työssäkäynnin, perheen ja parisuhteen yhdistäminen

[mami töissä]

Ihan ensiksi mun on pakko sanoa, että kun tätä osastoa lukee, niin oma mies ja suhde alkaa tuntua ihan täydelliseltä. Kaikenlaista ihmiset (yleensä naiset) sietää ja kaikenlaisten idioottien kanssa tekee lapsia!!

Asiani oli siis työssäkäynnin ja perheen ja parisuhteen yhdistäminen. Palasin työelämään lapsen ollessa 11kk. Nyt työskenneltyäni 5kk arki on jo saatu kohtuullisen hyvin rullaamaan ja kaikki ovat tottuneet uusiin rooleihinsa.

Valoisammista illoista riippumatta olen iltaisin aivan poskettoman väsynyt, kun saan lapsen nukkumaan. Hän on nyt 1v4kk ja aivan mahtavassa iässä, mutta myös niin energinen, että rankan työpäivän jälkeen vie kaikki loput "mehut" äidistä.

Monesti menen itse nukkumaan jo yhdeksältä, koska herätys on kuudelta. Toinen yleisesti esiintyvä ilmiö on, etten jaksa enää lapsen nukkumaan menon jälkeen puhua edes mitään miehelleni, koska tuntuu, että tarvitsenkin vähän aikaa vain omille ajatuksille. Olemme kyllä pari kertaa käyneet mieheni kanssa yhdessä leffassa tai syömässä ja ottaneet tietoisesti "laatuaikaa" meille kahdelle. Haluaisin vaan antaa enemmän.

Kuulisin mielelläni muiden pienten lasten äitien ja isien kokemuksia työn ja kodin yhdistämisestä.

 

[metallimutsi]

Rankkaahan se on. Itse palasin töihin kun esikoinen oli 10kk ja kyllähän se raskasta oli, kun piti kotiakin hoitaa. Yleensä jäi siivous hieman vähemmälle, sitä teki vain pakolliset hommat, pyykit, ruuan, tiskit. Eikä oikein parisuhteelle jäänyt aikaa. Vasta kun poika oli 1,5 v pääsimme mieheni kanssa "lomalle" kun menimme kahdestaan toiseen kaupunkiin häihin ja lapsi meni mummolaan hoitoon. Alle 2-v lapsi tarvitsee niin paljon vielä huomiota, että vapaa-aikaa saa oikeastaan vasta kun vie lapsen hoitoon. Tai sitten voi odottaa, että lapsi on isompi, jolloin häntä ei tarvitse joka sekunti seurata.
Meillä on nyt toinenkin lapsi, joten saan vielä ainakin 2 vuotta odotella ennen kuin alan saada aikaa itselleni ja kestoväsymys helpottaa...