaan toisia leikkeihinsä ja tyttö ei enää mahdu mukaan. Synttäreille ensin luvataan tulla sitten ilmoitetaankin tekstiviestillä, että "en tuu, eikä paljoo vois kiinnostaa!". Tyttö on ihan lohduton.
Opet ja kouluterveydenhoitajat vaan hymyilevät lohduttavasti ja sanovat, että "kuuluu ikään".

Tietääkö kukaan mitään 11v ikäisten tyttöjen harrastus mahdollisuuksista Vantaalla. Tai tuleeko ylipäätään joitain ideoita. Jospa harrastuksesta löytyisi ystäviä jos ei koulusta. Tyttö ei oikein opettelua ja sääntöjä vaativia harrastuksia halua. Huonoitsetunto ilmeisesti, pelkää epäonnistuvansa
Vaikea kun ei tiedä mstään seuroista, että voisi lähteä netistä etsimään.

Eli ideoita ja vinkkejä kaivataan. Harmittaa kun tyttö itkee yks sun toinen ilta ja äiti sitten voimattomuuttaa illalla nukkumaan mennessä....

 

[voi harmi]

Vantaalla on aivan valtavasti mahdollisuuksia harrastaa!! Mutta jokainen harrastus vaatii sääntöjen noudattamista, ja kaikki asiat vaatii opettelua!! Eli jos tyttö haluaa harrastuksen, jossa ei tarvitse noudattaa mitään sääntöjä ja jossa vaan ollaan ja istutaan, ei semmosta taida ollakaan.
Riippuu kokonaan siitäkin, missä päin vantaata asutte!
Suosittelen, että juttelet tytön kanssa vakavasti, ja tyttö lopettaa tuossa porukassa olemisen, ihan kokonaan!

Nuo tytöt tarvitsevat jonkun, joka on huonompi kuin he. Jonkun, jota he yhdessä voivat haukkua ja nimitellä. Sinun tyttösi on tässä roolissa. Hänen asemansa ei tule ikinä tuossa ryhmässä muuttuman.

 

[Rukoilijasirkka]

Jossain vaiheessa varmasti löytyy joku hyvä ystävä, jolloin tuollainen menettää merkityksensä.

Tiedätkö mitään seurakunnan kerhoja?
Helluntaiseurakunnissa toimii Royal rangers, joka on partiota vastaava. Ei lainkaan mitään kovin tiukkaa eikä tuputtavaa toimintaa minun mielestä. Netistä löytyy tietoa.

 

[Non compos mentis]

Muistan samat tuntemukset omasta lapsuudestani. Aloin saada kavereita vasta yläasteella. Harrastusten suhteen luulisin Vantaalla olevan enemmän vaihtoehtoja kuin Voikkaalla aikoinaan. Älä pakota lasta harrastukseen, anna hänen itsensä valita. Partiosta voimisteluun, itsepuolustuslajeista kuvataiteeseen, kuorosta ratsastukseen, tanhusta mangaan... Kaikkeahan sitä on.

Mun äitini teki aikoinaan ihan oikein, että ei sallinut sitä lahjomalla kavereita -juttua, sillä paha ja hyväksikäytetty fiilishän siitä vaan tulee. Toivottavasti löytyisi mieluinen harrastus ja joku ystävä sitä kautta. Osta tytölle päiväkirja ja yritä ohjata häntä purkamaan tuntemuksiaan sitä kautta, ettei iltaisin tarvitsisi itkeä.

 

[Rukoilijasirkka]

Se on kanssa tärkeää, että rohkaisee tyttöä siihen, ettei kerää ympärilleen sellaista porukkaa joka vaan imee mehut ja polkee alaspäin.

 

[hannamaria]

Muistan ton iän. Suosikiksi pääsy voi olla pienestä kiinni. Tai ulkopuolelle joutuminen. Meidän luokalla suosikki oli ala-asteella tyttö jolla oli aina nätit vaatteet ja joka osasi piirtää. Hän ei myöskään osannut lukea. Ja sitten oli kiusattu tyttö jonka vaatteet oli mitä oli, hän luki paremmin kuin tuo "hieno tyttö", ja silti häntä kiusattiin siksi kun ei muka osannut lukea. Jossain vaiheessa tää kiusattu alkoi kaveerata mun kanssa. Se oli mielestäni kivaa, mutta kun minä olin "vain tavallinen", eli ei hylätty muttei suosittukaan, niin mun kaveruus ei riittäny lopettaa kiusaamista. Jos joku suosikki ois alkanu kaveriksensa, uskon että se ois loppunu

 

[hannamaria]

Se on kanssa tärkeää, että rohkaisee tyttöä siihen, ettei kerää ympärilleen sellaista porukkaa joka vaan imee mehut ja polkee alaspäin.

