Toggle sidebar

Työkaverini (jehovan todistaja) sanoi, ettei aio ystävystyä kanssani. Loukkaannuin. Mitä mieltä olette?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pätkispötkis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pätkispötkis

Vieras
Olemme 25-vuotiaita ja samassa työpaikassa. Olemme mielestänne aika saman tyylisiä ihmisiä, sillä meitä kiinnostaa paljon samat asiat (sisustus, lastenvaatteet, matkailu jne) ja meillä on aina paljon puhuttavaa. Viihdytään samoissa työvuoroissa ja jutellaan paljon.
Mä olen melko yksinäinen ja olen kauan etsinyt itselleni uutta ystävää. Minusta tuntui siltä, että ollaan paljonkin tutustuttu tämän työkaverin kanssa.
Mulla ei siis oikeen ole kavereita. Tänään sitten aamuvuoron jälkeen rohkenin kysymään tältä työkaveriltani "hei onko sulla töiden jälkeen jonnekkin kiire? Mentäskö kahville?". Tähän hän kieltäytyi asiallisesti. Ajattelin, että hänellä oli menoa. Kysyin sitten lähtiskö hän mun kanssa joku ilta kävelylle.
Siihen sanoi sitten "olen pahoillani, mutta en aio ystävystyä kanssasi. En tee läheisempää ystävyyttä kuin uskontoni kautta, sillä en koe hyväksi kavereerata muiden kanssa"..

Haluan kunnioittaa kaikkia ihmisiä. En vaan tiennyt, että jehovan todistajilla on noin tiukkaa noissa säännöissä..
Vähän pahoitin mieltäni, vaikka kyllä mä nyt ehkä ymmärränkin..
 
Eli tästä syystä munkin työkaveri on niin outo mua kohtaan. Todella etäinen, jos vähänkin menee asia töiden ohi. Sai lapsen ja onnittelin ja kyselin kuulumisia jne ja tuli "Kiitos. Hyvin voidaan" ja muitakin asioita, joihin vastaa todella harvasanaisesti, jopa tylysti..
 
Hän ei oikeasti voi kaveerata, ellet osoita kiinnostusta hänen uskonnollista asiaansa kohtaan. Seurakunnassa katsotaan pahalla, jos jollakulla on ns. maailmallisia ystäviä ilman käännytysyritystä. Siellä (eli kotiyhteisössään) hänen tulisi tosi hankalat oltavat. Joten älä suotta loukkaannu, kyse ei ole siitä, etteikö hän haluaisi. Noin vain kuuluu sanoa.
 
Uskonnosta viis. Mulla on 2 ystävää jotka on Jehovan todistajia.

Mä itse olen ateisti, ja on ollut tilanteita joissa olisin toivonut että mulla olisi pokkaa sanoa noin: "olen pahoillani, mutta en aio ystävystyä kanssasi".

Joskus joku vaan päättää että me oltaisiin hyvä pari (siis ystävä/kaverimielessä), mutta tunne ei ole molemminpuolinen. Säälistä tai velvollisuudentunteesta ei kannata kenenkään kanssa kaveriksi alkaa. Eikä se, että tulee töissä hyvin toimeen jonkun kanssa velvoita olemaan ystävä myös vapaa-ajalla.

Mutta olen ollut liian kiltti, lähtenyt kahville, ja sitten saanut katua kun toinen on alkanut pitää meitä suunnilleen bestiksinä ja mua ei vaan kiinnosta :snotty:. Mulla on ystäviä ja kavereita aika paljon, uusillekin on toki tilaa mutta se vaatii sen että mua itseäni kiinnostaa - se, että toinen on yksinäinen ja haluaa olla mun kaveri ei riitä.
 
Mulla on todella hyviä ystäviä ns. tosikristityissä mm. luterilaisen seurakunnan uskovista, helluntalaisista jne. Ovat todella uskovaisia, mutta silti ollaan hyviä ystäviä, soitellaan, vieteään paljon asiaa ja kerrotaan asioita toisillemme jne, eikä se uskonto vaikuta mitenkään.
 
Mä tunnen pari jehovan todistajaa, jotka eivät ole IKINÄ ääneen sanoneet olevan J T:jia.
Kaikesta sen tottakai tietää ja huomaa yms.
Mä ihmettelen joskus sitä, miksei nämä jehovan todistajat koskaan tuo sitä esiin, koska usein kaiken sortin uskovaisille, eli kristinusko tai ei, on tärkeää tuoda uskonsa esiin. Ei sillä, että tuossa mitään pahaa olisi. Ihan btw vaan kiinnostaa.
 
Kyllä tuo oli minusta aika rumasti ja epäasiallisesti sanottu. Asiat voi esittää monella tavalla... mutta toisaalta, ehkä on hyvä, että tuli nyt ilmi, että ko. ihminen ei olekaan kovin kiva, joten et menettänyt mitään. Minä en ainakaan kaipaa ystäväkseni ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä.
 
[QUOTE="vieras";25647106]Kyllä tuo oli minusta aika rumasti ja epäasiallisesti sanottu. Asiat voi esittää monella tavalla... mutta toisaalta, ehkä on hyvä, että tuli nyt ilmi, että ko. ihminen ei olekaan kovin kiva, joten et menettänyt mitään. Minä en ainakaan kaipaa ystäväkseni ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä.[/QUOTE]
Mutta palstallakin aina neuvotaan olemaan suora, rehellinen mutta asiallinen, kun joku miettii selityksiä ja tekosyitä sille miksi ei lähtisi jonkun kanssa ulos tms, tai miten pääsisi eroon "kaverista" josta on tullut vain taakka...
 
Mulla on yks JT kaveri ja onneks hän tutustuu ihmiseen ihmisenä eikä sen kautta mitä uskontoa edustaa. Itse olen ort. Me jopa pystytään keskustelemaan uskosta ja vaikka meillä ei todellakaan mene samaan muottiin mielipiteet nii silti tykkään hänestä erittäin paljon.

Onneks hän on ihanan huumorintajuinen ja eläväinen ihminen ja avoin.

Jotkut jt:t on tommosia. Ne kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.
 
mulla on työkaverina jehovan todistaja ja hän ei ainakaan voi kyläillä toisten luona jos he eivät ole JT uskontoon kuuluvia. Joten töissä vaan ollaan tekemisissä ei vapaa-ajalla
 
Ex- anoppini oli jt.. ei sitä varsinaisesti missään kielletty ole ystävystymästä ns. maailmallisten kanssa, mutta yleensä jt vaan mielellään kaveeraavat toistensa kanssa, on enemmän yhteistä puhuttavaa ja samat arvot. Itse kyllä tulin ex-anopin kanssa hyvin toimeen, oli mukava ihminen. Yksi työ kaveri jt, ja töissä jutellaan ihan muista kun töihin liittyvistä asioistakin, en tosin ole koskaan häntä työajan ulkopuolella tavannut. Kun tyttäreni li veilä pienenpi, eräs naapurin lestadiolais äiti oli kieltänyt lastaan leikkimästä tyttäreni kanssa, eikä hän kyllä minullekaan puhunut, ainoastaan tervehti.. että varmaan tuo on aika yleistä uskovilla, että mielellään ovat omien tuttaviensa seurassa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa