Työaika...

  • Viestiketjun aloittaja Salarakas
  • Ensimmäinen viesti
Salarakas
Mitä se sellainen salarakkaus merkitsee, kun vain työaikana otetaan yhteyttä? Nyt pitkä kesäloma... Taukoa kaikesta yhteydenotosta! Olenko nenästä vedetty hölmö? Olemme olleet ystäviä yli kymmenen vuotta, vetoa olemme aina tuoteneet toisiimme... Niinpä nyt pari vuotta ystävyytemme onkin ollut fyysistä. Molemmat varattuja myöskin. Omassa liitossani ei ole eloa ollut vuosiin... Siksi kai lopulta sorruin seksiinkin?! Neuvoja, pliis.
 
Teija
En ymmärrä, mihin pyydät neuvoa?

Eikö ole aivan luonnollista, jos toinen on varattu, että hän viettää aikaa myös ""julkisen"" perheensä kanssa.

Jos olette ystäviä, niin voithan sinäkin kai ottaa yhteyttä. Vai odotteletko tumput suorina, että mies suvaitsee ottaa yhteyttä sinuun?

Outo kirjoitus, taitaa olla provo.
 
Työsuhdetohtori
Kyllä se kivasti piristää päivää, kun viehättävä nuori nainen pyytää sinua vaikkapa lounaalle kesken arkisen aherruksen. Rakkaudesta en ainakaan kaikissa tapauksissa usko olevan kyse, vaan tavallisempaa lienee se pieni pilke silmäkulmassa kummallakin osapuolella, joka vetää toista puoleensa.
Seksi saattaa myös tulla kuvioihin aivan yllättäen tilanteessa, jossa vain kaikki loksahtaa kohdalleen. Voi olla kyse myös siitä, että tämä tuttavuus on myös niinsanottuna märkänä unena kummitellut mielessä ja tilaisuus tekee varkaan kaiken tapahtuessa ikäänkuin huomaamatta.
Henkilökohtaisesti olen päässyt erään nuoremman rouvan suosioon ja yhteydenotot ovat hänen taholtaan olleet välillä jopa kiusallisen usein toistuvia ja joskus olen tuntenut olevani hänelle se olkapää, johon voi tarvittaessa nojata. Joskus halatessani häntä onnitellakseni esimerkiksi nimi- tai syntymäpäivien yhteydessä, olen tuntenut hänen siron vartalonsa siten itseäni vasten jännittyneenä ja värisevänä, että hän ei jätä mitään arvailujen varaan vaan puristuu kiihkeämmin etumustani vasten tuntiessaan miehuuteni.
 
Työsuhdetohtorille
Ehkä minäkin tuollaisen tohtorin puutteessa roikun Elleissä.
Ei ole ketään jota likistää pullakahvikekkereissä työpaikalla.

Kun kansanedustaja Liisa Ukonsaari lanseerasi salarakas-sanan Nato-keskustelun yhteydessä, niin ehkä tehtäväkseni jää salarakas-sanan huolto.

Salarakkaille voi koittaa vihreän salarakkaan päivät helteisenä heinäkuuna.

Salarakas voi vaihtaa työpaikkaa ja taas on uusia ongelmia salattavaksi.

Eikö vanha ja tuttu sana jalkavaimo olisi sittenkin parempi.
Jalkavaimo voi jalkautua paussin aikana vaikka minne.
Heille on aina uusiokäytöä.

Ehkä minäkin olen tavallaan salarakas. Rakastan vain uutterasti kotoa karannutta ex-aviomiestäni.

Ehkä tunne pitäisi salata, mutta miten sen taidon oppii?
Ehkä työsuhdetohtori voisi antaa jonkun hyvän neuvon.

En muuten pidä halaamisesta. Körttipitäjässä varttuneena olen mieluiten kättä päivää-tyyppi. Ei siinä halattava jäykisty mistään päästä.

Onkohan muuten näille trendisetteri-salarakkaille jäänyt sama levy päälle. Ihan samanlaisia jankkajia heistäkin näyttää sukeutuvan aikojen saatossa.

Miehiä on maailma täynnä ja aina vain toisen oma jaksaa kiinnostaa.
 
