Toggle sidebar

Työkkärin työharjoittelu, en tiedä mitä tän kans tekee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Eli olen marketissa työharjoittelussa. Harjoittelu sujuu hyvin ja tykkään siitä. Eikä itse harjoittelun kanssa ole mitään ongelmia.
Mutta siinäpä ne plussat olikin.

Mies on yrittäjä ja tekee tällä hetkellä noin 15 tunnin työpäivää. Mulle jää kodin ja lasten hoito täysin. Lapsia kuusi joista nuorin eskarissa. Meillä lapset oireillu ennenkin noihin miehen pitkiin päiviin, mitkä siis kausittaisia.
Nyt tuntuu etten itse jaksa panostaa lapsiin niin täysillä mitä kotona ollessa. Ja sen huomaa lapsista. Kaikki kuin seinästä revittyjä. Tuntuu että kaikki on ihan poikki tähän hommaan.

Harjoittelua on nyt ollu neljä viikkoa ja viisi vielä jäljellä. Taloudellisesti jäädään noin 200 euroa miinukselle verrattuna siihen että olisin vain kotona.

Millä tän arjen saisi sujumaan niin että kaikki jaksais? Nyt teen pelkkää aamuvuoroa. Jos saan töitä tuolta niin sitten vaihtuu vielä vuorotyöksi.

Mies kannusti lähtemään harjoitteluun ja lupasi tukea ym. Pari kertaa joutunutkin aamulla tulemaan takas kotiin kun ei lapset oo meinanneet selvitä kouluun. Mutta siihenpä tuo on jäänyt. Talo on kuin pommin jäljiltä. Viikonloppuisin saan vähän enimpiä raivattua.
 
[QUOTE="Hellevi";29137601]Et sitten ole kuullut työttömyyspäivärahasta tai työmarkkinatuesta.[/QUOTE]

NO se ei ole tarkoitettu kotona lasten kanssa olemiseen. Vaan nimeomaan siihen, että on työmarkkinoiden käytössä.
 
[QUOTE="Hellevi";29137625]Mutta jos ap on työkkärin kirjoilla eikä ole karenssia niin kyllä hän saa työttömyysetuutta. Ei se, että on kotona tarkoita sitä, että ei menisi ikinä töihin.[/QUOTE]

Niin eikä se myöskään tarkoita sitä, että mennään töihin sitten kun se joskus itselle sopii. Sitä varten on muut tuet.
 
Yritän vääntää rautalangasta. Saan minimi työttömyys korvauksen. Saan saman rahan nyt kun olen harjoittelussa mitä sain kun en ollut harjoittelussa. Oletko itse valmis maksamaan 200 e kuussa siitä että saat käydä töissä? Mun mielestä tää koko työttömyyskorvaus systeemi on ihan älytön mutta ei siitä sen enempää.

Olen ollut yli kolme vuotta ilman mitään tuloja kotona juurikin sen takia kun miehellä pitkät päivät ja jonku on pitänyt huolehtia kodista ja lapsista.
Mutta kyllä se nyt sata kertaa enemmän motivoi niitä töitä tehdä jos siitä saa palkan entä että ite maksat siitä että käyt töissä.
Jos joku nyt yhtään tajusi.

Olen siis valmis palkkaa vastaan lähtemään töihin ja se vaan on pakko saada tämä arki sujumaan sitten jotenkin. Mutta nyt tilanne on aika eri.
 
[QUOTE="a p";29137676]

Olen siis valmis palkkaa vastaan lähtemään töihin ja se vaan on pakko saada tämä arki sujumaan sitten jotenkin. Mutta nyt tilanne on aika eri.[/QUOTE]

No ehktä se hyvin hoidettu harjoittelu poikii sulle työpaikan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
No ehktä se hyvin hoidettu harjoittelu poikii sulle työpaikan.
Click to expand...

Niinpä. Mutta alkaa olla motivaatio aika hukassa tän kanssa. Toisaalta tuolla on harjoittelussa yks joka ollu ennenkin talossa että itellä kyllä tunne että menee sit mun edelle työpaikkoja jaettaessa.
Siis tavallaan syyllisyys siitä että lapset joutuu niin koville tän harjottelun kanssa. Koville ne joutuu kyllä sit jos töitäkin saan mut se on sen ajan murhe.
 
