Tytär raskaana ja todella epäluotettava poikaystävä...

["huh"]

peesi

Kukapas 16vee poika ei olisi hukassa - vauva jo tulossa. Tuskin on isäksi noin nuoresta pojasta.
Ei sen puoleen monesta tytöstäkään. Tuleva mummi saa pian kolme lasta niskoilleen. Ei käy kateeksi!

 

[Keittiönoita]

Niin, tollasta useiden 16-vuotiaiden seurustelu on. Anteeks nyt vaan mut ei mulla oo muuta sanottavaa kuin että ois kannattanut käyttää ehkäisyä tai aborttia. Teitä tää ei enää auta mut ehkä joku muu viisastuu tästä ketjusta.

Juuri näin. Minusta positiivista on se, että poika on kuitenkin aina palannut takaisin tytön luokse. Luultavasti hän painii vapautensa ja velvollisuuksiensa välillä. Tietää, että hänestä on tulossa isä ja pitää ap:n tyttärestä. Yhdessäolo on asia, jota hän haluaa. Toisaalta häntä varmaan repii ajatus menetetystä vapaudesta ja nuoruudesta ja siksi epävarmuudessaan käyttäytyy kuten tuon ikäisillä on ihan normaalia käyttäytyä. Poika on hypännyt liian suuriin saappaisiin liian varhain eikä oikein tiedä, miten niillä pitäisi kulkea. Vastassa vielä "anoppi", jokaa haluaa päättää tyttärensä seurustelusuhteista.

Teinit voivat esittää koviksia ulospäin, mutta tosiasiassa he ovat yleensä hyvin herkkiä, epävarmoja ja haavoittuvaisia. Jos vastassa on voimakastahtoinen aikuinen, teinin on usein helpompi luovuttaa kuin taistella vastaan. On ihan normaalia haluta suojella omaa lastaan sydänsuruilta, mutta mun mielestä parasta vanhemmuutta on antaa lastensa kokea niitä ja auttaa silloin, kun tarvitsevat siitä murheensa suosta ylösvetäjää.

 

["vieras"]

Monet aikuiset naisetkin tekevät lapsia sellaisten miesten kanssa, jotka myöhemmin osoittautuvat lusmuiksi. Nyt on kuitenkin kyse kahdesta lapsesta, joille on tulossa lapsi. 16-vuotiaan kuuluisi vasta ihastua, rakastua, pettyä ja erota eikä suinkaan perustaa perhettä. Harvalla ysille menevällä lapsella on vielä minkäänlaista hajua, mitä perheen perustaminen käytännössä tarkoittaa. Tuossa iässä ollaan, ei olla, ollaan, ei olla. Sydänsurutkin kuuluvat asiaan, kun ihastuksen kohteet vaihtuvat eikä ikuisista rakkaudenvaloista huolimatta kuitenkaan olla aikuisten tavalla valmiita sitoutumaan.

Olen tuntenut useita teinipoikia, mutta mielestäni yksikään heistä ei olisi ollut 16-vuotiaana valmis isäksi. Ei oma poikanikaan. Positiivista kuitenkin on, että jo muutamassa vuodessa nuo kollit muuttuvat. 18 v on usein ihan erilainen kuin 16 v. Jo kahdessa vuodessa voi tapahtua ihan merkittäviä muutoksia. Sinuna koittaisin tukea tytärtäsi vauvanhoidossa ja antaa hänelle myös mahdollisuus olla lapsen isän kanssa. Jos nyt yrität estää tyttäresi seurustelua, voi käydä niinkin, että poika luovuttaa. Harva 16 v jaksaa alkaa taistelemaan aikuista ihmistä vastaan oikeuksista, joita hän ei edes tiedä itsellään olevankaan. Jonain päivänä lapsenlapsesi kenties kuitenkin haluaa isänsä tavata ja kun tulee puhe syistä, miksi isä ei tavannut lastaan, tämä saattaa sanoa "koska mummisi esti minua olemasta äitisi kanssa". Miten luulet lapsenlapsesi sen jälkeen sinuun suhtautuvan?

