Meiilä syntyi tyttö vajaa kolme vuotta sitten.Isän puolen isovanhemmille ainut lapsenlapsi.Olin odottanut,että mummo kirkuen "vie"tyttäremme ja paapoo ja hoivaa piloille.Vaan kuinkas kävikään;hän on aina töissä(myös viikonloppuisin) ja jos sattuu lomaa tai vapaapäivää,emme varmastikaan tiedä siitä,ettei vaan hän joudu hoitamaan lasta.Ymmärrän kyllä,että in varmasti työstä väsynyt,mutta edes joskus.Meillä ei ole muita lapsenvahteja.Emme pääse koskaan mihinkään.Rahaa ei oikein ole maksullisiinkaan.Muuten hän on kyllä ihan innoissaan lapsenvahdista,mutta ei koskaan tule meille,ellei kutsuta,vaan tapaamme heillä.Käymme noin kerran viikossa.Välit on muuten ihan hyvät.Olen vaan aika pettynyt... :'(
Työssäkäyvä mummo
- Viestiketjun aloittaja elli
- Ensimmäinen viesti
Aika lähekkäin asutte jos noin usein tapaatte.
Minä tapaan lapsenlastani noin parin kuukauden välein.
Matkaa välillämme on 30 km.
Lapsukainen on yökylässä luonani pari kertaa vuodessa.
Menen kyllä lapsenvahdiksi jos pyydetään mutta en tuppaudu.
Täälläkin on aivan hirveästi valitettu miten anopit ja isovanhemmat tyrkyttävät neuvojaan ja tuppaavat kylään vaikka ei pyydetä. Minulla alkaa hiihtoloma ja olin ajatellut pyytää lapsukaista luokseni, mutta monien ärhäköiden viestien pelottamana en nyt sitten pyydäkään, etteivät vanhemmat pidä liikaa tuppautumisena heidän asioihinsa.
Tuo "ei koskaan" ärsyttää minua. Hoidin joskus erään yksinhuoltajan lasta (otin yöksi) kun äiti "ei koskaan päässyt minnekään". Muutamien hoitokertojen jälkeen kuulin taas että "ei koskaan pääse". Siihen loppui minun hoitoyritykseni kun tunsin etten ole mikään eikä hoitoni ole mitään.
Onko todella niin että et ole moneen vuoteen päässyt kertaakaan minnekään.
Minä tapaan lapsenlastani noin parin kuukauden välein.
Matkaa välillämme on 30 km.
Lapsukainen on yökylässä luonani pari kertaa vuodessa.
Menen kyllä lapsenvahdiksi jos pyydetään mutta en tuppaudu.
Täälläkin on aivan hirveästi valitettu miten anopit ja isovanhemmat tyrkyttävät neuvojaan ja tuppaavat kylään vaikka ei pyydetä. Minulla alkaa hiihtoloma ja olin ajatellut pyytää lapsukaista luokseni, mutta monien ärhäköiden viestien pelottamana en nyt sitten pyydäkään, etteivät vanhemmat pidä liikaa tuppautumisena heidän asioihinsa.
Tuo "ei koskaan" ärsyttää minua. Hoidin joskus erään yksinhuoltajan lasta (otin yöksi) kun äiti "ei koskaan päässyt minnekään". Muutamien hoitokertojen jälkeen kuulin taas että "ei koskaan pääse". Siihen loppui minun hoitoyritykseni kun tunsin etten ole mikään eikä hoitoni ole mitään.
Onko todella niin että et ole moneen vuoteen päässyt kertaakaan minnekään.
tuota minä olin 4-vuotta käymättä missään kun mummi ei kerennyt hoitaa lapsenlastaan(oli ainoa) nyt on kulunut kohta 6-vuotta kun isompi lapsi ollut mummollaan, riitaa ei ole ollut mummolla vaan on uusi elämä johon ei omat lapset/lapsenlapset mahdu, näemme 3-4 kertaa vuodessa.
Anoppiani näemme kerran kuussa vaikka sukset ovatkin ollet pitkään pahasti ristissä, haluan tehdä parhaani, että ei lapset tai sivulliset eivät siitä kärsi mukaanlukien mieheni. Yökylään ei anoppilaan voi lapsia viedä tai antaa olla mummin kanssa ilman valvontaa, tästä myös mieheni samaa mieltä, en yksin.