Toden totta! Kavereita voi olla muuallakin kuin koulussa. Jospa hän saisi edes muutaman Tosi Ystävän, sillä ei ole niin väliä miten kusipäitä koulukamut on

 

[tuota]

miten olis http://www.4h.fi/nuorten_sivut/kerhot_ja_klubit/4h-kerho/ ? itse ujona, kiusattuna kävin tuommoisessa lapsena, oli mukavaa, eikä mitenkään painostavaa/ahdistavaa touhua...

 

[Rukoilijasirkka]

Se on kanssa tärkeää, että rohkaisee tyttöä siihen, ettei kerää ympärilleen sellaista porukkaa joka vaan imee mehut ja polkee alaspäin.

Toden totta! Kavereita voi olla muuallakin kuin koulussa. Jospa hän saisi edes muutaman Tosi Ystävän, sillä ei ole niin väliä miten kusipäitä koulukamut on

Mä sain parhaan kaverin pyhäkoulusta alle kouluikäisenä.

 

[niin ja]

tuolla on pääkaupunkiseudun yhdistykset http://www.4hyhdistys.net/

 

[levottomat jalat]

Miten olisi joku sellainen harrastus missä ei ole ainakaan paljon muita samanikäisiä tyttöjä? Joku missä kuuluu porukkaan mutta ei tarvi olla kenenkään kaveri.

 

[mikä]

Miten olisi joku sellainen harrastus missä ei ole ainakaan paljon muita samanikäisiä tyttöjä? Joku missä kuuluu porukkaan mutta ei tarvi olla kenenkään kaveri.

Mikähän se tämmönen harrastus olisi? IHan mielenkiinnosta kysyn?

Miten voi kuulua mihinkään porukkaan, jos samalla ei ole kaveri kellekään? Nojoo, musiikki. Pianon soitto. Miten olis.

 

[Non compos mentis]

Miten olisi joku sellainen harrastus missä ei ole ainakaan paljon muita samanikäisiä tyttöjä? Joku missä kuuluu porukkaan mutta ei tarvi olla kenenkään kaveri.

Eiköhän kaikki kaipaa kaveria, lapset varsinkin? Minun mielestäni ystävän ei tarvitse olla samaa sukupuolta eikä ihan samanikäinenkään.

 

[vieras]

Miten olisi joku sellainen harrastus missä ei ole ainakaan paljon muita samanikäisiä tyttöjä? Joku missä kuuluu porukkaan mutta ei tarvi olla kenenkään kaveri.

Mikähän se tämmönen harrastus olisi? IHan mielenkiinnosta kysyn?

Miten voi kuulua mihinkään porukkaan, jos samalla ei ole kaveri kellekään? Nojoo, musiikki. Pianon soitto. Miten olis.

Budo-lajit ainakin. Siellä pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, piti tai ei. Muutenkin tekevät hyvää itsetunnolle. Aikido olisi hyvä laji.

 

[vieras]

Mistä tyttö on kiinnostunut? Sitten olisi helpompi ehdottaa harrastuksia. Joku tanssiharrastus? Street, hiphop..onhan niitä. Saa ilmaista itseään, tehdä ryhmässä mutta voi treenata yksinkin. Ja eikö noissa ryhmissä ole poikiakin nykyään, joten mitään tyttöklikkejä ei pelkästään. Ja onhan se tuon ikäisille aika cool harrastus..

