Työssäkäyvien äityköiden saikut.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lapseton puurtaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lapseton puurtaja

Vieras
Meidän firmassa lapselliset äipät pitävät järjestään "lapsi-sairaana" -lomaa aina kun mahdollista. Jos on yksi arkipyhä, niin eiköhän lapsi sairastu sopivasti niin, ettei koko viikkona tartte töissä näyttäytyä. Joka toinen viikko vähintään ollaan 1-3 päivää kotona, jolloin eräälläkin äitylillä (joo, olen kyylä) on lapsisaikkupäiviä kertynyt kuukauden verran neljässä kuukaudessa.

Onko tää oikeasti joku yleinen veruke, että kun ei hotsita tulla tekemään töitä sen palkan eteen, niin sitten on lapsella xyz tauti? Pitäskö itsekin hankkia pari kersaa niin vois alkaa putkessa pitämään vapaita, lapsi a - viikko, lapsi b - viikko ja oho ku itellekin tarttu niin kai sitä vielä viikon voi lusmuta himassa...

Annas olla jos oot lapseton ja pari päivää saikulla, niin eikö erityisesti nämä lapsisaikkuilijat kehitä ties mitä värikkäitä syitä siihen poissaoloon..
 
Onkohan nyt poliittisesti korrektia, mutta mie aina välillä ihmettelen kyl ihmisten sairauspoissaoloja. Etenkin sen tiedon valossa, että työilmapiirin heikkeneminen lisää poissaoloja.

Ite oon ollu yhden päivän korvatulehduksen takia pois ja toisen veljeni äkillisen kuoleman takia. Lasteni sairastelujen takia en ole ollut yhtään päivää pois töistä. Olen totaali-yyhoo.
 
Itse en ole moista havainnut. Meillä muutenkin se on mies, joka useammin on kotona lapsen sairastaessa. Tai sitten ollaan molemmat töissä, mutta toinen tekee osittain töitä kotoa lapsen kanssa ja toinen illalla myöhään (on siis aamun lapsen kanssa, jotta toinen saa olla töissä).
 
Jaa-a. Joo, kyllähän niitä lasten sairastelupäiviä välillä kertyy... Pahimpina flunssa- ja vatsatautiaikoina tosiaan voi käydä niin, että ensin toinen on kuumeessa ja sitten toinen ja sitten sen jälkeen molemmat oksentelee vuorollaan. Mutta ikinä en ole pitänyt yli yhtä kokonaista kuumeetonta päivää kotona, jos ei mitään muuta ole. Oksentelevaakaan nyt ei vaan voi sinne päiväkotiin viedä. Teen kyllä silloin töitä kotoa käsin niin paljon kuin pystyn, mikä toki on vähemmän, kuin toimistolla saisi aikaan. Ja sitten kyllä saa tehdä seuraavana päivänä kahden päivän työt. Että ei se nyt ihan lusmuamistakaan ole, että töidensä lisäksi vielä hoitaa sairaat lapsetkin.
 
Ikävää että teidän työpaikalla on näin,meillä ne ammattisaikkuilijat on kyllä ihan muita kun pienten lasten vanhempia,itse olin tänä vuonna 3 kuukauden (tammi-maaliskuu) aikana 3 päivää poissa.
 
Meillä ei ole minun lisäkseni kuin kaksi äitiä. Itse olen ollut vuoden aikana puoli päivää poissa töistä, nuo kaksi muuta kai kerran tai kaksi. Ap:n työpaikalla taitaa olla melkoisen huono ilmapiiri, silloinhan noita turhia saikkuja tuppaa kertymän vähän kaikille.
 
Pidän työstäni todella paljon ja oman sairastelun takia en kymmenessä vuodessa ole montaa päivää ollut työstä pois (vaikka työkaverit olisivat kyllä varmaan joskus niin toivoneetkin ;-))
Mutta kun sain lapsen, niin pari ekaa tarha vuotta meni kyllä koko ajan lapsen sairastellessa. Elin jatkuvassa stressissä työni suhteen ja puolison kanssa riidellen että kumman työ on tärkeämpää. Eli lapsen sairaspäiviä oli joka kuukausi ja ei kyllä naurattanut.
 
