M
moi
Vieras
En jaksanu lukee kaikkea, mut teet lapsen ja isä jää kotiin kun ei kerran ole vakipaikkaa hällä! Meet töihin ku jaksat ja sillain. Mikäs tässä nyt on muka ongelma?
B
beebe
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa
Tiedän, että työantaja joustaisi paljonkin jos esim haluisin välillä olla 1-2 kk kotona hoitovapaalla miehen töiden vuoksi, ettei hän aivan putoaisi työelämän kelkasta.
B
beebe
Vieras
Jos äiti menisi töihin vauvan ollessa 6-8 kk ikäinen?
Saako huonon äidin leiman otsaan?
Vai onko järkevää, että molemmat vanhemmat on kotona hoitamassa vauvaa?
M
moi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja beebe:Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa
Tiedän, että työantaja joustaisi paljonkin jos esim haluisin välillä olla 1-2 kk kotona hoitovapaalla miehen töiden vuoksi, ettei hän aivan putoaisi työelämän kelkasta.
Sun kannattaa miettiä kenen takia sä elät. Elätkö sä työlle ja työnantajalle, vai itsellesi ja miehellesi. Jos sinä ja mies molemmat haluatte vauvan, niin kannattais sitä oikeasti alkaa jo yrittää. Ehtisitte sitten vielä hoitoihin jne jos vauvaa ei alakaan kuulua (sitä en tietenkään toivo että hoitoihin joutuisitte, mutta sekin on hyvä ottaa huomioon kun muutenkin niin tarkkaan asiaa mietit). Ihan hyvin voisitte tehdä niin, että mies olis pääasiassa kotona ja sinä välillä. Jos tiedät, että työnantaja on joustava ihminen, niin sehän vaan helpottaa kaikkea
Älä pelkää työpaikan puolesta, ei ne voi sua irtisanoa ja tuskin ne edes haluaa jos kerran on vaikeaa löytää edes sijaista! Onnea teille, toivon että kaikki menee hyvin ja saatte asianne ja halunne järjestykseen
M
moi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja beebe:
Mä täs jo kirjottelinki, mut mun mielestä ihan hyvin voisit jättää tuon ikäisen isälle ja mennä töihin. Et multa sais ainakaan mitään leimaa! Tietenki se on töissä jolle se on järkevämpää. Imetys on ainoa ongelma jonka tuossa keksin, mutta etköhän voi tauoilla käydä vaikka pumppaamassa maitoa varastoon tai miten ikinä haluatkaan ongelman ratkaista
V
vieras
Vieras
Tiedän äidin, joka meni töihin kun lapsi oli 3kk ja toisen, jonka lapsi oli 6kk. Molemissa tapauksissa isä jäi kotiin.
K
Ksantippa S.
Vieras
Kummallista, miten kaikki ajattelevat, kuinka asia on "työpaikan eikä ap:n ongelma". Olisiko sekin pelkästään työpaikan ongelma, jos kyseinen työyhteisö lopetettaisiin kokonaan tai sulautettaisiin osaksi toisen kaupungin isompaa yhteisöä?
Monella työpaikalla eletään näinä aikoina veitsi kurkulla. Isot herrat tarkkailevat juuri niitä pieniä yhteisöjä ja miettivät, kuinka asiat tehokkaimmin hoidettaisiin. Muutaman hengen työyhteisö, jossa kaikki vakituiset ovat kotona hoitamassa lapsiaan, ja jonne on vaikeaa löytää päteviä sijaisia voi näyttäytyä asioista päättäville tahoille hyödyttömänä. En sano, että asia olisi näin tai asiantila oikein. Mutta maailma on tällainen.
Ja asiasta kolmanteen: kyllä työ on monelle tärkeää ihan itsessäänkin. Siellä vietetään suurin osa valveillaoloajasta. Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat saaneet lapsia ja jotka edelleen luonnehtivat itseään ensisijaisesti "työihmisiksi". Eikä se tee heistä huonoja äitejä.
