Tytölle siilitukka ainoa ratkaisu?

[Nelve]

Meillä kävi tänään vieraita katsomassa vastasyntynyttä pikkusiskoa.

Isoveli, 4vee, oli tohkeissaan ja sai myös paljon huomiota.

Katsoimme sitten ennen vieraiden lähtöä yhden videon 80-luvun puolivälistä, kun olin itse 4-vuotias, siis samanikäinen kuin poikani. Tajusin tämän asian siinä videota katsoessa ja sanoinkin ääneen, että katsokaas, tuollainen minä olin Iiron ikäisensä, ihan viikolleen samassa iässä.

Tuli hiljaisuus.

Kolme tätiäni alkoivat siinä sitten väittää, että "ei tuo voi olla oikein päivätty video, sinä näytät siinä NIIIIN paljon isommalta kuin tämä pikkuinen kullannuppu-poikasi".

Jäin miettimään, että minulla oli 4-vuotiaana melko pitkät hiukset, ja pojallani on lyhyet.
Kun nyt illalla kelasin videota, mietin, että olisiko tässä syy siihen, miksi jouduin aikanani 4-vuotiaana jo mielestäni ihan liian isoihin saappaisiin, reippaaksi isosiskoksi, vastuulliseksi "isoksi tytöksi". Videolla minua ei sukujuhlissa sylitellyt kukaan, nyt Iiroa paijattiin senkin edestä.

Toki ajat ovat muuttuneet, mutta jos pienellä tyttärelläni on edessä samanlainen "ison tytön hylkääminen" kuin minulla, tekisi mieli kyllä leikata hänelle sitten vaikka lyhyet hiukset, jos se on omiaan pitämään lapsen vauvamaisena ja takaamaan hänellekin paljon hellyyttä.

Ärsyttää, kun tuntuu, että näinkö ne tytöt joutuvat kasvamaan liian varhain liian isoiksi.

Anteeksi purkaus, mutta nyt sapettaa. Joku lapsuusmuisto nousi pintaan.

 

[ääää]

en tajunnu

 

[Aamuäree]

No voi hyvän tähden....

Ei kai ny sentään....

 

["cxc"]

Tääh? Siis hoh hoijaa. Ihmisistähän se riippuu ja ajasta saako paijauksia. Mun vanhemmat ei koskaan pitäneet mua sylissä, sellainen ei ollut heidän tapa ja aiemmin ei niin hellitty julkisesti. Omaa lastani pidän sylissä varmaan vielä yläasteelle mennessään...

 

[SeInka]

No ei 4-vee ole enää vauvan näköinen, vaikka olisi kalju. Että kyllä jostain muualta on ratkaisu haettava, kuin siilitukasta.

 

[Nelve]

En tiedä, mutta kysyin asiasta illalla vielä sisaruksiltanikin ja kaikki olivat sitä mieltä, että poikani on nuoremman näköinen kuin minä tuossa videolla.

Minulle on ollut tosi rankka asia se, että olen ollut liian varhain "iso tyttö". Opin puhumaankin hirmu aikaisin ja jotenkin lapsuus loppui siihen. Inhottava perhekulttuuri ja haluaisin että suku ei karaise tytärtä samoin kuin minua aikoinaan.

 

["Tii"]

Tai lapset vain kehittyvät eri tahtiin? Serkuksilla on ikäeroa viikko, mutta toista on aina luultu vuotta tai paria vanhemmaksi kuin toista.

 

["Tii"]

Ja jotenkin musta tuntuu että sulla on hormonit hieman pinnassa tällä hetkellä :hug:

 

[Nelve]

Palasin vielä tänne, jos tulisi enemmän vastauksia.

Aihe tuli taas tänään esille kun kävin lasten kanssa leikkipuistossa ja poikani halusi mennä vauvojen keinuun ihan vaihtelun vuoksi. Ikää siis neljä vuotta. Puistoon tuli päiväkotiryhmä ja lapset hajaantuivat ympäri puistoa. Ryhmä oli poikani ikäisiä lapsia.

Siihen keinujen viereen tuli sitten yksi vanhempi täti hakemaan 4-vuotiasta pitkähiuksista tyttöä (lapsenlapsi?) kotiin ja sanoi, että "varohan Venla, ettet osu tuohon pienempään lapseen". Hän puhui siis pojastani.
Selvästi tulkitsi tytön olevan jotenkin "isompi" kuin poikani, vaikka olivat saman pituisia, mutta pojallani sellainen pallopää ja lyhyet hiukset ja keinui vielä vauvakeinussa...