Meillä lapset ovat olleet yllättävän vähän kipeitä, joten töistä ei ole juuri tarvinnut olla meistä vanhemmista kummankaan pois.
Mutta silloin, kun lapset aloittavat päiväkodissa tai koulussa kotihoidon jälkeen, saavan lapset "ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla" liikkuessaan helposti kaikki mahdolliset flunssat ja vatsataudit, kunnes vastustuskykyä elimistöstä alkaa enemmän löytyä. Alle vuodessa tilanne yleensä tasapainottuu.
Minä ja mieheni olemme olleet suunnilleen yhtä paljon töistä pois lasten sairastumisten vuoksi, joten tilanne on meillä tasapainossa paremmin kuin monissa muissa perheissä.
 
Meidän firmassa lapselliset äipät pitävät järjestään "lapsi-sairaana" -lomaa aina kun mahdollista. Jos on yksi arkipyhä, niin eiköhän lapsi sairastu sopivasti niin, ettei koko viikkona tartte töissä näyttäytyä. Joka toinen viikko vähintään ollaan 1-3 päivää kotona, jolloin eräälläkin äitylillä (joo, olen kyylä) on lapsisaikkupäiviä kertynyt kuukauden verran neljässä kuukaudessa.

Onko tää oikeasti joku yleinen veruke, että kun ei hotsita tulla tekemään töitä sen palkan eteen, niin sitten on lapsella xyz tauti? Pitäskö itsekin hankkia pari kersaa niin vois alkaa putkessa pitämään vapaita, lapsi a - viikko, lapsi b - viikko ja oho ku itellekin tarttu niin kai sitä vielä viikon voi lusmuta himassa...

Annas olla jos oot lapseton ja pari päivää saikulla, niin eikö erityisesti nämä lapsisaikkuilijat kehitä ties mitä värikkäitä syitä siihen poissaoloon..

Meidän työpaikalla saikuttaa enemmän lapsettomat, kun on vaikka mitä vaivaa.
En niinkään usko siihen onko ihmisellä lapsia vai ei, vaan on ihan kiinni siitä ihmisestä joka saikuttaa. Oma työmoraali ei anna periksi noissa asioissa, olen pois jos lapsi oikeasti sairas tai itse suurin piirtein pää kainalossa ja minua hävettää olla sairaslomalla vaikka se työ ei niin herkkua olekkaan. Olen 3 lapsen äiti.

Ja niin se vaan menee että flunssat ynnä muut kulkutaudit käy koko porukan vuoron perään läpi, niin siinä tulee valitettavasti pitkä saikku, mutta lapsettomat ihmiset tulee silti puolikuntosena töihin ja tartuttaa kaikki muut, koska he joutuvat potemaan taudin itsekseen niin on heille ihan sama.
 
Mulla on tullut nyt ihan hirveesti sairauspoissaoloja, sekä oman, että lapsen. Koen kauhean huonoa omaatuntoa näistä jo itsekin vaikkei kuuluisi. Toivottavasti työpaikalla kukaan ei ajattele mun olevan "turhaan" pois..

Lapsi aloitti hoidossa, ensin tuli enterorokko, sitten flunssa/kuume, sitten korvatulehdus, sitten tulehtui toinen korva. Itse sairastelin välissä ja välillä samaan aikaankin. Nyt oli pakko jäädä pariksi päiväksi saikulle pahoinvoinnin takia (luulin ensin raskauspahoinvoinniksi, jonka töihin ilmoitinkin), seuraavana päivänä tulin siihen tulokseen, että on mahatautia ja sitä se varmaan olikin kun nyt on mies samassa taudissa.

Pointti vaan on, et niitä ihan OIKEITAKIN sairauksia saattaa tulla paljon, erityisesti jos lapsi vasta aloittaa hoidossa ja pöpöt kiertää. Meillä ainakaan ei ole sitä mahdollisuutta, että esim. isovanhemmat hoitaisi välillä. Mies toki on pitänyt muutaman päivän lapsen sairauden takia myös "lomaa".
 
Ei meil kukaan pidä turhia saikkuja ittensä tai lasten takia. Ja lapsellisia on suurin osa hlökunnasta. Ite oon ollu vajaan 5kk aikana yhen päivän itteni takia pois ja 4pv lapsen takia. Ei tuu mieleen lapsen varjolla olla pois ellei oo oikeasti syy. mutta...Tänävuonna väki perheineen on sairastanut tosi paljon ja jatkuu vaan.
Asiakasperheet sairastavat kokoajan. Mun pojalla on ollu jo mahatautia, monta räkätautia, vesirokko jne...Mies on hoitanu suurimman osan lapsen sairaspäivistä. Aika äkkiä meil pomo alkaa funtsia jos joku näyttää aina olevan sopivasti pois.
 
