Menen 3 vuoden tauon jälkeen ensi viikolla takaisin töihin, aivan uusiin tehtäviin ja ajatuskin siitä stressaa mua kovasti.
Olen vuosia kärsinyt masennuksesta, mutta elänyt sen kanssa suht normaalia elämää. Kahden lapsen jälkeen (3v ja 1v) tilanne pahentui radikaalisti. Meillä on molemmat koliikkilapsia, 1 vuotiaalla vuoden aikana 14 lääkärikäyntiä mm. korvien takia, paljon rankkoja asioita tapahtunut meille joten kärsin masennuksen lisäksi yleisestä ahdistuneisuudesta, pakko-ajatuksista, paniikkihäiriöstä ja burnoutista.
Nyt olen kuukauden päivät saanut nukkua 6h yöunet kun ennen sitä nukuin parhaimmillani 3h/yössä kuukausien ajan, voi sanoa jopa vuosien. Mies on kovasti auttanut, eli en ole yksin.
Olen syönyt Seronil 40mg parisen viikkoa ja ennen sitä 20mg reilu ½ vuotta. Lääke on auttanut, mutta ei läheskään kokonaan. Kärsin jatkuvasta keinutuksesta johtuen lasten kantamisesta ja uupumuksesta, jännitysniskasta, päänsäryista, muistikatkoksista jne. Lihakset ovat todella jumissa johon hieronta ei enää auta. Pitäisi liikkua ja paljon, mutta kun en ole jaksanut.
Ja nyt sitten pitäisi mennä töihin! Töissä odottaa tosiaan ihan uusi työtehtävä (asiakaspalvelu), pomolla ja henkilökunnalla on suuret odotukset musta, sillä olen "tehokkaassa maineessa" ja odottavat paluutani kovasti. Tuntuu vaan pelottavalta, miten opin kaiken uuden kun välillä tavaan jopa Seiska lehteäkin, kun en muista tai sisäistä mitään. En jaksa keskittyä mihinkään.
Tulenkohan pärjäämään työssäni? Miten burnoutilleni käy? Olen vasta ihan alkutaipaleella parantumisessani ja takapakkia tulee koko ajan, kun on pieniä lapsia joiden kanssa joutuu yöt valvomaan milloin minkäkin takia. Hoitovapaalle ei ole mahdolista jäädä, sillä asuntolaina painaa päälle.
Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta? Tulenko ajamaan itseni totaalisesti loppuun?
Olen vuosia kärsinyt masennuksesta, mutta elänyt sen kanssa suht normaalia elämää. Kahden lapsen jälkeen (3v ja 1v) tilanne pahentui radikaalisti. Meillä on molemmat koliikkilapsia, 1 vuotiaalla vuoden aikana 14 lääkärikäyntiä mm. korvien takia, paljon rankkoja asioita tapahtunut meille joten kärsin masennuksen lisäksi yleisestä ahdistuneisuudesta, pakko-ajatuksista, paniikkihäiriöstä ja burnoutista.
Nyt olen kuukauden päivät saanut nukkua 6h yöunet kun ennen sitä nukuin parhaimmillani 3h/yössä kuukausien ajan, voi sanoa jopa vuosien. Mies on kovasti auttanut, eli en ole yksin.
Olen syönyt Seronil 40mg parisen viikkoa ja ennen sitä 20mg reilu ½ vuotta. Lääke on auttanut, mutta ei läheskään kokonaan. Kärsin jatkuvasta keinutuksesta johtuen lasten kantamisesta ja uupumuksesta, jännitysniskasta, päänsäryista, muistikatkoksista jne. Lihakset ovat todella jumissa johon hieronta ei enää auta. Pitäisi liikkua ja paljon, mutta kun en ole jaksanut.
Ja nyt sitten pitäisi mennä töihin! Töissä odottaa tosiaan ihan uusi työtehtävä (asiakaspalvelu), pomolla ja henkilökunnalla on suuret odotukset musta, sillä olen "tehokkaassa maineessa" ja odottavat paluutani kovasti. Tuntuu vaan pelottavalta, miten opin kaiken uuden kun välillä tavaan jopa Seiska lehteäkin, kun en muista tai sisäistä mitään. En jaksa keskittyä mihinkään.
Tulenkohan pärjäämään työssäni? Miten burnoutilleni käy? Olen vasta ihan alkutaipaleella parantumisessani ja takapakkia tulee koko ajan, kun on pieniä lapsia joiden kanssa joutuu yöt valvomaan milloin minkäkin takia. Hoitovapaalle ei ole mahdolista jäädä, sillä asuntolaina painaa päälle.
Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta? Tulenko ajamaan itseni totaalisesti loppuun?