Työttömyydestä - perhe hajalleen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valintojen maailma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

valintojen maailma

Vieras
Olen ollut nyt vuoden päivät työttömänä. Eri pituisia sijaisuuksia olen tehnyt tässä välissä, mutta niistä saatu taloudellinen hyöty on ollut olematon. Mies on vakityössä, tosin reilusti keskiarvopalkkaa pienempi liksa. Ns.oman alani paikat on tällä alueella kiven alla joten olen alkanut tähyämään naapurikaupunkeja.

Onko ihan hullua suunnitella kulkevansa töissä 110km päässä? Tämä tosin tarkoittaisi miehen työaikojen puolesta sitä että lapsetkin on siirrettävä, toinen kouluun ja toinen tarhaan minun työskentelypaikkakunnalle. Joten sieltä pitäisi hankkia myös asunto - ja muuttaa sinne. Olemme asuneet nykyisellä paikkakunnalla monta vuotta, asunto on oma, mutta turvaverkkoa meillä ei ole lastenhoidonkaan suhteen vaan nyt minun opiskelu- ym.aika on mennyt päävastuussa lapsista ja lasten ehdoilla.

Rahallisesti pärjäämme nyt ihan ok, tulemme toimeen vähällä, mutta itsetunnon päälle tämä kotona loiniminen ottaa. Sitä tuntee itsensä hyödyttömäksi. Päivät menee joskus ihan rattoisastikin kotona olevan lapsen kanssa touhuillessa, ulkoillessa,siivotessa, leipoessa, mutta välillä (kuten tänään) sitä tipahtaa mustiin alhoihin ja alkaa miettiä kaikkia vaihtoehtoja uusiksi. Mitä sinä tekisit? Tyytyisitkö tilanteeseen ja luottaisit siihen että ennen pitkää tipahtelee muutakin kuin lyhyitä sijaisuuksia?
 
En osaa neuvoa.Minulla sellainen tilanne että olen ollut jo vuosia työtön eikä tältä tai lähipaikkakunnilta löydy töitä mutta muuttaakaan ei voi kun mies on yrittäjä ja asiakkaat täällä tai sitten olisi erottava tms.
 
Minulla myös vaihtelevasti töitä, joten tuttu tunne tuo "hyödytön kotona istuja" ilmaisu! Keksin kuitenkin, jotain sellaista tärkeää tekemistä, jonka parissa vietän vaikka 15 h päivässä, jos niin haluan. Se tekeminen on vienyt mukanaan ja nyt olen ihan tyytyväinen noihin vähäisiin töihin, mitä firmastani on tarjolla (noin 5 pv/kk ja sekin muutama tunti illassa). Mieheni on normaalia hyväpalkkaisempi, muttei mikään superpalkkainen. Molempien tuloilla päästään näin keskivertoa parempaan tulotasoon. SIlti asuntolainaa maksetaan paljon ja melkein kaikki tulot menee siihen, joten siinä mielessä oisi tervetullutta minunkin paksu palkkapussi.

Sinun pitää kehittää jokin sellainen juttu (minä kehitin sen kaukaisesta harrastuksestani jonka parissa häärin jo 7 vuotiaana) joka on työntekoakin tärkeämpää. Jota pystyt tekemään koko päivän, jos vain lapsien hoito antaa periksi. Minulla tästä on mahdollisuus toteuttaa hyvät ansiot myös, mutta nyt vielä pakerretaan pari vuotta tämän aprissa kärsivällisesti. hieman tuloja tämä on jo tuonut, riippuu omasta aktiivisuudesta.

Olen minäkin noita toisille paikkakunnille muuttoja mietttinyt jne. paniikkihan siinä joskus iskee, kun ei töitä ollut.

MIETI mitä kaikkea olet muutaman vuoden ikäisestä harrastanut ja sitä touhua jatkat nyt. Sen pitää olla jotain sellaista missä viihdyt päivittäin/viikottain tuntikaupalla, jotta tyytyväisyyden tunne työn teosta täyttyy. Minulla täyttyy nyt tällä hommaamisellani, tästä on tullut eläämääkin tärkeämpää. KATSO myös työväenopiston jne sivut onko siellä mitään taitoa minkä voisit kuvitella opettelevasi ja alat sitten sitä puuhaamaan ja sitten kun on tuotantoa riittävästi kehität myyntisysteemit!
 
Olen ollut nyt vuoden päivät työttömänä. Eri pituisia sijaisuuksia olen tehnyt tässä välissä, mutta niistä saatu taloudellinen hyöty on ollut olematon. Mies on vakityössä, tosin reilusti keskiarvopalkkaa pienempi liksa. Ns.oman alani paikat on tällä alueella kiven alla joten olen alkanut tähyämään naapurikaupunkeja.

Onko ihan hullua suunnitella kulkevansa töissä 110km päässä? Tämä tosin tarkoittaisi miehen työaikojen puolesta sitä että lapsetkin on siirrettävä, toinen kouluun ja toinen tarhaan minun työskentelypaikkakunnalle. Joten sieltä pitäisi hankkia myös asunto - ja muuttaa sinne. Olemme asuneet nykyisellä paikkakunnalla monta vuotta, asunto on oma, mutta turvaverkkoa meillä ei ole lastenhoidonkaan suhteen vaan nyt minun opiskelu- ym.aika on mennyt päävastuussa lapsista ja lasten ehdoilla.

Rahallisesti pärjäämme nyt ihan ok, tulemme toimeen vähällä, mutta itsetunnon päälle tämä kotona loiniminen ottaa. Sitä tuntee itsensä hyödyttömäksi. Päivät menee joskus ihan rattoisastikin kotona olevan lapsen kanssa touhuillessa, ulkoillessa,siivotessa, leipoessa, mutta välillä (kuten tänään) sitä tipahtaa mustiin alhoihin ja alkaa miettiä kaikkia vaihtoehtoja uusiksi. Mitä sinä tekisit? Tyytyisitkö tilanteeseen ja luottaisit siihen että ennen pitkää tipahtelee muutakin kuin lyhyitä sijaisuuksia?

mä olisin suorastaan onnellinen jos saisin kerrankin vaan olla! eikä tarttis jaksa aja suorittaa! ja mtien tuo nyt teidän perhettä hajottaa?
 
heluna; niin mäkin ajattelin kun valmistuin, työhakemuksia oli lähetettynä seitsemän, opiskeluputki kahden pienen lapsen kanssa luovittuna ohi,lopputyöt ja kaikki hulabaloot ohi.. ajattelin että ihanaa jos sais hetken huokaista ennen kuin töihin pääsee.
En olis ajatellu mitään jos oisin tiennyt että 37 hakemusta myöhemmin tässä olen edelleen. Ei paljon lomalta tunnu, kun kodista tulee työpaikka ja elämästä suorittamista. Pennin venyttämistä. Sen ja sen verran täytyy laittaa säästöön koska silloin ja silloin tulee se ja se vakuutuslasku,tasauslasku jne jne. Oy koti abn toimitusjohtaja, koska olen se joka kotona jatkuvasti on.

Hajottamisesta tulee puhe silloin jos alan (itsekkäästi?) tyydyttää omia halujani ja muuttaa työn perässä. Koen, että mulla ei ole ihmisarvoa jos en saa palkkaa. Mies ei tätä ajatusta tue yhtään, lie tyytyväinen kun saa työpäivän päätteeksi tulla puhtaaseen kotiin ja lämpimän ruuan ääreen. MÄ VAIN KAIPAAN JOTAIN MUUTA JO, on tämä nähty silloin kun olin äitiyslomalla.

Mietin tuota ehdotusta bisneksestä.. ja olisihan siinä kyllä ideaa. Mun osaaminen on tosin hyvin käytännönläheistä enemmän kuin joku opittu taito. Pitää alkaa selvittämään.
 

Yhteistyössä