Työajan pidennys risoo eniten, mikä teitä ärsyttää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mikä kolahtaa eniten teillä? Onko se palkaton säiraspäivä, lomarahojen pienennys jne.

Mua risoo eniten tuo työajan pidennys, siitä on ensinnäkin vain ja ainoastaan mun alalla haittaa. Työntekijät muuttuvat osa-aikaisiksi tai jäävät ilman duunia.
Toiseks mitä vähemmän töissä viettää aikaa sen parempi, muutakin elämää on.
 
Itseeni ei satu kuin tuo lomarahan leikkaus, ja voi olla, ettei meillä sitä edes tehdä. Kaikki tekee urakkatöitä ja sairaspäiviltä ei ennekään ole saanut mitään (paitsi sen kelan rahan)
 
Kaikki kolahtaa pahasti. Lomarahan leikkauksen takia käytännössä palkasta putoaa yhden kuukauden palkka vuodessa, mikä on iso raha pienituloiselle duunarille. Samoin jokainen sairauspäivä tekee ison loven pienituloisen duunarin pussiin. Jos myös lasten sairauspäivät ovat palkattomia, niin sitten on jo helvetti irti, kun pienet sairastelevat paljon.

Pitkät lomat ovat olleet kompensaatiota pienestä palkasta, mutta jos sitäkään iloa ei enää ole, niin työmotivaatio laskee nollaan. Eipä ole enää väliksi, vaikka potkut tulisi.
 
Kaikki kolahtaa pahasti. Lomarahan leikkauksen takia käytännössä palkasta putoaa yhden kuukauden palkka vuodessa, mikä on iso raha pienituloiselle duunarille. Samoin jokainen sairauspäivä tekee ison loven pienituloisen duunarin pussiin. Jos myös lasten sairauspäivät ovat palkattomia, niin sitten on jo helvetti irti, kun pienet sairastelevat paljon.

Pitkät lomat ovat olleet kompensaatiota pienestä palkasta, mutta jos sitäkään iloa ei enää ole, niin työmotivaatio laskee nollaan. Eipä ole enää väliksi, vaikka potkut tulisi.

Miten meinaat tulla toimeen työttömänä?
 
Kaikki. Mikään ei motivoi minua palaamaan hoitovapaalta päiväkotityöhöni. Mutta nää kaksi nyt etunenässä:

Lomapäivien vienti - meidän alan ainoa jäljellä oleva etu.

Sairaslomapäivien rokotus - onko se mun vika että vanhemmat rahtaa räkäsiä ja oksentelevia lapsia päivähoitoon tartuttamaan ihan kaikki muutkin henkilökuntaa myöden? Ilmeisesti yhteiskunta haluaa että myös minä tulen jatkossa oksennustaudissa töihin.

Lomarahoista voin luopua ja tehdä ne kaksi entistä arkipyhää ilmaseksi, jos niillä nyt oikeasti jotain vitun väliä suuressa kuvassa on. Tuskinpa.
 
Palkaton sairauslomapäivä, koska minulla epäillään pitkäaikaissairautta, joka voi heikentää työkuntoa.

Lomien tai lomarahojen leikkaus ei koske ollenkaan, koska olen opettaja. Pyhäpäivämenetykset ei haittaa.
 
Lomien leikkaukset ketuttaa eniten.
 
Mulle on aivan se ja sama että millä keinolla mun vuosiansiota pienennetään, olennaisyta on se että kuinka paljon se pienenee. Teen mieluummin vähän enemmän töitä jos ansiotaso pysyisi siten ennallaan.
 
Typerin noista uudistuksista on kyllä tuo ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus. Jo nyt ärsyttää, kun jengi tulee räkimään ja voivottelemaan tautisena töihin muita tartuttamaan, ja tämä varmasti lisääntyy huimasti, kun pitäisi omalla kustannuksella jäädä töihin.