[QUOTE="a p";29137691]Niinpä. Mutta alkaa olla motivaatio aika hukassa tän kanssa. Toisaalta tuolla on harjoittelussa yks joka ollu ennenkin talossa että itellä kyllä tunne että menee sit mun edelle työpaikkoja jaettaessa.
Siis tavallaan syyllisyys siitä että lapset joutuu niin koville tän harjottelun kanssa. Koville ne joutuu kyllä sit jos töitäkin saan mut se on sen ajan murhe.[/QUOTE]

Jos keskeytät harjoittelun saat karenssin.
 
Jos on kuusi lasta joista nuorin eskari, niin vanhimmat alkaa olla siinä iässä että hyvin osaavat jo kotitöitä tehdä, ei muuta kuin lista jääkaapin oveen kuka tekee mitä minäkin päivänä.

Eskariltakin onnistuu vallan hyvin pienet kotityöt, roskisten viennit ja vessan siivous.

Näin ei kaikki kasaannu sinun niskoille, ja toisekseen, kuinka pitkiä päiviä olet harjoittelussa jos et muka ehdi kotitöitä tehdä?
 
Voi herra mun jee. Siis minkä ikäisiä sun kersat on, jos nuorin on 6v? Eikö ne lapset tee siellä mitään ja miten on mahdollista, että ei selviä kouluun aamulla? Onko erityislapsia? Eikö tuhannet kouluikäiset selviydy aamuista itse? Nythän siellä on ilmeisesti teini-ikäisiä isompia sisaruksia auttamassa.

Kyllä ei nyt sympatiaa heru perhe Uusavuttomille.
 
Ja hienosti taas jokainen löysi jotain vittuilun aihetta tuhlaamatta sitten sen enmpää aivosolujaan liikkumaan siihen suuntaan että auttaisi ap:tä jotenkin? Nykyään palstojen tarkoitus tuntuu olevan haukkua, ei jakaa tietoa tai kokemusta.

Nyt kun olet ilmeisesti saamassa palkallisen työn, eikö miehesi voisi lyhentää työpäiviään jotta sinun ei tarvitsisi yksin huolehtia kaikesta? Ja kun on monta lasta, on paljon sotkua mutta muistathan että lapsien on hyvä osallistua myös kotitöihin.. jos ei rupea luonnistumaan, ota käyttöön Super Nanny: ohjelmasta tuttu tarrajärjestelmä tms..
 
Alkuperäinen kirjoittaja papam:
Ja hienosti taas jokainen löysi jotain vittuilun aihetta tuhlaamatta sitten sen enmpää aivosolujaan liikkumaan siihen suuntaan että auttaisi ap:tä jotenkin? Nykyään palstojen tarkoitus tuntuu olevan haukkua, ei jakaa tietoa tai kokemusta.

Nyt kun olet ilmeisesti saamassa palkallisen työn, eikö miehesi voisi lyhentää työpäiviään jotta sinun ei tarvitsisi yksin huolehtia kaikesta? Ja kun on monta lasta, on paljon sotkua mutta muistathan että lapsien on hyvä osallistua myös kotitöihin.. jos ei rupea luonnistumaan, ota käyttöön Super Nanny: ohjelmasta tuttu tarrajärjestelmä tms..
Click to expand...

Jes! Näillä vinkeillä aapeen elämänlaatu parani monta metriä!

Itse oon huomannut, että on ihmistyyppi, jota ei voi auttaa, koska ne ei halua oikeasti apua. Ap haluaisi olla kotona tiskaamassa ja hyysäämässä pentujaan. Ei olla työharjoittelussa eikä edes palkka töissä. Joten kaikki muut mahdolliset ratkaisukuviot eivät "toimi" heidän perheessään MITENKÄÄN päin.
 
[QUOTE="vieras";29137622]Taas yksi luuseri joka on tehnyt enemmän lapsia kuin mistä selviää. Ei pysty elämään normaalia elämää kun nurkat on täynnä lapsia.[/QUOTE]
Ei työharjoittelu-nimikkeellä orjatyövoimana oleminen mitään normaalia elämistä olekaan.
Loppujen lopuksi aika harvalla perheellisellä talous taipuisi orjatyömarkkinoille.
 
kotona lasten kasnssa. Olen kanssa huolestunut siitä, miten pärjäävät, jos joutuisivat yksin toiminaan. Lapsethan tottuu kyllä uuteen järjestelyyn, mutta aikaahan se vie. Onko pakko jo pienestä pärjätä itsekseen, jos ei ole pakko?
 