Eiköhän se kerro jotain työpaikan ilmapiiristä jos työntekijät valehtelevat olevansa saikulla. Meillä on hyvä työpaikka, juuri tuli tilastot viime vuodelta ja sairaslomapäiviä on alle puolet siitä mitä keskimäärin. Naisvaltainen paikka vielä. Mitä tulee omiin sairaslomiin niin itse olen ollut muistaakseni 3 päivää elokuun jälkeen pois lasten sairastelujen vuoksi, mies korkeintaan 5.

Niin se vaan on että lapsia ei voi sairaana viedä hoitoon. Ap:kin sen huomaa jos lapsia joskus saa. Että kun tulee se korvakierre, silmätulehdukset ja oksennustaudit niin onnea vaan. Ehkä joku silloinkin kyylää siellä ja tulee haukkuun sut palstalle kun lusmuilet kotona...
 
Niinhän se tuppaa olemaan että pienet lapset sairastelee ja vanhemmat joutuu olemaan töistä pois. Toisaalta ymmärrän kyllä ap:n harmituksenkin sillä kyllähän se rassaa jos toiset on koko ajan pois ja työt kaatuu sitten toisten niskaan. Itse olen hoitoalalla työssä ja noita sva-todistuksiakin kirjoittelen. Kieltämättä välillä tuntuu että jotkut hakee sitä saikkua kyllä aika hepposin perustein, siis tyyliin vähän on nuhaa niin ollaan saikulle jäämässä. Itsellä joskus ollut sellasia työkavereita jotka hakivat saikkua jos joutuivat esim jouluna olemaan töissä. Tuo jos mikä oli kyllä ärsyttävää. Pomokin tuon tiesi ja ei siksi ko henkilöille työvuoroja laittanut kun tiesi että saikulla ne on joka tapauksessa.
 
mä oon terveyskeskuksessa töissä, siellä yks työkaveri kertoi että meidän kunnassa saa 'omalla ilmoituksella' olla lapsen sairastapauksia vaan 4 vuodessa. jos on enemmän niin pitää olla eka päivästä lähtien vähintään hoitajan todistus. tälle mun työkaverille, joka on siis lääkäri, oli käynyt niin että esimies alkoi pottuilemaan todistuksen puutteesta ja niitä piti sitten jälkikäteen ruveta generoimaan.

jotenkin en usko että missään muuallakaan niitä poissaoloja saa olla loputonta määrää vaan omalla ilmoituksella.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Muistan kuinka ällistyneen kohun se aiemmassa työpaikassani aiheutti, kun näin sen verran vaivaa, että hankin lapsille hoitajan, kun olivat sairaana. Esimiestä myöten tulivat olalle taputtamaan ja olivat aivan huuli pyöreänä. Kuulema niin outoa ja harvinaista, että on työmotivaatiota ja työmoraalia välttää turhia sairaslomia. Minulle oli itsestäänselvyys, että lapsen pieni kuumeilu ja flunssa ei riittänyt syyksi työpoissaoloihin, koska lapsille oli saatavilla luotettava ja tykätty hoitaja. Muutenkin meillä sairastellaan niin harvoin, ettei noita kertoja edes monta vuoden aikana tullut. Eri asia olisi ollut, jos lasten sairaus olisi ollut jotain vakavaa. Pahan paikan tullen lapsi olisi mennyt työn edelle.
 
Nyt olet kyllä väärästä asiasta kateellinen. Luuletko tosiaan, että se sairaan lapsen hoitaminen on lomaa? Et voisi pahemmin mennä metsään.

Voin kertoa sinulle lapseton kyylä pari faktaa pienten lasten sairastamisesta. Ensinnäkin, jos lapsi on kovin kipeä, niin hän ei nuku yöllä tai heräilee vähintään tunnin välein. Tämä tarkoittaa sitä, että myöskään häntä hoitava vanhempi ei nuku. Päivällä lapsi on retuutettava lääkäriin. Ensin odotetaan vuoroa muutama tunti. Saatetaan pudota jonosta, kun lapsi on lääkärin huutaessa ollut juuri oksentamassa vessassa. Hyvällä tuurilla päästään sinne lääkärin huoneeseen asti. Sen jälkeen jonotetaan vuoroa labrakokeisiin. Kun siitä huutokonsertista on selvitty, odotetaan taas pääsyä lääkärille, joka antaa pari päivää saikkua. Tämän jälkeen lähdet nälkäisen, kipeän ja kiukkuisen lapsen kanssa vielä apteekkiin ostamaan lääkkeitä. Jos lapsi ei ole kahdessa päivässä parantunut, niin sama ruljanssi on edessä taas parin päivän päästä.
Sairaan lapsen viihdyttäminen on paljon rasittavampaa kuin töissä käyminen.Oma univelka pahentaa vielä tilannetta satakertaisesti.