Niinkö?
Kuinka pitkässä? Itsellä ei vielä ole ollut salarakasta. Mutta olemme olleet vasta 9 vuotta yhdessä. En usko, että tuleekaan.

Mistä tiedät että kaikilla on ollut jos ne on kerta SALArakkaita!

""Tietosi"" ei ole faktaa vaan uskot ja luulet niin. Mistään et voi tietää kun et ole kaikilta kysynyt!

Taidat vaan uskotella, että kaikilla on niin on helpompi hyväksyä...
 
Työsuhdetohtori
Joku viisas on sanonut, että kolme halausta päivässä pitää terveenä. Itse olen kyllä niitä, jotka tosin kyllä valikoiden kannattavat tätä vähän pidemmälle vietyä rutistusta, johon toisella on myös niin halutessaan lupa vastata...
Itsekin pohjalaisella körttiläisseudulla kasvaneena voin vakuuttaa sinulle, että pohjalaisflikat on kautta aikain osanneet halata olivatpa sitten körttiläisiä tai mitä uskonlahkoa tahansa.
 
ap
Kiitos palautteesta! Emme asu samalla paikkakunnalla, emmekä ole edes samalla työpaikalla. Näemme muutamia kertoja vuodessa, soittelemme, tekstaamme, meilailemme,... Ongelma taitaa olla se, että minä olen rakastunut... Hän kai ei? Muun perheemme takia ei ero tule kysymykseen. Salarakkaastani ja ystävästäni olen yrittänyt ottaa lukuisat kerrat etäisyyttä, mutta eroon en ole pystynyt! Nyt siis ikävöin, kun molempien perheet lomilla... Kärsin tietysti ja ansaitsen sen!
 
Lisää flirttiä
Kyllä työpaikoille tarvitaan ehdottomasti lisää vipinää ja säpinää! Itse käyn aina iholle ja olen halaamassa pienimmästäkn syystä naispuolisia työkavereitani.

Koskaan ei vielä ole syytetty lähentelystä eikä seksuaalisesta häirinnästä.

Itsekin olen monta kertaa saanut taivaallisia fiboja, kun nuoret ja vähän vanhemmatkin rouvat ovat puristelleet sopivista ja vähän sopimattomistakin paikoista, mutta kakki on mennyt ihan hyvän työyhteisöhengen nimissä vaikka sen jälkeen olisi sitten sattunut tai tapahtunut mitä tahansa.
 
Toinen samanmoinen
Jos tulit nyt hyvin toimeen ilman hänen yhteydenottojaan kesälomalla niin eikö kannattaisi yrittää lopettaa suhde?

Juu, tiedän, ettei se ole helppoa. Itsestäni tuntuu, että mies hakee vain energiaa minusta, että jaksaa arkipäivässä ja minä menetän energiani kokonaan enkä jaksa tätä. Mitään muutosta vakituisempaan ei ole näköpiirissä.

Olen siis se hyväuskoinen, nenästä vedettävä. Silti kaipaan häntä.

Yritän myöskin tulla seuraavat 3 viikkoa ilman yhteydenottoja. Suoraan sanoen otan kännykän sim-kortin pois ja katson, kaipaanko häntä todella tänä aikana vai pystynkö lopettamaan tai sitten hän tekee jonkun ratkaisun elämässään.

Hyvää kesää sinulle. Jaksamista.
 
ap
Hieman helpottaa huomata, että joku toinenkin samassa tilanteessa. Kiitos sinulle tuestasi! Ja toivon myös voimia sinulle! Olo on kuin olisi koukussa, Kuin vain pääsisi selville vesille? Se mikä pistää tilannetta jatkamaan lienee se, että aina välillä uskon itsekin että kannattaa kärsiä näiden tunteiden puolesta... Mieletön onni ja tunnekuohu kun tapaamme ja sitten lohduton suru ja ikävä. Kierrettä loputtomiin... Elämäänhän toki kuuluvat niin ilot kuin surut. Mikä sitten lienee järkevää oman mielenrauhan vuoksi? Toivotaan että tulevaisuus toisi ratkaisunsa itsekseen...
 

Yhteistyössä