En sitten tiedä, onko jollain aloilla oikeasti merkittävä ongelma se, että jengi pitää tarpeettomia sairaspäiviä ja siksi tuo uudistus on nähty tarpeelliseksi. Omissa työpaikoissani ei tällaista juuri ole ilmennyt.
 
Minua ihmetyttää tuo kitinä ekan sairaspäivän palkattomuusta.Niinhän sen olisi aina pitänyt ollakin, eikä vain ensimmäinen päivä, vaan kaikki sairaspäivät. Ja jotkut vielä kehtaavat vänkätä, että "no sairaanako tässä pitää töihin sitten tulla?".

Ei pidä! Varmasti jotkut niin tekevät, varastavathan jotkut kaupastakin. Mutta töihin ei pidä tulla sairaana, vaan olla sairaana kotona parantumassa, mutta ilman palkkaa.

Tässä ajatuksena on se, että työpanos ja sen ostaminen nähdään jollain tavalla väärin. Työnantaja (työn ostaja) ostaa työpanoksen työntekijältä (työn myyjä). Jos ostaja ei saa sitä mitä myyjä lupaa, ei siitä kuulu mitään maksaakaan. Se että myyjällä on itsellä ongelma, ei voi koitua ostajan maksettavaksi.

Miettikäähän huviksenne esimerkki jostain muusta vastaavasta. Jos ostaisit auton ja ostohetken jälkeen automyyjä sanoisi, että siellä on ollut nyt volkkarin tehtaalla ongelmia ja juuri tuota ostamaasi autoa ei voidakaan toimittaa.... mutta, mutta tuo 35 000€ lasku, jonka otit rahoituksella, se sun pitää kuitenkin maksaa.
 
Minua ihmetyttää tuo kitinä ekan sairaspäivän palkattomuusta.Niinhän sen olisi aina pitänyt ollakin, eikä vain ensimmäinen päivä, vaan kaikki sairaspäivät. Ja jotkut vielä kehtaavat vänkätä, että "no sairaanako tässä pitää töihin sitten tulla?".

Ei pidä! Varmasti jotkut niin tekevät, varastavathan jotkut kaupastakin. Mutta töihin ei pidä tulla sairaana, vaan olla sairaana kotona parantumassa, mutta ilman palkkaa.

Tässä ajatuksena on se, että työpanos ja sen ostaminen nähdään jollain tavalla väärin. Työnantaja (työn ostaja) ostaa työpanoksen työntekijältä (työn myyjä). Jos ostaja ei saa sitä mitä myyjä lupaa, ei siitä kuulu mitään maksaakaan. Se että myyjällä on itsellä ongelma, ei voi koitua ostajan maksettavaksi.

Miettikäähän huviksenne esimerkki jostain muusta vastaavasta. Jos ostaisit auton ja ostohetken jälkeen automyyjä sanoisi, että siellä on ollut nyt volkkarin tehtaalla ongelmia ja juuri tuota ostamaasi autoa ei voidakaan toimittaa.... mutta, mutta tuo 35 000€ lasku, jonka otit rahoituksella, se sun pitää kuitenkin maksaa.
Meinaat, että esim. kesälomatkin pitäisi pitää palkattomina, vai miksi työnantajan pitäisi niistäkään maksaa?
 
Minua ihmetyttää tuo kitinä ekan sairaspäivän palkattomuusta.Niinhän sen olisi aina pitänyt ollakin, eikä vain ensimmäinen päivä, vaan kaikki sairaspäivät. Ja jotkut vielä kehtaavat vänkätä, että "no sairaanako tässä pitää töihin sitten tulla?".

Ei pidä! Varmasti jotkut niin tekevät, varastavathan jotkut kaupastakin. Mutta töihin ei pidä tulla sairaana, vaan olla sairaana kotona parantumassa, mutta ilman palkkaa.

Tässä ajatuksena on se, että työpanos ja sen ostaminen nähdään jollain tavalla väärin. Työnantaja (työn ostaja) ostaa työpanoksen työntekijältä (työn myyjä). Jos ostaja ei saa sitä mitä myyjä lupaa, ei siitä kuulu mitään maksaakaan. Se että myyjällä on itsellä ongelma, ei voi koitua ostajan maksettavaksi.