 

[äiti itsekin]

Helluntai ja babtistiseurakunnista löytyy varmasti ystäviä joilla arvot kohdallaan. Uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan kuten evankelisluterilaisessa kirkossa, eivät kasta lapsia koska Raamatun mukaanhan heidät tulee siunata ja kastaa vasta kun itse ihminen haluaa eli eivät muuten eroa luterilaisen kirkon väestä kuin niin, että tästä joukosta löytyy enemmän ns tosi uskovaisia, rakkautta täynnä olevia ihmisiä...siksi heidän seurassaan on niin hyvä olla ( itse kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon,mutta hyvin paljon olen käynyt näiden kahden seurakunnan tilaisuuksissa ja lapseni on todella onnellinen kun on löytänyt aivan ihanat lasten ja nuortenillat babtistiseurakunnasta. Jehovan todistajien joukkoihin älä mene.

 

[ÄISKÄ]

Niin...
Tyttö ei varmaan ihan täysin säännötöntä ja opettelua vaatimatonta harastusta haluakkaan. Tanssia kokeili, mutta askelkuviot meni jotenkin ohi ja koki homman liian vaikeaksi. Ratsastamassa käy, mutta siellä muut ratsastustytöt asuu liian kaukana. Käsitöissä ja askartelussa ei koulussakaan oikeen pärjää kun keskittyminen ei riitä.
Tytöllä on pikkuisen ongelmia opiskelussa ja ongelmat voi tietty näkyä myös kaverisuhteissa.. Kokee koulunkäynnin aika vaativaksi ja raskaaksi eikä sen vuoksi jaksaisi enää hirveästi harrastuksissa opetella uusia taitoja.


Koitin selata Vantaan omia sivuja, mutta sieltä ei oikein mitään löytynyt. Lähinnä kesäjuttuja jotka on jo ohi.
Asutaan rekolassa, matarissa, eli itä-vantaalla. Harrastuksen täytyisi löytyä jostain lähi maastosta jotta tyttö voisi liikku sinne itse pyörällä tai bussilla. Kuljetetaan jo pari kertaa viikossa kuntoutukseen ja se vaatii paljon järjestelyjä töissä. Muina päivinä teenkin pidempää päivää.

 

[levottomat jalat]

Miten olisi joku sellainen harrastus missä ei ole ainakaan paljon muita samanikäisiä tyttöjä? Joku missä kuuluu porukkaan mutta ei tarvi olla kenenkään kaveri.

Mikähän se tämmönen harrastus olisi? IHan mielenkiinnosta kysyn?

Miten voi kuulua mihinkään porukkaan, jos samalla ei ole kaveri kellekään? Nojoo, musiikki. Pianon soitto. Miten olis.

Budo-lajit ainakin. Siellä pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, piti tai ei. Muutenkin tekevät hyvää itsetunnolle. Aikido olisi hyvä laji.

Joo. Karatea tarkoitin Mun hiljainen 11v tyttö harrastaa sitä ja on tykännyt kovasti.

 

[vieras]

Helluntai ja babtistiseurakunnista löytyy varmasti ystäviä joilla arvot kohdallaan. Uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan kuten evankelisluterilaisessa kirkossa, eivät kasta lapsia koska Raamatun mukaanhan heidät tulee siunata ja kastaa vasta kun itse ihminen haluaa eli eivät muuten eroa luterilaisen kirkon väestä kuin niin, että tästä joukosta löytyy enemmän ns tosi uskovaisia, rakkautta täynnä olevia ihmisiä...siksi heidän seurassaan on niin hyvä olla ( itse kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon,mutta hyvin paljon olen käynyt näiden kahden seurakunnan tilaisuuksissa ja lapseni on todella onnellinen kun on löytänyt aivan ihanat lasten ja nuortenillat babtistiseurakunnasta. Jehovan todistajien joukkoihin älä mene.

Rakkautta, hyväksyntää, avarakatseisuutta MUTTA JEHOVALAISTEN RYHMIIN ÄLÄ MENE11!!!! Tsiisus.. Eli ap, pidä tyttösi kaukana ainakin näistä kiusaajista.

 

[vieras]

Niin...
Tyttö ei varmaan ihan täysin säännötöntä ja opettelua vaatimatonta harastusta haluakkaan. Tanssia kokeili, mutta askelkuviot meni jotenkin ohi ja koki homman liian vaikeaksi. Ratsastamassa käy, mutta siellä muut ratsastustytöt asuu liian kaukana. Käsitöissä ja askartelussa ei koulussakaan oikeen pärjää kun keskittyminen ei riitä.
Tytöllä on pikkuisen ongelmia opiskelussa ja ongelmat voi tietty näkyä myös kaverisuhteissa.. Kokee koulunkäynnin aika vaativaksi ja raskaaksi eikä sen vuoksi jaksaisi enää hirveästi harrastuksissa opetella uusia taitoja.


