J
"jenu"
Vieras
Mitä ajattelisitte itse tässä tilanteessa? Mitä neuvoja osaisitte antaa siihen, miten ottaa asia puheeksi esimiehen kanssa?
Olen töissä kunnallisella puolella. Meitä on neljä työntekijää, joista kaksi on vakinaisia kokopäiväisiä ja kaksi määräaikaisia osa-aikaisia. Meidät määräaikaiset päätettiin vakinaistaa ja samalla nostaa toisen työ kokoaikaiseksi. Ja se toinenhan en ollut minä vaan juuri se toinen työntekijä, joka on tullut minun jälkeeni töihin tuolle työnantajalle.
Teemme töitä eri paikoissa ja selityksenä hänen kokoaikaistamiselleen oli se, että hänen työnsä on vaativampaa kuin minun! Itse tiedän, ettei näin ole, koska olen joutunut sijaistamaan häntä ja hänen edeltäjäänsä pidemmän aikaa omien töideni lisäksi (!). Toinen työntekijä ihmetteli ihan samaa eikä hänen mielestään tämä työkaveri ole tehnyt mitään kokoaikaistamisensa eteen.
En haluaisi puhua pahaa työkaveristani, mutta kyllä nyt oikeasti riepoo. Esimiehen valvontaa ei ole, joten tämä kokoaikaiseksi korotettu työkaveri ei edes aina ilmesty ajallaan töihin vaan kertoo tulevansa töihin aina kun tekemistä vaativia töitä sattuu olemaan. Kyseinen työntekijä on valittanut, ettei töitä ole tarpeeksi osa-aikaiseen työtuntimäärään nähden vaan hän joutuu usein pyörittämään töissä peukaloitaan. Esimiehelle hän on varmaan selittänyt jotain ihan muuta. Itse teen jatkuvasti ylitöitä, koska työtä olisi enemmän viikon työtunteihin nähden. Ylitöitä ei tietenkään makseta rahana vaan ne täytyy pitää pois vapaina - ja siinähän taas työt kertyy.
Tuntuu niin turhalta, kun itse olen panostanut töihin ja asiakkaiden palveluun hullunlailla, luonut yhteistyökuvioita muiden toimijoiden kanssa. Itselle tuo on juuri se työ mitä on aina halunnut tehdä, ja toinen on siellä vetämässä lonkkaa. Meidän hommat kun on sellaisia, että niihin voi joko panostaa kunnolla tai olla panostamatta, koska tulokset näkyvät niin välillisesti.
En jaksa. Edes tuo vakinaistaminen ei enää jaksa piristää mieltä, niin paljon ärsyttää kun ollaan niin eriarvoisessa asemassa tuon työkaverin kanssa ettei tosikaan
Olen töissä kunnallisella puolella. Meitä on neljä työntekijää, joista kaksi on vakinaisia kokopäiväisiä ja kaksi määräaikaisia osa-aikaisia. Meidät määräaikaiset päätettiin vakinaistaa ja samalla nostaa toisen työ kokoaikaiseksi. Ja se toinenhan en ollut minä vaan juuri se toinen työntekijä, joka on tullut minun jälkeeni töihin tuolle työnantajalle.
Teemme töitä eri paikoissa ja selityksenä hänen kokoaikaistamiselleen oli se, että hänen työnsä on vaativampaa kuin minun! Itse tiedän, ettei näin ole, koska olen joutunut sijaistamaan häntä ja hänen edeltäjäänsä pidemmän aikaa omien töideni lisäksi (!). Toinen työntekijä ihmetteli ihan samaa eikä hänen mielestään tämä työkaveri ole tehnyt mitään kokoaikaistamisensa eteen.
En haluaisi puhua pahaa työkaveristani, mutta kyllä nyt oikeasti riepoo. Esimiehen valvontaa ei ole, joten tämä kokoaikaiseksi korotettu työkaveri ei edes aina ilmesty ajallaan töihin vaan kertoo tulevansa töihin aina kun tekemistä vaativia töitä sattuu olemaan. Kyseinen työntekijä on valittanut, ettei töitä ole tarpeeksi osa-aikaiseen työtuntimäärään nähden vaan hän joutuu usein pyörittämään töissä peukaloitaan. Esimiehelle hän on varmaan selittänyt jotain ihan muuta. Itse teen jatkuvasti ylitöitä, koska työtä olisi enemmän viikon työtunteihin nähden. Ylitöitä ei tietenkään makseta rahana vaan ne täytyy pitää pois vapaina - ja siinähän taas työt kertyy.
Tuntuu niin turhalta, kun itse olen panostanut töihin ja asiakkaiden palveluun hullunlailla, luonut yhteistyökuvioita muiden toimijoiden kanssa. Itselle tuo on juuri se työ mitä on aina halunnut tehdä, ja toinen on siellä vetämässä lonkkaa. Meidän hommat kun on sellaisia, että niihin voi joko panostaa kunnolla tai olla panostamatta, koska tulokset näkyvät niin välillisesti.
En jaksa. Edes tuo vakinaistaminen ei enää jaksa piristää mieltä, niin paljon ärsyttää kun ollaan niin eriarvoisessa asemassa tuon työkaverin kanssa ettei tosikaan