Miettikäähän huviksenne esimerkki jostain muusta vastaavasta. Jos ostaisit auton ja ostohetken jälkeen automyyjä sanoisi, että siellä on ollut nyt volkkarin tehtaalla ongelmia ja juuri tuota ostamaasi autoa ei voidakaan toimittaa.... mutta, mutta tuo 35 000€ lasku, jonka otit rahoituksella, se sun pitää kuitenkin maksaa.

Jaahas. Entäpä, kun sairaus johtuu työstä? Löytyy pilvin pimein sellaisia työnantajia, jotka eivät välitä pätkääkään työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta. Vastuuttamalla työnantajaa varmistetaan, että työnantajalla on myös taloudellinen intressi pitää työntekijät terveinä.
 
Vihdoinkin otetaan esille kysymys siitä, miksi tekemättömästä työstä, tai jopa siitä ettei ole työpaikalla,. tarvitsee työntekijälle maksaa. Tämä on ollut törkeää, erityisesti pienyrittäjien riistämistä. He eivät ole päässeet edes neuvottelupöytään, kun näistä asioista Neuvostoliiton aikana on sovittu.
 
Minua ihmetyttää tuo kitinä ekan sairaspäivän palkattomuusta.Niinhän sen olisi aina pitänyt ollakin, eikä vain ensimmäinen päivä, vaan kaikki sairaspäivät. Ja jotkut vielä kehtaavat vänkätä, että "no sairaanako tässä pitää töihin sitten tulla?".

Ei pidä! Varmasti jotkut niin tekevät, varastavathan jotkut kaupastakin. Mutta töihin ei pidä tulla sairaana, vaan olla sairaana kotona parantumassa, mutta ilman palkkaa.

Tässä ajatuksena on se, että työpanos ja sen ostaminen nähdään jollain tavalla väärin. Työnantaja (työn ostaja) ostaa työpanoksen työntekijältä (työn myyjä). Jos ostaja ei saa sitä mitä myyjä lupaa, ei siitä kuulu mitään maksaakaan. Se että myyjällä on itsellä ongelma, ei voi koitua ostajan maksettavaksi.

Miettikäähän huviksenne esimerkki jostain muusta vastaavasta. Jos ostaisit auton ja ostohetken jälkeen automyyjä sanoisi, että siellä on ollut nyt volkkarin tehtaalla ongelmia ja juuri tuota ostamaasi autoa ei voidakaan toimittaa.... mutta, mutta tuo 35 000€ lasku, jonka otit rahoituksella, se sun pitää kuitenkin maksaa.

Ootpas yksinkertainen. Monilla aloilla itse työ on se joka sairastuttaa. Esim päiväkodissa/sairaalassa/terveyskeskuksissa työskennellään pöpöjen ympäröimänä ja esim. vaikka porrassiivoustyö voi olla fyysisesti tosi raskasta. Silloin on vain ja ainoastaan oikein että työnantaja kantaa sairastumisesta taloudellisen vastuun (siis tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes Kela astuu kuvioon).

Ehkä eri asia aloilla joissa sairastumisriski työstä on mitättömän pieni.
 
Flunssa ja krapula ovat tietysti työnantajan syytä

Muitako sairauksia ei mielestäsi ole olemassa? Krapula ei muuten ole sairaus ollenkaan.

Erilaisissa mielenterveyden ongelmissa, tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa, verenkiertoelinten sairauksissa, hermoston sairauksissa, hengityselinten sairauksissa, erilaisissa vammoissa, ihosairauksissa yms. syy löytyy hyvin usein työpaikalta ja on siten työnantajan vastuulla. Siksi työnantajakin pitää olla taloudellisesti vastuussa poissaoloista. Jos tätä vastuuta ei ole, niin ei ole mitään taloudellista intressiä pitää työoloja edes siedettävinä. Vuosittain jää yli 260 000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle, toki osa ei ole koskaan töissä ollutkaan, mutta kertoohan tuo jotain suomalaisesta työnantajasta.
 