Mutta minun mielestäni meidän perheellä on vain sattunut huonoa onnea, olen kuitenkin toisaalta iloinen että äidilläni on oma elämä, vaikka se joskus minua kiukuttaakin, hänellä ei ole sitä ikinä ennen ollut joten olen toisaalta iloinen siitä että vihdoin käy ulkona, ulkomailla yms. kun lapsena ollessani äiti ei todellakaan käynyt missään.. Ja soittelemme usein kuitenkin vaikkemme näe.
Ja anoppini uskon joskus ymmärtävän että me elämme eri yksiköissä anoppi omassaan ja meidän perhe omassaa.
Mulle riittää se, ei minusta tarvitse pitää jos ei halua olen aikuinen ja kestän sen..
Mutta sulle mummu.. Pyydä vaan lapsenlastasi lomalle, on monta erilaista tapaa pyytää ja se ystävällinen pyyntö ei ketään häiritse ilahduttaa vain. Ilkeämielinen painostus ja lasten sotkeminen oman tahtonsa tavoitteluun välittämättä muista on... Meillä tapahtuu toiselta puolelta jälkeen mainittua, ystävälliseen pyyntöön suostuisin heti ellei olisi sovittua menoa. Täällä taitaa noi rankimmat tekstit olla stressin purkua tuntemattomille jotta saa itse ladattua itseään ja selitettyä omat ajatuksensa.
Anoppiani näemme kerran kuussa vaikka sukset ovatkin ollet pitkään pahasti ristissä, haluan tehdä parhaani, että ei lapset tai sivulliset eivät siitä kärsi mukaanlukien mieheni. Yökylään ei anoppilaan voi lapsia viedä tai antaa olla mummin kanssa ilman valvontaa, tästä myös mieheni samaa mieltä, en yksin.
Mutta minun mielestäni meidän perheellä on vain sattunut huonoa onnea, olen kuitenkin toisaalta iloinen että äidilläni on oma elämä, vaikka se joskus minua kiukuttaakin, hänellä ei ole sitä ikinä ennen ollut joten olen toisaalta iloinen siitä että vihdoin käy ulkona, ulkomailla yms. kun lapsena ollessani äiti ei todellakaan käynyt missään.. Ja soittelemme usein kuitenkin vaikkemme näe.
Ja anoppini uskon joskus ymmärtävän että me elämme eri yksiköissä anoppi omassaan ja meidän perhe omassaa.
Mulle riittää se, ei minusta tarvitse pitää jos ei halua olen aikuinen ja kestän sen..Mutta sulle mummu.. Pyydä vaan lapsenlastasi lomalle, on monta erilaista tapaa pyytää ja se ystävällinen pyyntö ei ketään häiritse ilahduttaa vain. Ilkeämielinen painostus ja lasten sotkeminen oman tahtonsa tavoitteluun välittämättä muista on... Meillä tapahtuu toiselta puolelta jälkeen mainittua, ystävälliseen pyyntöön suostuisin heti ellei olisi sovittua menoa. Täällä taitaa noi rankimmat tekstit olla stressin purkua tuntemattomille jotta saa itse ladattua itseään ja selitettyä omat ajatuksensa.
Meillä on 3,5 vuotias poika ja 1 vuotias tyttö ja koko tänä aikana kun ensimmäistäni rupesin oottamaan tähän päivään asti eli n.4,5 vuoden aikana olen käyny 3 kertaa kapakassa ja se ei ole minusta paljon. + muutaman kerran kaupungilla kaupoissa ilman lapsia. Poika oli yhden kerran anoppilassa yötä ja yhden kerran minun vanhemmilla ja muutan kerran mieheni siskolla ja tyttö on ollut yhden yön mieni siskon luona. Meilläkään ei mummot kyllä lapsen lapsia pyytele hoitoon, käymään kyllä meitä kutsuu. Kyllähän sitä joskus toivois et tulisivat sanomaan, voisko lapset tulla mummolaan yheks yöks, niin saatte olla kahestaan...