Kyllä, kyllä. Tilanne vaatii aikuiselta paljon työtä ja psykologista silmää, ehkä hitusen laskelmointia ja oveluuttakin.

Tärkeintä on että tyttö ei tule uudelleen raskaaksi kuten valitettavan usein käy. EN sano aina. Nyt ehkäisy ja vastuuasiat kuntoon. Jotta koulut tulee hoidettua eikä ajauduta sosiaalipummeiksi kunnan asuntoon. Suunnittelua pitkällä kaavalla.
Mitään tyttäreni vedätystä en katselisi. En aikuiselta mieheltä enkä pojaltakaan.

 

[Syystuuli74]

Todennäköisesti suhde kaatuu ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Mutta lapsi tarvitsee isän, jos sellainen vaan on mitenkään mahdollista. Tyttäresi on nuori, samoin lapsen isukki. Mutta jonain päivä, hyvällä tuurilla, poika tajuaa, että hänellä on lapsi ja alkaa ottaa isän vastuuta. Vaikka sitten vasta kolmen vuoden kuluttua. Synnytyksessä mukana oleminen voisi tukea lapsen isän ja lapsen suhdetta.

Mitä sinä voit tehdä? Et paljon muuta, kuin olla tyttäresi tukena. Iloa tuosta vauvasta tulee sinullekin. Muista kuitenkin, että tyttäresi, nuoresta iästään huolimatta on se äiti ja vastuu on hänellä, ei sinulla. Tyttäresi elää nuoruuttaan vielä, ja siihenkin hänellä on oikeus, mutta lapsi tuo vastuuta ja siihen hänellä on velvollisuus äitinä.

Anna asioiden mennä omalla painollaan. Neuvo tytärtäsi vaikka hankkimaan tukiperhe lapselleen, jossa lapsi voisi olla esim. kerran kuukaudessa viikonlopun ajan, että nuori äiti saa vapaa-aikaa.

Terveisin ex-teiniäiti, nyt jo pian 38 vee.

 

["vieras"]

Juuri näin. Minusta positiivista on se, että poika on kuitenkin aina palannut takaisin tytön luokse. Luultavasti hän painii vapautensa ja velvollisuuksiensa välillä. Tietää, että hänestä on tulossa isä ja pitää ap:n tyttärestä. Yhdessäolo on asia, jota hän haluaa. Toisaalta häntä varmaan repii ajatus menetetystä vapaudesta ja nuoruudesta ja siksi epävarmuudessaan käyttäytyy kuten tuon ikäisillä on ihan normaalia käyttäytyä. Poika on hypännyt liian suuriin saappaisiin liian varhain eikä oikein tiedä, miten niillä pitäisi kulkea. Vastassa vielä "anoppi", jokaa haluaa päättää tyttärensä seurustelusuhteista.

Teinit voivat esittää koviksia ulospäin, mutta tosiasiassa he ovat yleensä hyvin herkkiä, epävarmoja ja haavoittuvaisia. Jos vastassa on voimakastahtoinen aikuinen, teinin on usein helpompi luovuttaa kuin taistella vastaan. On ihan normaalia haluta suojella omaa lastaan sydänsuruilta, mutta mun mielestä parasta vanhemmuutta on antaa lastensa kokea niitä ja auttaa silloin, kun tarvitsevat siitä murheensa suosta ylösvetäjää.

Totta, mutta nyt jos koskaan nuorien on myös tajuttava, että jotain meni pieleen ja silloin on syytä jatkossa ottaa aikuisilta neuvoja vastaan. Aikuisten on otettava voimakas kanta ja vastuu ja hoidettava valistaminen kuntoon. Ei pelkästään katsella, antaa rypeä ja nostaa. Pojan ja tytön on kasvettava nykäyksellä ja siinä on valistuksen paikka ja nuorilla myös kuuntelemisen velvollisuus.
Paapominen on ohi. Yksin he eivät pärjää ja se on tajuttava jotta säilyvät yhteistyöhaluisina auttajiensa kanssa.

 

["vieras"]

Nyt tytölle pitää todella toitottaa sitä, että yrittää pitää pojan isyyden ja heidän suhteensa erillään. Tulee liikaa painetta, jos tyttö ja poika käsittävät, että heidän pitäisi olla yhdessä lapsen vuoksi tai että lapsen kanssa tekemisissä oleminen liittyy siihen seurustelevatko he vai ei.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26932627]Totta, mutta nyt jos koskaan nuorien on myös tajuttava, että jotain meni pieleen ja silloin on syytä jatkossa ottaa aikuisilta neuvoja vastaan. Aikuisten on otettava voimakas kanta ja vastuu ja hoidettava valistaminen kuntoon. Ei pelkästään katsella, antaa rypeä ja nostaa. Pojan ja tytön on kasvettava nykäyksellä ja siinä on valistuksen paikka ja nuorilla myös kuuntelemisen velvollisuus.
Paapominen on ohi. Yksin he eivät pärjää ja se on tajuttava jotta säilyvät yhteistyöhaluisina auttajiensa kanssa.[/QUOTE]
Neuvoja, mutta ei käskyjä. Vastuu ei kasva sillä, että aikuiset tekevät päätökset nuorten puolesta. Silloin käy juuri päinvastoin ja nuoret antavatkin kaiken vastuun vanhemmilleen. Näille teineille pitäisi antaa mahdollisuus yhdessä kasvaa aikuisuuteen ja vanhempien olla ainoastaan taustatukena sille kasvulle. Me aikuisetkaan emme kovin hyvin siedä neuvoja ja käskyjä anopeiltamme tai äideiltämme. Otamme mielellämme tarjotun avun vastaan, mutta emme niin, että meidän pitäisi ensin tehdä omaa elämäämme koskevat päätöksemme anopin/äitimme mielen mukaan ja vastineeksi saamme sitten lastenhoitoapua tms.

Ap:n tyttö on päättänyt pitää lapsen ja siitä seuraa tiettyjä asioita. Kuten se, että hän kantaa vastuun lapsestaan. Isoäidin tehtävä ei ole kantaa vastuuta lapsenlapsestaan vaan tukea tytärtään siinä, että tytär itse kykenee sen vastuun kantamaan. Tunnen muutamia perheitä, joissa tyttö on tullut teininä raskaaksi ja joissa tytön äiti on ottanut vastuun koko hommasta. Tyttö itse on toki hoitanut lastansa, mutta hoitanut lähinnä samaan tapaan kuin hoitaisi pienempää sisarustaan. Äiti on edelleenkin huolehtinut koko perheen ruuat, pyykit, nukkumaanmenot, lapsenlapsen lääkärissäkäynnit jne kuten aina ennenkin ja lapsenlapsi on vain yksi lapsi lisää perheeseen. Tunnen myös kaksi sellaista perhettä, joissa tyttärelle on hommattu pian lapsen syntymän jälkeen oma huusholli. Äiti on ollut tukena, mutta ei kantamassa kokonaisvastuuta. Näille omilleen muuttaneille teiniäideille on vastuu kehittynyt paljon nopeammin, koska heillä ei ole ollut mahdollisuutta "kääntää kylkeä, kun vauva yöllä huutaa". Heillä ei ole ollut taloudessa äitiä, jota vastaan kapinoida (kuten tuon ikäiset vielä usein tekevät) ja jonka tietävät kantavan vastuun, jos itse uppiniskaisesti on kantamatta.

 

[aboo]

Tuota jos vahingo kävi yhdessä nämä nuoret kantavat vastuunsa yhdessä!!!

ei voi olla niin että äitin kuuluu ottaa vastuu mutta isä saa huidella miten sattuu ja tätä pitää ymmärtää!

ymmärtämisellä mahdollistetaan jatkossakin lapsellinen käytös! tämä teini-isä on yhtälailla vastuussa kuin teini-äitikin!

ps. voin kertoo että oma pikkuveljeni olisi tuossa iässä pystynyt kantaa vastuun vauvasta vaikka yksin!
ei se oo se ikä vaan elämän kokemus ja siihen astinen vastuu(hän nimittäin piti huolta suuremmaksi osaksi, silloin 6vuotiaasta veljestään... nyt ovat jo aika vanhoja molemmat ja tiedättekö mitä yhä ovat parhaimamt ystävykset ja tämä pienempi pikkuveli kasvoi isoveljensä opastuksella mallikelpoiseksi kansalaiseksi).

eli ei pidä yleistää että kaikki 16v on kelvottomia ja ailahtelevia. tottakai jos ei oo tarvinnut mistään ikinä vastuuta ottaa. ei sen puoleen nykypäivänä moni 25-30v mieskin on vielä kakara, että veljeni on kyllä harvinainen tapaus.