Jää kotiin, hoida lapset ja koti, ne on kuitenkin tärkeimmät. Kun joskus makaat kuolinvuoteella, voit olla ylpee et oot panostanu perheesees, sen sijaan et oot tehny tappiolla jotain ilmaistyövoimaa. Mee töihin sitten kun sulle tarjotaan tai onnistut ite hankkimaan jotain, mistä saat jotain hyötyäkin.

Karua mutta totta, ja näin mä kannustan tekemään jokaista niin kauan kun tää valtio oppii sen, et työnteolla pitää pystyä elämään. Elämässä ei oo paskankaan järkee, jos siitä ei mitään saa itelleen.

Ja ei, ite en ole työtön, olen vain työssäni kohdannut niin monta katumusta siitä, miten olisi halunnut elää ja tehdä, mutta kun on aina luopunut siitä tärkeimmästä tehdäkseen jotain hanttihommaa...

Ja kakkaa niskaa vaan heittäkää, moni on tätä asennetta vastaan, vaikka sisimmässään tietääkin et puhun täyttä asiaa.
 
Meillä on kotityölista jääkaapin ovessa. Mutta todellakin kiven takana saada ketään tekemään yhtään mitään. Vanhin lähtee jo ennen meitä kouluunsa, on siis ammattikoulussa. Kaks yläaste ikäistä sitten yrittää saada tuon eskarilaisen ja kolmasluokkalaisen aikanaan kouluun.
Siis jokainen varmaan selviäis itekseen lähteen mutta kun kaikkien pitää lähteä yhtäaikaa (lukujärjestykset vaan nyt sellaset tänä vuonna) niin suurin ongelma on se että tappelevat keskenään vaikka kuin yrittäny laatia pelisäännöt ja toimintatavat miten ne aamut pitäis sujua.

Tuon kolmasluokkalaisen kanssa ollu todella vaikeaa muutenkin. Nyt todettiin lukihäiriö. Menossa psykologille tarkempiin testeihin. Eskarilaisella myös menossa psykologin testit ja toimintaterapia sai jatkoa. Toisella yläaste ikäisellä on myös erityistuen muodot käytössä koulussa. Vanhimman kanssa ollu omat ongelmansa (käyty psykiatrian polilla jne) nyt onneksi jo helpompaa. Silti ei osaa ajatella että noilla olis jotain normaalista poikkeavaa.

Yksi ala-asteelainen on tyttö kaikki muut poikia. Periaatteessa ei pitäis vaikuttaa tuohon miten paljon kotitöitä tekevät tai miten helposti. Kyllä nuo keskimäärin enemmän kotitöitä tekevät kuin kaverinsa. Mutta kun on paljon väkeä sitä sotkuakin tulee ihan erilain kuin pienemmällä porukalla. Tiskikoneen pyöritys kerran päivässä ei riitä mihinkään jne.

En tiedä noista miehen työpäivistä. Ens vuoden alussa ainakin helpottaa jonkin verran se jo nyt tiedossa. Toivottavasti vähän rauhottuu jo ennen sitä. Mutta nuokin sellaisia että yhtäkkiä huomaa et hei pari viikkoa mies tullutkin aikanaan kotiin ym.
 
Mä taas oltua 3v kotona olen käyny harjottelua ja kurssia, saaden hieman enemmän rahaa kuin kotona ollessa. Nyt sitten kun on päässyt rutiiniin kiinni, eikä palkkatyötä edelleenkään ole näkyvissä, olen ihan mielelläni silti vaikka niillä paskakursseilla tai kouluttaudun lisää sillä kotona muutun ameebaksi. Mikä kellekin sopii- itse tietää parhaiten. Itsellä ei riitä energia/mielikuvitus keksiä vilkkaille lapsille tekemistä ja meneevätkin mielellään päiväkotiin. Joo rahaa on kiva saada korvaukseksi menetetystä ajasta rakkaiden kanssa, mutta joskus pelkkä raha ei riitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tsim:
Mä taas oltua 3v kotona olen käyny harjottelua ja kurssia, saaden hieman enemmän rahaa kuin kotona ollessa. Nyt sitten kun on päässyt rutiiniin kiinni, eikä palkkatyötä edelleenkään ole näkyvissä, olen ihan mielelläni silti vaikka niillä paskakursseilla tai kouluttaudun lisää sillä kotona muutun ameebaksi. Mikä kellekin sopii- itse tietää parhaiten. Itsellä ei riitä energia/mielikuvitus keksiä vilkkaille lapsille tekemistä ja meneevätkin mielellään päiväkotiin. Joo rahaa on kiva saada korvaukseksi menetetystä ajasta rakkaiden kanssa, mutta joskus pelkkä raha ei riitä.
Click to expand...

