Suuri kiitos kaikille onnitteluista! :hug:
Aikamoista härdelliä on tämä alku vauvojen kanssa ollut. Mutta ihanaa niitä on hoitaa ja katsella. :heart:
Synnytyskertomusta: Menin siis maanantaina 10.9 oyssiin käynnistämään synnytystä. Lääkäri teki vauvoista painoarviot ja juteltuaan ylilääkärin kanssa he suosittelivat minulle sektiota pienemmän vauvan turvallisen syntymisen takia. B-vauvan painoarvio oli siis vain 2100g.
Menin sitten tiistai aamuna 11.9 osastolle valmistautumaan sektioon. Jännitti ihan hirveästi vauvojen vointi, kun sitä painoa ei niin hirveästi vauvoilla arvioitu olevan. Kätilö varoitteli etukäteen, että ainakin pienempi vauva voidaan joutua viemään tarkkailuun painon takia.
Leikkaussalissa sitten alkoi tohinalla tapahtua. Ihmisiä pyöri kymmenkunta ympärillä ja mulle laitettiin tippaa ja mittaria jos jonkinmoista. Mies tumi tässä vaiheessa leikkaussaliin mukaan, vaihdettuaan asianmukaiset vaatteet päälle.
Puudutuksen laittaminen oli kaikista ikävintä leikkauksessa. Anestesialääkäri ei saanut epiduraalia osumaan oikeaan kohtaan ja noin puoli tuntia hän sen piikkinsä kanssa sohi selkäytimeen ennen kuin pyysi kokeneemman lääkärin laittamaan piikin.
Puudutuksen onnistuttua lääkärit alkoivat leikata mahaa auki. Tunsin kun ne työskentelivät mahani kanssa, mutta en tuntenut kipua. Muutaman minuutin päästä hoitohenkilökunta alkoi nauramaan - A-vauva huiskutti heille kalvon takana. Ja sitten vauva otettiinkin mahasta ja vietiin kiireesti pesulle ja punnitukseen. B-vauva syntyi minuutti A-vauvan jälkeen ja tämän vauvan sain pikaisesti nähdä ennen kuin vauva vietiin pesulle. Pesujen jälkeen vauvat vietiin lämpökaappiin tunniksi ( yleinen käytäntö sektion jälkeen) ja jännitin koko ajan, että miten vauvat voivat - joutuvatko tarkkailuun. Isä ravasi edestakasin vauvojen ja minun väliä ja kertoi kuulumiset vauvoista.
Sitten minut kärrättiin heräämöön, jossa olin varmaan pari tuntia odottamassa puudutuksen loppumista. Ja jossain vaiheessa hoitaja tuli vauvojen kanssa sinne. Sain vihdoin pitää vauvoja sylissä! :heart: Vauvat sitten lähtivät osastolle minua odottelemaan. Eli kaikki meni tosi hyvin, vauvat olivat virkkuja ja terveitä, tehohoitoa ei tarvittu missään vaiheessa. =)
Tiistaista lauantaihin oltiin sitten osastolla. Mun leikkaushaava parani ja paranee hyvin, enää haavaa ei edes tunne.
Nyt harjoitellaan kotona olemista. Mies oli viime viikon lomalla, nyt olen yksin vauvojen kanssa päivät. Hiukka jännittää pärjääminen..
Tsemppiä ja jaksuja kaikille odottajille! :hug: Odotusaika menee sitten loppujen lopuksi tosi nopeasti!
Päivi ja tytöt 2vk :heart: :heart:
:flower: :flower: