Työsuhteen jatkuminen ja alkuraskaus

[dippadappa]

Olen määräaikaisessa työsuhteessa ja vaikuttaisi vähän siltä että jatkoa olis luvassa.
Mietityttää kun meillä on ollut vauva "tilauksessa" jo muutaman kk:n mutta ei ole tärpännyt, että mitä vastaan/miten reagoin jos/kun tulee tarjous jatkaa työsuhdetta..

Olisinhan varmasti idiootti jos sanoisin "ei, en jatka koska kuitenkin pian äitiyslomalle" (olettaen siis että olen tuolloin raskaana ja työssä olo aikaa ei jäisi kuin joku kk) Toisaalta tunnen jo valmiiksi itseni petturiksi jos otan jatkon vastaan ja ilmoitan hetken päästä jääväni pian äippälomalle. En ehkä ajttele niinkään työnantajaa vaan työkavereita -he ehkä huokaisevat halpotuksesta kun jään koska osaan jo talon tavat eikä tarvitse perehdyttää uutta ihmistä mutta sitten kuitenki lähden. Ja että olen "suunnitellen" vielä tehnyt sen..

Voin kertoa että kyseessä on hoitoalan pieni ja tiivis yksikkö. Ehkä joskus olisi helpompaa jos ei olisi nii läheinen työkavereiden kanssa :/

Poteeko muut syyllisyyttää tällasista? Mä oon niin mestari syyllistämään itseni et aivan tuskastuttaa välillä..

 

[pilipali]

No minulla on vähän samanlainen tilanne. Paitsi, että olen jo raskaana. Määräaikainen sopimus loppuu pian ja jatkosta on ollut puhetta. En tiedä että miten toimisin asian kanssa. Haluaisin tottakai jatkaa töissä, mutta tuntuu epäreilulta yritystä kohtaa että jäisin kuitenkin pian äitiyslomalle, ja kaikenlisäksi työ on semmoista että en luultavasti pysty kaikkia tehtäviä raskauden edetessä tekemään.

Ja kyllä minäkin syyllisyyttä tilanteesta tunnen vaikka lapsi on haluttu.

 

["Vieras"]

Jos sulla ei ole lapsia etkä ole vielä raskaana, niin ottaisin jatkon työhön hyvällä omallatunnolla. Ei sitä tiedä vaikka raskaaksi tulo kestäisi vuosia. Tai ikuisuuden...

 

[,.,.,.]

Muistakaa että raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikasta sopimusta. Sitä tapahtuu, vaikka niin ei saisi tehdä. Siksi voitte jättää kertomatta, koska työnantajan on tehtävä päätös johon ei saa raskaus vaikuttaa. Pois siis huonot omatunnot!