 

[2good2be4gotten]

Jos 16vuotias tyttö on tarpeeksi vanha ryhtymään äidiksi niin eiköhän se silloin ole tarpeeksi vanha päättämään kenen kanssa seurustelee.

Antaa toisten rauhassa katsoa miten se arki yhdessä sujuu vauvan kanssa vai sujuuko; hehän ne lapsen vanhemmat ovat. Ei se mene niin että ollaan tarpeeksi aikuisia tekemään se vauva mutta sitten ei olla tarpeeksi aikuisia kantamaan siitä vastuuta, tai omasta asumisestaan, tulevaisuuden suunnittelusta jne.

Heidän asiansa ollako vai eikö olla yhdessä, uskoisin aika monella tuon ikäisellä sen pelkän seurustelunkin olevan jonkinmoista vuoristorataa "ollako vai eikö olla"- pähkäilyillä, saatika jos siihen on vielä vauvakin tulossa mukaan kuvioihin.

 

["vieras"]

Neuvoja, mutta ei käskyjä. Vastuu ei kasva sillä, että aikuiset tekevät päätökset nuorten puolesta. Silloin käy juuri päinvastoin ja nuoret antavatkin kaiken vastuun vanhemmilleen. Näille teineille pitäisi antaa mahdollisuus yhdessä kasvaa aikuisuuteen ja vanhempien olla ainoastaan taustatukena sille kasvulle. Me aikuisetkaan emme kovin hyvin siedä neuvoja ja käskyjä anopeiltamme tai äideiltämme. Otamme mielellämme tarjotun avun vastaan, mutta emme niin, että meidän pitäisi ensin tehdä omaa elämäämme koskevat päätöksemme anopin/äitimme mielen mukaan ja vastineeksi saamme sitten lastenhoitoapua tms.

Ap:n tyttö on päättänyt pitää lapsen ja siitä seuraa tiettyjä asioita. Kuten se, että hän kantaa vastuun lapsestaan. Isoäidin tehtävä ei ole kantaa vastuuta lapsenlapsestaan vaan tukea tytärtään siinä, että tytär itse kykenee sen vastuun kantamaan. Tunnen muutamia perheitä, joissa tyttö on tullut teininä raskaaksi ja joissa tytön äiti on ottanut vastuun koko hommasta. Tyttö itse on toki hoitanut lastansa, mutta hoitanut lähinnä samaan tapaan kuin hoitaisi pienempää sisarustaan. Äiti on edelleenkin huolehtinut koko perheen ruuat, pyykit, nukkumaanmenot, lapsenlapsen lääkärissäkäynnit jne kuten aina ennenkin ja lapsenlapsi on vain yksi lapsi lisää perheeseen. Tunnen myös kaksi sellaista perhettä, joissa tyttärelle on hommattu pian lapsen syntymän jälkeen oma huusholli. Äiti on ollut tukena, mutta ei kantamassa kokonaisvastuuta. Näille omilleen muuttaneille teiniäideille on vastuu kehittynyt paljon nopeammin, koska heillä ei ole ollut mahdollisuutta "kääntää kylkeä, kun vauva yöllä huutaa". Heillä ei ole ollut taloudessa äitiä, jota vastaan kapinoida (kuten tuon ikäiset vielä usein tekevät) ja jonka tietävät kantavan vastuun, jos itse uppiniskaisesti on kantamatta.

