Työkaveriin ihastunut... en tiedä mitä tehdä...

[....]

...voin kyllä olla rakastunutkin jo.

Mietin häntä aivan liikaa, halusin tai en.

Tulen suhteettoman onnelliseksi, kun saan olla siis jutella hänen kanssaan.

Mitään fyysistä ei ole koskaan ollut, mutta jotain meillä on, jota en sanoin edes osaa kuvailla - kauniita katseita, puhuttavaa paljon ja varmasti molemminpuolista ikävää, kun ei olla yhdessä.

Tätä on jatkunut jo tämän vuoden ja tässä muodossa lienee jo tien päässä, koska alkaa vaikuttamaan elämääni siinä määrin, etten tiedä mitä tehdä.

Täysin vapaista ihmisistä ei ole kyse, joten se mutkistaa asioita myös.

Mitä hyvänen aika voin asialle tehdä??

 

[....]

Vastatkaa nyt jotain. En osaa muuta oikein miettiäkään kuin tätä asiaa....

 

[Lapsilaa]

Täällä kohtalontoveri
Haluisin vastata enemmän mut en nyt kerkeä :/

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Toimi sen mukaan, ettet aiheuta kenellekään surua. Älä katso omaa etuasi - katso ainoastaan muiden asiaan osallisten etua.

 

["vieras"]

Ihmetyttää tuo termi ei täysin vapaa? ... vähän niin kuin varattu?

Jos käyttäisit sen kaiken ajan oman suhteesi parantamiseen tai täysin vapaan henkilön etsimiseen.

 

[t3t334]

Vastaavassa tilanteessa mä kerroin työkaverille suoraan ja puhuttiin asiasta. Hän oli onnellinen liitossaan, ja halusi meidän olevan ystäviä, joten ystäviksi jäätiin. Ajan kanssa se ihastuminenkin vähän laantui.

 

[....]

Toimi sen mukaan, ettet aiheuta kenellekään surua. Älä katso omaa etuasi - katso ainoastaan muiden asiaan osallisten etua.

Tiedän, että tämä on hyvä neuvo. Parempi olisi itkeä yksin nyt kuin aiheuttaa surua ehkä monellekin.

Mutta en tiedä - eikö saisi uskoa kohtaloon ja johdatukseen? En ihastu helposti, en kuvittele olemattomia jne. ainakaan yleensä

 

[....]

[QUOTE="vieras";26650094]Ihmetyttää tuo termi ei täysin vapaa? ... vähän niin kuin varattu?

Jos käyttäisit sen kaiken ajan oman suhteesi parantamiseen tai täysin vapaan henkilön etsimiseen.[/QUOTE]

Olemme jo keski-ikäisiä, joten tuon varattu käsitteen voi kai nähdä vähän toisin - molemmat tahollaan eronneita, mutta ei yksineläviä.

 

[....]

Vastaavassa tilanteessa mä kerroin työkaverille suoraan ja puhuttiin asiasta. Hän oli onnellinen liitossaan, ja halusi meidän olevan ystäviä, joten ystäviksi jäätiin. Ajan kanssa se ihastuminenkin vähän laantui.

Meilläkin varmasti tuo puhuminen on edessä - en muuten jaksa tätä tilannetta enää. Minun puolestani voidaan olla ystäviäkin vain, mutta tunteet on kyllä voimakkaammat...

 

["Vieras"]

Olemme jo keski-ikäisiä, joten tuon varattu käsitteen voi kai nähdä vähän toisin - molemmat tahollaan eronneita, mutta ei yksineläviä.

Eli siis todellisuudessa aiempikin parisuhde vielä saattamatta päätökseen ja edelleen asutte yhdessä? Eikö kuitenkin järkevämpää olisi tehdä kunnollinen pesäero ennen kuin alkaa haaveilemaan uudesta suhteesta..