Monella työpaikalla eletään näinä aikoina veitsi kurkulla. Isot herrat tarkkailevat juuri niitä pieniä yhteisöjä ja miettivät, kuinka asiat tehokkaimmin hoidettaisiin. Muutaman hengen työyhteisö, jossa kaikki vakituiset ovat kotona hoitamassa lapsiaan, ja jonne on vaikeaa löytää päteviä sijaisia voi näyttäytyä asioista päättäville tahoille hyödyttömänä. En sano, että asia olisi näin tai asiantila oikein. Mutta maailma on tällainen.
Ja asiasta kolmanteen: kyllä työ on monelle tärkeää ihan itsessäänkin. Siellä vietetään suurin osa valveillaoloajasta. Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat saaneet lapsia ja jotka edelleen luonnehtivat itseään ensisijaisesti "työihmisiksi". Eikä se tee heistä huonoja äitejä.
B
beebe
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja moi:Alkuperäinen kirjoittaja beebe:Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa
Tiedän, että työantaja joustaisi paljonkin jos esim haluisin välillä olla 1-2 kk kotona hoitovapaalla miehen töiden vuoksi, ettei hän aivan putoaisi työelämän kelkasta.
Sun kannattaa miettiä kenen takia sä elät. Elätkö sä työlle ja työnantajalle, vai itsellesi ja miehellesi. Jos sinä ja mies molemmat haluatte vauvan, niin kannattais sitä oikeasti alkaa jo yrittää. Ehtisitte sitten vielä hoitoihin jne jos vauvaa ei alakaan kuulua (sitä en tietenkään toivo että hoitoihin joutuisitte, mutta sekin on hyvä ottaa huomioon kun muutenkin niin tarkkaan asiaa mietit). Ihan hyvin voisitte tehdä niin, että mies olis pääasiassa kotona ja sinä välillä. Jos tiedät, että työnantaja on joustava ihminen, niin sehän vaan helpottaa kaikkea
Mä en ole oikein vielä tajunnut että oon näin vanha jo...
Mutta ehkä pitää alkaa miehen kanssa ihan oikeasti puhumaan tästä asiasta... Sekin on jo 32 v.
En minä irtisanomista niinkään pelkää, vaan sitä ylimääräistä työtä ja vaivaa mikä muille tulee, varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa, mielellään ei palkattaisi uutta väkeä.
Olen suunnitellut ja suunnitellut, miten voisin hoitaa työt, niin ettei minun tilalle tarvitsisi palkata sijaista, tai ainakaan pidemmäksi aikaa.
Meidän työpaikalla on harvinaisen joustavaa ja lojaalia väkeä töissä. Mennään sairaana/puolikuntoisena töihin, sairaspoissaolot vähäisiä. Kun tiedetään että on tulossa pitempi sairasloma, esim leikkauksen takia, rehkitään hiki hatussa, ettei tuuraajille=työkavereille jää paljon töitä.
V
Vieraus
Vieras
Meillä tulee isä jäämään lapsen kanssa kotiin kun minä menen töihin, lapsi on silloin 9kk ikäinen. En itse näe siinä mitään outoa, lapsihan saa ainakin olla kotona eikä tarvi noin pienenä vielä hoitoon mennä. Tosin meillä tilanne on se että isä on työttömänä ja minulla on vakipaikka joten onhan vain järkevää että se kenellä töitä on, menee sitä rahaa tienaamaan.
Töistähän voin jäädä hoitovapaalle myöhemminkin jos siltä tuntuu tai tilanteet muuttuu ja mies saakin töitä. Ja en ole huomannut että kukaan olisi kieroon katsonut kun ollaan tästä järjestelystä kerrottu.
Töistähän voin jäädä hoitovapaalle myöhemminkin jos siltä tuntuu tai tilanteet muuttuu ja mies saakin töitä. Ja en ole huomannut että kukaan olisi kieroon katsonut kun ollaan tästä järjestelystä kerrottu.
K
Ksantippa S.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja beebe:
Mulla on samantapainen työpaikka: asiantuntijayhteisö, jossa on tosi tiivis yhteishenki. Vaikka olen lojaali, en ajatellut lapsettomaksi jäädä. Itse olen ajatellut asian niin, että kun nyt joustan, tulevaisuudessa toivottavasti muut joustavat.
Ja tosiaan, onhan sillä lapsellasi isäkin.