Jos olet tästä kateellinen, niin siitä vain hankkimaan lapsia. Kukaan ei estä. Minä ainakin olisin paljon mielummin töissä kuin hoitamassa sairasta lasta. Meillä väännetään välillä oikein kättä miehen kanssa, kumpi joutuu jäämään kotiin.

Kaltaistesi kyylien takia olen hakenut aina sairaulomatodistukset, joten sinun vikinäsi poissaoloistasi ei minua hetkauta. Sitäpaitsi mistä tiedät, että joku on poissa juuri lapsen sairauden takia. Voihan olla, ettei sinulle kerrota totuutta. Et voi tietää mitään varmaksi, jos et vastaa sairauspoissaoloista ja näe todistuksia. Eikä asia sinulle kuulukaan pätkän vertaa. Kaltaisesi kyylät aiheuttavat työpaikoille huonon ja kyräilevän ilmapiirin. Mitä kuvittelet hyötyväsi, vahtaamalla toisten poissaoloja? Poissaolijoiden lompakossa se tuntuu, ei sinun? Veikkaan, etteivät edes sinun työsi kärsi mitenkään , jos joku jää joskun hoitamaan sairasta lasta. Jos sinua noin kovasti harmittaa se, että joudut tekemään töitä, niin kannattaisi varmaan vaihtaa alaa.
 
Muistan kuinka ällistyneen kohun se aiemmassa työpaikassani aiheutti, kun näin sen verran vaivaa, että hankin lapsille hoitajan, kun olivat sairaana. Esimiestä myöten tulivat olalle taputtamaan ja olivat aivan huuli pyöreänä. Kuulema niin outoa ja harvinaista, että on työmotivaatiota ja työmoraalia välttää turhia sairaslomia. Minulle oli itsestäänselvyys, että lapsen pieni kuumeilu ja flunssa ei riittänyt syyksi työpoissaoloihin, koska lapsille oli saatavilla luotettava ja tykätty hoitaja. Muutenkin meillä sairastellaan niin harvoin, ettei noita kertoja edes monta vuoden aikana tullut. Eri asia olisi ollut, jos lasten sairaus olisi ollut jotain vakavaa. Pahan paikan tullen lapsi olisi mennyt työn edelle.

Meillä taas kaikki isointa pomoa myöten sanovat että tottakai äidin paikka on sairaan lapsen luona. Hoida rauhassa lastasi, me kyllä pärjäämme täällä ja hoidamme hommat.
 
Meillä on monta pientä lasta ja ite toimin kunnallisena pph:na omien lasten hoidon lisäksi. Meillä lapset sairastaa joka syksy ja uudenvuoden aikaan ihan pomminvarmasti. Meillä saattaa hyvinkin mennä 2-3viikkoa ennen ku taudit on kiertäny koko porukan, yleensä meillä kiertää sillon vatsatauti ja influenssa/jokin räkäkuumetauti. Ei siinä muu auta kun olla saikulla sillon kun lapset sairastaa. Eikä ainakaan meillä helpota se, että pääsääntöisesti hoitolasten vanhemmat tuo lapsensa meille sairaana ja puolikuntoisena (tai ainakin yrittävät tuoda), ettei heille itselle tulisi näitä sairaspoissaoloja..mikä on kaikinpuolin kurja juttu!! (tästä täällä aina onkin miljoona ketjua..)

Kumpi nyt sitten on parempi, se et vanhemmat antaa lapsen rauhassa levätä ja parantua kotona aiheuttaen samalla kanssa työkavereille mielipahaa ja katkeruutta vai mennä reippaasti töihin ja viedä kipeä lapsi hoitoon aiheuttaen lapselle ja hoitajille pahaa oloa...????
 
Meillä taas kaikki isointa pomoa myöten sanovat että tottakai äidin paikka on sairaan lapsen luona. Hoida rauhassa lastasi, me kyllä pärjäämme täällä ja hoidamme hommat.

Monet esimieheni ovat olleet hieman ihmeissään oman mieheni osallistumisesta sairaan lapsen hoitamiseen. Meille se on itsestäänselvää :)
Muutaman kerran anoppikin on tullut apuun, jos emme ole kumpikaan voineet oikein olla koulutusten tai vastaavien vuoksi töistä pois.
 

Yhteistyössä