Työpaikka kuvottaa..

Mulla on ihan vakkarityöpaikka, kaupan alalla.
Mutta kauppiaiden vaihduttua kaikki on mennyt päin persettä... Kaikkia suurinpiirtein syytetään varkaiks, koko ajan kytätään ja vahditaa ja valitetaan ja komennetaan. Harvemmin MITÄÄN hyvää sanottavaa.
Jatkuvasti tulee lappua lapun perään ilmoitustaululle ja kansioihin ja uhkaillaan ties millä, jos tehdään niin tai näin tai ollaan tekemättä.

Olin kovan flunssan takia sairaslomalla sen kolme päivää ja siitä tietysti meteli nousi ja muthan oli haukuttu ihan totaalisesti.

Tätä on niin vaikee selittää jotenkin, mutta mua ihan oikeesti kuvottaa ajatus nousta huomenna töihin. Jatkuvasti saa öitään valvoa ja miettiä, että mitähän nyt taas sanotaan jos tein näin tai noin. On ihan paha olo..

On oikeesti tosi ihanaa että tänä aikana on vakkarityö, oon ollut 4v samassa paikassa. Mutta nyt alkaa mitta oleen täysi.

Jos yrittää puhua kauppiaille jotain, niin ne sanoo vaan, että ei täällä kenenkään ole pakko olla, ainahan voi hakea muita töitä.

Ja niin mä nyt päätin.
Huomenna soitan yhtä työpaikkaa. Ihan eri alalla, enkä edes tiedä tarvitaanko sinne, mutta eipä siinä häviä kuin puhelun hinnan, kun soitan.
Ja hakemuksia on jo laitettu sinne ja tänne..

Ei enään jaksa.

Mä uskon, että jokaisella varmasti on työpaikallaan omat murheensa ja aina joskus oikeesti suoraan sanottuna vituttaa mennä töihin. Mutta mua ihan oksettaa, ja tää on ihan jatkuvaa..

 

Mulla oli yhdessä työpaikassa todella vaikeaa, koska eräs työtoveri ja esimies käyttäytyivät epäammattimaisesti. Lähdin virasta kesätyön varaan, mutta kesän jälkeen sain jatkaa kuitenkin. Hölmöä on, että virka oli unelma-alaltani ja tämä toinen sitten sellaiselta vähemmän kiinnostavalta puolelta. Henkinen olo kuitenkin parani rutkasti!

 

Mullekin tuli jo siitä hiukan parempi olo, että ajattelin hakevani muualle. Vaikka ei ehkä niin rahallisesti yhtä kannattavaan, mutta kyllä se henkinenkin hyvinvointi jotain merkkaa. Ei tollasta kukaan jaksa katella.
Miehen kanssa oon yrittäny tästä puhua, mutta hän ei jotenkin tunnu ymmärtävän sitä asiaa. Itse on tehdästyössä, jossa suurinpiirtein ketään ei kiinnosta mitä sä teet. Kukaan ei ole koko ajan nuputtamassa vieressä tai kyttäämässä.

Mun täytyy pitää nyt peukkuja ja isovarpaitakin pystyssä, että pääsisin tuolta pois.. Muuten mä varmaan sekoan.

 

Mulla on ihan vakkarityöpaikka, kaupan alalla.
Mutta kauppiaiden vaihduttua kaikki on mennyt päin persettä... Kaikkia suurinpiirtein syytetään varkaiks, koko ajan kytätään ja vahditaa ja valitetaan ja komennetaan. Harvemmin MITÄÄN hyvää sanottavaa.
Jatkuvasti tulee lappua lapun perään ilmoitustaululle ja kansioihin ja uhkaillaan ties millä, jos tehdään niin tai näin tai ollaan tekemättä.

Olin kovan flunssan takia sairaslomalla sen kolme päivää ja siitä tietysti meteli nousi ja muthan oli haukuttu ihan totaalisesti.

Tätä on niin vaikee selittää jotenkin, mutta mua ihan oikeesti kuvottaa ajatus nousta huomenna töihin. Jatkuvasti saa öitään valvoa ja miettiä, että mitähän nyt taas sanotaan jos tein näin tai noin. On ihan paha olo..

On oikeesti tosi ihanaa että tänä aikana on vakkarityö, oon ollut 4v samassa paikassa. Mutta nyt alkaa mitta oleen täysi.

Jos yrittää puhua kauppiaille jotain, niin ne sanoo vaan, että ei täällä kenenkään ole pakko olla, ainahan voi hakea muita töitä.

Ja niin mä nyt päätin.
Huomenna soitan yhtä työpaikkaa. Ihan eri alalla, enkä edes tiedä tarvitaanko sinne, mutta eipä siinä häviä kuin puhelun hinnan, kun soitan.
Ja hakemuksia on jo laitettu sinne ja tänne..

Ei enään jaksa.

Mä uskon, että jokaisella varmasti on työpaikallaan omat murheensa ja aina joskus oikeesti suoraan sanottuna vituttaa mennä töihin. Mutta mua ihan oksettaa, ja tää on ihan jatkuvaa..

Hei!
Minulla on samanlaisia kokemuksia.
Jäin hoitovapaalle kaupasta ja sillä välin kauppias vaihtui.Kun palasin takaisin minua odotti todella huono ilmapiiri,työkaverit olivat vaihtuneet,todella huonot työajat ja todella ärsyttävä kauppiaspariskunta.Puoli vuotta jaksoin jonka jälkeen vaihdoin työpaikkaa.

 

Ei kuitenkaan ihan "tyhjän päälle" uskalla, ainakaan vielä jäädä. Joten siks yritän nyt ensin jotain muuta työtä. Mutta jos ei löydy, niin oman henkisen hyvinvoinnin kannalta on pakko..