D
dfdf
Vieras
J
Joo
Vieras
K
Ksantippa S.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
Joku ilkeä ihminen voisi tähän sanoa, että jos kukaan ei ole korvaamaton, niin ei se pikkuvauvan äitikään. Tehdäänkö niin, että arvostetaan toisiamme siitä huolimatta, että kaikki olemme tarvittaessa korvattavissa.
B
beebe
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Vieraus:
Meilläkin siis mies ollut työttömänä välillä, esim. syksyllä oli 3 kk kotona. Tekee kahta erilaista hommaa, eri vuodenaikoina, mutta ei siis mitään vakituista.
Ensi vuonna voi olla että on talven kotona jos ei ole mitään hommaa.
Olen siis ajatellut, että mies voisi jäädä kotiin, itsekin on puhunut siitä.
Minusta olisi järkevää että minä menen töihin, kun kerran minulla paikka on, kuin että molemmat olisimme kotona. Sitä paitsi miehellä on isommat tulot (siitä huolimatta, että on ollut työttömänä) ja hän saisi parempaa vanhempainrahaakin.
Pystyisin tekemään töitä kotoa käsin paljon enemmänkin, niin ei tarvitsisi olla niin paljon pienestä erossa...
?
??
Vieras
P
psst..
Vieras
D
dfdf
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Tärkeysjärjestyksestä se vain on kiinni. Jos vauvan tosissaan haluaa, niin silloin sen tekee välittämättä mistään muusta asiasta elämässä. Harvoin silti muu elämä siitä päätöksestä sortuu.
J
Joo
Vieras
Ksantippa S: tarkoitin tietenkin että kukaan ei ole TYÖSSÄÄN korvaamaton, mutta taidat olla ihminen joka pitää äitiyttä ja työroolia samanarvoisina...
?
-
Vieras
K
Ksantippa S.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
Sinulla on aika hyökkäävä keskustelutapa. Ensin aloit vetää johtopäätöksiä aloittajan itsetunnosta, sitten minun arvomaailmastani. Tuota argumentointivirhettä kutsutaan nimellä "ad hominem".
Ja kyllä, olen tänään tavallistakin enemmän nimimerkkini veroinen.
M
Mieti..
Vieras
V
vieras
Vieras
Jos oikeasti ajattelet vauvan hankkimista tuolta kannalta, niin tiedätkös mitä...sitä sopivaa aikaa ei tule koskaan, jolloin kaikille olisi sopivaa, että tulisit raskaaksi.
T
Tea
Vieras
Ap, ei elämää voi tuolla tavalla suunnitella, että odottaa jotain "oikeaa aikaa" lasten hankinnalle. Ei sellaista ole, ikinä työelämässä ei tule sellaista saumaa että kaikki työkaverit on ihan, että "hei, kiva kun jäät nyt vapaalle". Aina se aiheuttaa säätöä työpaikalla, mutta SELLAISTA ELÄMÄ ON! Itse olin pätkätyösuhteessa ja kaikki töissä aivan "kesken" kun jäin ekasta lapsesta vapaalle, mutta kaikki järjestyi, niin töissä kuin kotona. Tuollainen velvollisuudentunto työnantajaa kohtaan on ihan älytöntä - varsinkin, kun tunnut ajattelevan, ettei työnantajalla ole mitään velvollisuuksia sinua, työntekijää kohtaan - vaikka työnantajalla nimenomaan on, lakisääteinenkin. Älä hyvä ihminen uhraa elämääsi ja haaveitasi työlle! Väitän, että harva katuu kuolinvuoteellaan sitä, että teki lapsia kun olis voinut tehdä vieläkin enemmän töitä...
P
phuuh
Vieras
29 on vielä aika nuori, kyllähän tuossa nyt ehtii vielä sitä oikaa aikaakin odotella halutessaan. Palstalla tunnutaan usein ajattelevan äärimmäisen tunteella, vaikka järkeäkin pitäisi käyttää. Mä en oikeesti voi enää lukea näitä juttuja, kun nämä vastaukset ovat niin naiiveja ja suoraviivaisia, pakko poistua. Mut ap:lle; ihan miltä tuntuu, on vulla vielä aikaakin.