Montako lasta sulla on?
Meillä taas tuo eskarilainen kysyy joka päivä että onko pakko mennä iltikseen. Illat on niin väsyny et itkee ja kiukuttelee vaan. Noilla tuo iltis todella levoton ja toinen ohjaajakin tosi kiukkuisen oloinen aina.

Mutta joo kait tästä omasta väsymyksestä pitää vaan päästä yli.
 
[QUOTE="vieras";29137887]Montako lasta sulla on?
Meillä taas tuo eskarilainen kysyy joka päivä että onko pakko mennä iltikseen. Illat on niin väsyny et itkee ja kiukuttelee vaan. Noilla tuo iltis todella levoton ja toinen ohjaajakin tosi kiukkuisen oloinen aina.

Mutta joo kait tästä omasta väsymyksestä pitää vaan päästä yli.[/QUOTE]


Mun pojilla on pieni ja mukava päikky, 4v kaksospojat täällä. Onnentyttö ja onnenpojat kun ihan lähellä ja hyvä päiväkoti.
 
[QUOTE="näin on";29137746]Jää kotiin, hoida lapset ja koti, ne on kuitenkin tärkeimmät. Kun joskus makaat kuolinvuoteella, voit olla ylpee et oot panostanu perheesees, sen sijaan et oot tehny tappiolla jotain ilmaistyövoimaa. Mee töihin sitten kun sulle tarjotaan tai onnistut ite hankkimaan jotain, mistä saat jotain hyötyäkin.

Karua mutta totta, ja näin mä kannustan tekemään jokaista niin kauan kun tää valtio oppii sen, et työnteolla pitää pystyä elämään. Elämässä ei oo paskankaan järkee, jos siitä ei mitään saa itelleen.

Ja ei, ite en ole työtön, olen vain työssäni kohdannut niin monta katumusta siitä, miten olisi halunnut elää ja tehdä, mutta kun on aina luopunut siitä tärkeimmästä tehdäkseen jotain hanttihommaa...

Ja kakkaa niskaa vaan heittäkää, moni on tätä asennetta vastaan, vaikka sisimmässään tietääkin et puhun täyttä asiaa.[/QUOTE]

Joo, työnteolla pitäisi pystyä elämään minustakin. Mutta millä elää jos ei käy työssä? Ei millään. Syyllisyys on tavallaan ylellisyyttä, johon kaikkein köyhmmillä ei ole varaa. Ap:n miehen tehtävä olis nyt joustaa, ei todellakaan enää yksin ap:n.
 
[QUOTE="Vieras";29137903]Joo, työnteolla pitäisi pystyä elämään minustakin. Mutta millä elää jos ei käy työssä? Ei millään. Syyllisyys on tavallaan ylellisyyttä, johon kaikkein köyhmmillä ei ole varaa. Ap:n miehen tehtävä olis nyt joustaa, ei todellakaan enää yksin ap:n.[/QUOTE]

Mies valitti että on töissä (ja kotonaki) nyt ressiä. Sanoin vaan että nyt en vaan voi joustaa yhtään enempää vaikka kuin haluaisin. Että mies vaan joutuu enemmän osallistumaan lasten kans olemiseen.
Ei vaan oo tajunnu kuin paljon oon ennen hoitanu lasten juttuja. Ja kun oon tienny et miehellä töistä ressiä niin oon yrittäny sit kotiasiat hoitaa niin ettei miehen oo tarvinu niistä murehtia. Nyt se vaan ei onnistu.
En vaan enää tiedä kuka tässä joustaa enää yhtään mitään..

Mies kyllä sano jo että mun paikka ois ennemmin kotona kuin töissä. Mutta ei meidän talous enää kestä sitä. Lapset alkaa olla isoja ja menotkin sitä mukaa isompia. vaikka nuo vanhimmat töissä jo välillä käyvätkin.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa