työttömyys perheessä

["surullinen"]

Onko muilla samaa tilannetta, että perheen aikuisista toinen on tahtomattaan työttömänä?

Meillä minä, nainen, olen töissä (onneksi!) ja mies jäi pari vuotta sitten työttömäksi. Nyt on taas lyhyessä työsuhteessa, mutta mitään pidempää ei tunnu löytyvän. Ehkä tällaisia pieniä työpätkiä voi tulla jatkossakin... Ansiosidonnaistakaan ei ole enää ihan kauheasti jäljellä. Mua masentaa, miestä masentaa. Koko ajan epävarmuus tuntuu leijailevan pään päällä. Hetken sai hengähtää kun sai nyt töitä, mutta samantien alkaa ahdistus siitä, että kohta ne työt taas loppuvat. Mitään ei voi suunnitella. Mies muuttuu kotona ollessaan alakuloiseksi. Opintoja on vaikea aloittaa, olisi tosi iso taloudellinen satsaus opiskella monta vuotta. Lisäksi pohjana on vain ammattikoulu, joten esim insinööriksi lukeminen olisi kovan työn takana jo ihan matemaattisten aineidenkin osalta. Muutto pks:lle voisi auttaa, mutta... Asumme pohjoisessa ja meillä on täällä kaikki, perhe, ystävät, lasten koulut...

Onko kohtalotovereita?

 

["vieras"]

Ei nyt muuta tule mieleen mutta jos mies on toimelias ja ahkera niin voisiko rueta yrittajaksi? Varmaan kannustusta ja tukea tarvitseisi paljon aluksi jotta saa itseluottamuksen takaisin, mutta jos tyon perassa ei voi muuttaa niin sitten tyon pitaa tulla miehen luo.

 

["surullinen"]

Sillä on kyllä tutkinto alalla, missä voisi toimia yrittäjänä. Täällä on vaan ihan liikaa saman alan firmoja. Soitteli niihin, että oisko ollut töitä niin useampi sanoi, ettei töitä ole itselleenkään