Koitin selata Vantaan omia sivuja, mutta sieltä ei oikein mitään löytynyt. Lähinnä kesäjuttuja jotka on jo ohi.
Asutaan rekolassa, matarissa, eli itä-vantaalla. Harrastuksen täytyisi löytyä jostain lähi maastosta jotta tyttö voisi liikku sinne itse pyörällä tai bussilla. Kuljetetaan jo pari kertaa viikossa kuntoutukseen ja se vaatii paljon järjestelyjä töissä. Muina päivinä teenkin pidempää päivää.

Onko perheesee mahdollista ottaa koiraa? Näyttelyharrastus ja kouluttaminen voisi olla yksi vaihtoehto. Ja koiraihmiset ainakin ovat sosiaalisia.

 

[vieras]

Budo-lajit ainakin. Siellä pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, piti tai ei. Muutenkin tekevät hyvää itsetunnolle. Aikido olisi hyvä laji.

Joo. Karatea tarkoitin Mun hiljainen 11v tyttö harrastaa sitä ja on tykännyt kovasti.

Ja kaikkein parasta että kiusaajia noissa ryhmissä ei ole. Ne kun tippuu peruskurssin aikana pois.

 

[vieras]

Rakkautta, hyväksyntää, avarakatseisuutta MUTTA JEHOVALAISTEN RYHMIIN ÄLÄ MENE11!!!! Tsiisus.. Eli ap, pidä tyttösi kaukana ainakin näistä kiusaajista.

Eiköhän teini itse päätä uskonasioistaan.

 

[vieras]

Rakkautta, hyväksyntää, avarakatseisuutta MUTTA JEHOVALAISTEN RYHMIIN ÄLÄ MENE11!!!! Tsiisus.. Eli ap, pidä tyttösi kaukana ainakin näistä kiusaajista.

Eiköhän teini itse päätä uskonasioistaan.

Onneksi, juu. Kiusattuna tuskin hakeutuu tuollaiseen ryhmään. Mutta ei tästä enempää, ketjussa oli tarkoitus auttaa ap:n tyttöä, ei kinastella.

 

[jos kiinnostaisi]

Tuli tuosta eräästä vastauksesta mieleen, että anime-seurat/kerhot ovat sellasia paikkoja, joissa ei paljoa ole tiukkoja sääntöjä. Toiminta sopii hyvin, jos kiinnostaa japanilaiset piirretyt tai sarjakuvat. Osa seuran jäsenistä ompelee ja askartelee itse asuja ja tavaroita niihin. Yhdessä katsellaan piirrettyjä ja järjestetään esimerkiksi pukeutumis- ja tanssijuttuja. Yleensä tekemisissä riittää vähän jotain jokaiselle.

Jäsenien iät vaihtelevat varhaisteinistä johonkin n.20 vuotiaisiin, teini-ikäisiä on kai eniten. Toiminta vaihtelee vähän riippuen paikkakunnasta ja järjestäjä porukoista. Seurojen yhteystietoja pitäisi löytyä goolettamalla.

 

[vieras]

Niin...
Tyttö ei varmaan ihan täysin säännötöntä ja opettelua vaatimatonta harastusta haluakkaan. Tanssia kokeili, mutta askelkuviot meni jotenkin ohi ja koki homman liian vaikeaksi. Ratsastamassa käy, mutta siellä muut ratsastustytöt asuu liian kaukana. Käsitöissä ja askartelussa ei koulussakaan oikeen pärjää kun keskittyminen ei riitä.
Tytöllä on pikkuisen ongelmia opiskelussa ja ongelmat voi tietty näkyä myös kaverisuhteissa.. Kokee koulunkäynnin aika vaativaksi ja raskaaksi eikä sen vuoksi jaksaisi enää hirveästi harrastuksissa opetella uusia taitoja.

En tiedä Vantaan tilanteesta, mutta entä larppaaminen? Sieltä löytyy hyviä kavereita ja nuori voi ilmaista tunteitaan avoimesti. Lisäksi se auttaa asettumaan toisten asemaan. Tyttö voi olla suosittu, kerjäläinen tai mitä vaan.