Kyllä näin. Vastuulla tarkoitin juuri sitä, että omilleen ei voi jättää ja pakottaa ei voi. On siis otettava vastuu siitä roolista joka on langennut "isovanhemmille", vaikka hieman pitkinhampain varmaan menisin tuon pojan suhteen. Myös valistajana vastuuta nyt, jos jotain on aiemmin jäänyt elämästä ja vastuunkantamisesta sanomatta. Ilmeisesti on. En alkaisi toisen eteen tekemään mutta ihan varmasti vahtisin (salaa) että homma tulee hoidettua kunnialla. En myöskään katselisi että poika ja pojan vanhemmat jättävät kaiken tytön harteille, näinhän usein on. Siinäkin vastuuta. Vastuu siitä että vastuunkantaminen menee molemmille osapuolille perille.

 

["nuuh"]

Kuuntelin yks päivä bussissa kun tälläiset 16-vee orhit puhuivat kun yhdellä heistä oli käynyt paska munkki ja tyttis raskaana. Oli tehnyt juuri noin livennyt heti paikalta kun raskaus selvinnyt mutta kun oli tajunnut !? että nyt voikin painaa paljaalla vaikka joka päivä kun muija valmiiks paksuna niin meinaa olla messiss viel vähän aikaa ja naurut päälle. Että tuskin toikaan 16-v kovin syvällisesti lapsensa syntymistä ajattelee saatikka tyttäresi tilaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26932960]Kyllä näin. Vastuulla tarkoitin juuri sitä, että omilleen ei voi jättää ja pakottaa ei voi. On siis otettava vastuu siitä roolista joka on langennut "isovanhemmille", vaikka hieman pitkinhampain varmaan menisin tuon pojan suhteen. Myös valistajana vastuuta nyt, jos jotain on aiemmin jäänyt elämästä ja vastuunkantamisesta sanomatta. Ilmeisesti on. En alkaisi toisen eteen tekemään mutta ihan varmasti vahtisin (salaa) että homma tulee hoidettua kunnialla. En myöskään katselisi että poika ja pojan vanhemmat jättävät kaiken tytön harteille, näinhän usein on. Siinäkin vastuuta. Vastuu siitä että vastuunkantaminen menee molemmille osapuolille perille.[/QUOTE]
Olen samoilla linjoilla kanssasi, mutta isovanhemman vastuu mielestäni tässä tilanteessa on - vaikka sitten pitkin hampainkin - pyrkiä siihen, ettei omilla sanoillaan tai teoillaan aiheuta sitä, että teini luovuttaa ja kantaa sen jälkeen ainoastaan lakisääteisen vastuunsa (= elatusvelvollisuus). Kannattaa myös muistaa se, että vain omia tekojaan ja ajatuksiaan voi muuttaa, ei toisten. Voi olla, että myös pojan vanhemmat ovat raivoissaan. Voi olla, että hekin vaativat omalta lapseltaan tiettyjä asioita ja ne asiat voivatkin olla ihan jotain muuta kuin mitä ap haluaisi. Tai mitä poika itsekään haluaisi. Poika voi siis olla kahden tulen välissä. Jos hän - kuten olettaisin - asuu vielä omien vanhempiensa luona eikä hänellä ole työpaikkaa, niiden omien vanhempienkin vastustaminen voi olla vaikeaa. Jos ei ole tervetullut "anoppilaankaan", niin missä poika sitten olisi ellei kotonaan? Sielläkin voi olla vanhemmat, jotka sanovat "niin kauan kuin asut minun kattoni alla....".

Minusta on vähän hassua edellyttää, että juuri peruskoulun päättänyt poika voisi elää ilman vanhempiensa ja "anoppinsa" tukea ja kantaa vastuunsa tulevasta lapsestaan. Miten ihmeessä, jos se tyttökin tarvitsee vanhemmuuteensa aikuisten apua ja tukea? Mun mielestä ap:n olisi hyvä kutsua tämän pojan vanhemmat kahville ja keskustella heidän kanssaan siitä, millaisia odotuksia heillä on ja millaisen roolin itse aikovat isovanhempana ottaa. Sen tapaamisen jälkeen luultavasti selviää jo hyvin paljon, millaisia mahdollisuuksia pojalla edes on kantaa vastuuta lapsestaan. Jos hänen vanhemmiltaan ei ole tulossa minkäänlaista tukea, niin poika on aika heikoilla, jos ap:kään ei häntä tyttärensä elämään halua.