En tiedä, minua tämä ahdistaa. Olen joutunut koko ikäni olemaan lapsuudenperheeni "pikkuaikuinen", reipas tyttö. Olisinpa saanut samaa kohtelua kuin poikani. Voiko se johtua noista hiuksista?

 

[kookosta]

Meillä on 2 poikaa ja he ovat kyllä muuttuneet niin ison pojan näköisiksi kun on tukka leikattu ekan kerran. Pidemmällä vauva-höttö-tukalla ovat olleet tosi "vauvamaisen" oloisia.

 

[vierass]

Ei se hiuksista johdu. Tytöt kehittyvät ja heidän myös oletetaan kehittyvän, sekä ottavam vastuuta paljon poikia aiemmin.

 

[Pahvikannu]

No minusta myös tuntuu, että kun vertaan omaa 3-vuotiasta poikaani samanikäisiin tyttöihin, niin tytöt ovat kaikissa taidoissa valovuoden edellä omaa poikaani. Kun taas vertaan samanikäisiin poikiin, niin ei se ero sitten välttämättä niin valtava olekaan. Riippuuhan se paljon tietysti lapsesta yksilönäkin, mutta kyllä minusta noin yleisesti ottaen tytöt vaikuttavat usein samanikäisiä poikia "isommilta". Ei se hiuksista kiinni ole. Vai ajattelitko, että jos omalla tytölläsi olisi lyhyt tukka niin häntä pidettäisiin poikana, ja häntä kohdeltaisiin sitä myöten jotenkin eri tavalla?

Muoks vielä: Ja kun vertaan vaikka itseäni samanikäisenä tuohon omaan poikaani, niin minusta yksi selkeä ero tyttöjen ja poikien välillä (näin stereotyyppisesti ajateltuna) on, että tytöt ovat selkeästi enemmän miellyttämisenhaluisia. Ainakin itse muistan lapsena, miten kovasti halusin näyttää miten taitava olen tai miten kiltti tai miten reipas tai "iso tyttö" tai mitä nyt ikinä odotettiinkaan. Omalla pojallani ei tunnu tuollaista tarvetta ainakaan niin selvänä olevan, häntä ei ollenkaan haittaa olla "pikkuvauva".

 

[Nelve]

Pahvikannu kirjoittikin, että "tai mitä nyt ikinä odotettiinkaan". Eli odotetaanko tytöiltä aiemmin enemmän?

Ei, en halua tätä kuopukselleni. En en en. Onko MITÄÄN tehtävissä?

 

[Pahvikannu]

Pahvikannu kirjoittikin, että "tai mitä nyt ikinä odotettiinkaan". Eli odotetaanko tytöiltä aiemmin enemmän?

Ei, en halua tätä kuopukselleni. En en en. Onko MITÄÄN tehtävissä?

No kyllähän nyt pojiltakin odotetaan, tai ainakin minä odotan tiettyjä asioita. Ikään nähden sopivaa käytöstä ym. Mutta ne odotukset voivat olla saman ikäisillä eri sukupuolta olevilla vähän erilaisia, koska tytöt oppivat usein asioita aikaisemmin ja kypsyvät aikaisemmin. (noin karkeasi yleistettynä, kyllähän näissäkin asioissa enemmän painaa se lapsen yksilöllinen luonne!) En ymmärrä että mitä haittaa siitä on, jos odotukset ovat kuitenkin kohdillaan lapsen kehitykseen nähden?

Jos lapsesi on tyttö ja miellyttämisenhaluinen, häneltä varmasti odotetaan enemmän asioita. "Kun senkin teit niin hienosti niin osaathan sinä tämänkin." Ja tyttö yrittää. Poika taas saattaa kieltäytyä alun alkaenkin, koska ei vaan halua, ei osaa, eikä kiinnosta opetella: motivaatioksi ei riitä se, että äiti ilahtuisi tai että isot lapset tekevät niin, vaan pojan pitäisi itse konkreettisesti hyötyä tekemästään. Pojiltakin odotetaan asioita, mutta rima vaan on matalemmalla. Sen sijaan poikakin voi kokea hänelle asetetut odotukset erittäin painostavina.

Mutta hiusten pituudella ei kyllä mielestäni ole asian kanssa mitään tekemistä, enemmän sukupuolella... Tiedän monta pitkähiuksista poikalasta, jotka ovat ihan yhtä pienen (tai ison) lapsen oloisia kuin lyhythiuksiset ikätoverina!