 

[Kaiutin]

[QUOTE="vieras";26932318]Tee selvät säännöt, että tuollaiset lusmuajat pihalle![/QUOTE]

No, mummuhan ei tässtä valitettavasti päätä. Isällä on oikus lapseensa halutessaan. Mitä tulee synnytykseen osallistumiseen, tytär päättää siitä, kuka osallistuu ja kuka ei.

Sinuna ottaisin nyt selvää siitä, että koska tytär on alaikäinen ja sinä hänen huoltajansa, mitä oikeuksia se sinulle suo. Toisena tärkeänä asiana pitäisin sitä, että ottaisit yhteyttä pojan vanhempiin. Mitä mieltä he ovat? varmasti aivan yhtä huolissaan kuin sinäkin -poikahan maksaa elatusmaksuja seuraavat 18 vuotta. ja hekin ovat pian isovanhempia: jos pyrit eväämään isän ja lapsen suhteen kehittymisen, riistät lapselta myös toiset isovanhemmat, jotka saattavat olla hyvinkin kelvollisia ja turvallisia aikuisia.

 

["vieras"]

Olen samoilla linjoilla kanssasi, mutta isovanhemman vastuu mielestäni tässä tilanteessa on - vaikka sitten pitkin hampainkin - pyrkiä siihen, ettei omilla sanoillaan tai teoillaan aiheuta sitä, että teini luovuttaa ja kantaa sen jälkeen ainoastaan lakisääteisen vastuunsa (= elatusvelvollisuus). Kannattaa myös muistaa se, että vain omia tekojaan ja ajatuksiaan voi muuttaa, ei toisten. Voi olla, että myös pojan vanhemmat ovat raivoissaan. Voi olla, että hekin vaativat omalta lapseltaan tiettyjä asioita ja ne asiat voivatkin olla ihan jotain muuta kuin mitä ap haluaisi. Tai mitä poika itsekään haluaisi. Poika voi siis olla kahden tulen välissä. Jos hän - kuten olettaisin - asuu vielä omien vanhempiensa luona eikä hänellä ole työpaikkaa, niiden omien vanhempienkin vastustaminen voi olla vaikeaa. Jos ei ole tervetullut "anoppilaankaan", niin missä poika sitten olisi ellei kotonaan? Sielläkin voi olla vanhemmat, jotka sanovat "niin kauan kuin asut minun kattoni alla....".

Minusta on vähän hassua edellyttää, että juuri peruskoulun päättänyt poika voisi elää ilman vanhempiensa ja "anoppinsa" tukea ja kantaa vastuunsa tulevasta lapsestaan. Miten ihmeessä, jos se tyttökin tarvitsee vanhemmuuteensa aikuisten apua ja tukea? Mun mielestä ap:n olisi hyvä kutsua tämän pojan vanhemmat kahville ja keskustella heidän kanssaan siitä, millaisia odotuksia heillä on ja millaisen roolin itse aikovat isovanhempana ottaa. Sen tapaamisen jälkeen luultavasti selviää jo hyvin paljon, millaisia mahdollisuuksia pojalla edes on kantaa vastuuta lapsestaan. Jos hänen vanhemmiltaan ei ole tulossa minkäänlaista tukea, niin poika on aika heikoilla, jos ap:kään ei häntä tyttärensä elämään halua.

Juuri tuota yhteistä keskustelua tarvitaan koska tilanne koskettaa myös nuorten vanhempia, halusi tai ei. Keskustelu on kaiken A ja O. Ajattelen kokonaisuutta enemmän tytön (itsellä tyttö) kannalta, koska tyttö joka tapauksessa kanta isomman osan vauvan tarpeista kuin poika. Alkaen siitä että tyttö olisi voinut tehdä päätöksen abortista. Pojan rooli olisi ollut suostua mutta kuitenkin tytö henkisesti ja myös fyysisesti olisi joutunut kantamaan suuremman osan. Kuten joutuu nytkin. Olisi kiintoisaa tietää mikä on pojan vanhempien kanta ja aikovatko toimia vastuullisina isovanhempina.

Vastuu toistuu joka lauseessani mutta näen tilanteen enemmänkin urakkana kuin tervetulleena tapauksena. Selviäisin siitä kuitenkin kunnialla, tiedän sen.

(Kiireessä kirjoitan joten en ehdi oikolukea ajatuksella)

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26933141]Juuri tuota yhteistä keskustelua tarvitaan koska tilanne koskettaa myös nuorten vanhempia, halusi tai ei. Keskustelu on kaiken A ja O. Ajattelen kokonaisuutta enemmän tytön (itsellä tyttö) kannalta, koska tyttö joka tapauksessa kanta isomman osan vauvan tarpeista kuin poika. Alkaen siitä että tyttö olisi voinut tehdä päätöksen abortista. Pojan rooli olisi ollut suostua mutta kuitenkin tytö henkisesti ja myös fyysisesti olisi joutunut kantamaan suuremman osan. Kuten joutuu nytkin. Olisi kiintoisaa tietää mikä on pojan vanhempien kanta ja aikovatko toimia vastuullisina isovanhempina.

Vastuu toistuu joka lauseessani mutta näen tilanteen enemmänkin urakkana kuin tervetulleena tapauksena. Selviäisin siitä kuitenkin kunnialla, tiedän sen.

(Kiireessä kirjoitan joten en ehdi oikolukea ajatuksella)[/QUOTE]
Aivan!! Nythän tässä oletetaan, että tämä 16 v poika on taloudellisesti ja henkisesti täysin riippumaton omista vanhemmistaan ja kykenevä tarvittaessa elättämään itsensä ja lapsensa sekä hankkimaan oman asunnon yms yms. Tilanne on kuitenkin todennäköisesti ihan toinen.

Uskoisin, että vielä nykyäänkin voi olla perheitä, joissa nk kulissit kaatuvat, mikäli perheeseen tulee teinivanhemmuus. Omassa nuoruudessani 70-luvulla kahdesta kaveristani tuli 15-16 -vuotiaina vanhempina. Toisessa tapauksessa tytön vanhemmat viskasivat raskaana olevan tyttärensä pihalle, toisessa tapauksessa poika lensi himasta. Tyttö pääsi onnekseen asumaan poikaystävänsä vanhempien luokse ja myöhemmin anoppinsa kioskiin töihin. Himasta lentäneellä pojalla ei ollut yhtä hyvä onni vaan majaili aluksi kavereiden luona ja myöhemmin kadulla. Poika oli yksi luokan parhaimpia oppilaita, lukioon olisi halunnut ja yliopistoon opiskelemaan, mutta päätyi päihteiden väärinkäyttäjänä ennenaikaiseen hautaan jo alle kolmekymppisenä.

Mulla on sekä tyttö että poika ja kummankin teinivanhemmuus olisi ollut shokki. Mulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut sellaisia kulisseja, joiden kaatumista olisi tarvinnut pelätä. Raivoissani olisin ollut kummankin kohdalla, mutta en ole lapsilleni pitkävihainen. Jos vahinko olisi tapahtunut, olisi pitänyt kehittää plan b ja jatkaa sen mukaan. Kuitenkin olisin halunnut, että molemmat olisivat käyneet koulunsa loppuun ja hankkineet itselleen ammatin. Mitä se olisi multa vaatinut, olisi riippunut hyvin paljon myös sen poika/tyttöystävän vanhemmista. Ja sehän ei olisi selvinnyt ilman keskustelua.

 

["vieras"]

Pojalta ei voida edellyttää yhtään mitään. Ihan sama se on kuin vanhempien ihmisten lastensaannissa, että jos paska mäihä käy, niin elatusmaksu on ainoa, jota voi odotella. Tässä tapauksessa sekin tulee kelasta varmaankin.

 

[ij0]

heittää se lapsi pois lian nuori äiti

 

[u98+0]

heittää se lapsi pois lian nuori äiti

niinpä minun mielistäkin heittä sitä pois kuka muka halusi lapsen