Sairauslomapäivät eniten harmittaa. Päiväkodissa kun olen töissä ja taudit kiertää koko ajan, etenkin kun ryhmässä on alle 3v lapsia. Eskarissa työskennellessäni olin puolta vähemmän kipeänä kuin nyt 1-5 v ryhmässä.
 
Vihdoinkin otetaan esille kysymys siitä, miksi tekemättömästä työstä, tai jopa siitä ettei ole työpaikalla,. tarvitsee työntekijälle maksaa. Tämä on ollut törkeää, erityisesti pienyrittäjien riistämistä. He eivät ole päässeet edes neuvottelupöytään, kun näistä asioista Neuvostoliiton aikana on sovittu.

Jospa ensin otettaisiin esille se kysymys, miksi yrityspomoille ja muille isokenkäisille maksetaan älyttömän isoa palkkaa, bonuksia, kultaisia kädenpuristuksia yms. Eivät varmasti tee yhtään sen raskaampaa työtä kuin pienipalkkaiset duunaritkaan. Jokin kohtuus pitäisi olla.
 
No jaa, ihan yhtä tyhjän kanssa tuo on. Seuraavassa kehityskeskustelussa pyydän palkankorotuksen toteamalla, että kun eduskunta vähensi tulojani, niin jostain se raha pitää saada. Ja jos tulee vastalauseita, vaihdan työnantajaa. Taas viime viikolla tuli taas kaksi yhteydenottoa kiinnostuneilta työnantajilta, vaikken ole nyt edes hakemassa uutta työpaikkaa, joten valinnanvaraa riittää kyllä.

Matalapalkka-aloihinhan tuo muutos pahiten vaikuttaa, ja tämän kyllä päättäjätkin tiesivät. Paremmilla aloilla kuukausipalkkaa vain vastaavasti nostetaan, ja kappas kummaa, koko leikkaus saatiin kivasti heikoimpien taskuista.
 
Harmi kyllä tuo lomarahojen leikkaus, se tulee näkymään ikävästi matkailun vähenemisellä.
Työajanlyhennys tekee palvelualojen työntekijöistä osa-aikaisia ja se näkyy palkassa. Ostovoima heikkenee entisestään :(
 
Vihdoinkin otetaan esille kysymys siitä, miksi tekemättömästä työstä, tai jopa siitä ettei ole työpaikalla,. tarvitsee työntekijälle maksaa. Tämä on ollut törkeää, erityisesti pienyrittäjien riistämistä. He eivät ole päässeet edes neuvottelupöytään, kun näistä asioista Neuvostoliiton aikana on sovittu.
Koska monella alalla sitä työtä tekee ihminen, eikä robotti. Jopa vapaa-ajalla aivot työskentelevät työasioiden parissa, keskellä yötäkin saattaa herätä mielessään ratkaisu ongelmaan. Jostain syystä työnantaja ei myöskään maksa tästä keskellä yötä tapahtuvasta ajattelutyöstä, vaikka se olisi pelkkää työasiaa.

Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi työnantaja ei maksa tehdyn työn määrästä ja laadusta riippumatta siitä, missä se työ tehdään, vaan yleensä maksetaan vain työpaikalla tietyn tuntimäärän notkumisesta, huolimatta siitä, kuluiko siellä työpaikalla suurin osa ajasta munien raapimiseen vai nenän kaivamiseen. Yleensä kollegat saavat saman verran palkkaa, vaikka toinen tekisi tuplamäärän hommia paremmalla lopputuloksella kuin toinen.
 
  • Tykkää
Reactions: poika
Koska monella alalla sitä työtä tekee ihminen, eikä robotti. Jopa vapaa-ajalla aivot työskentelevät työasioiden parissa, keskellä yötäkin saattaa herätä mielessään ratkaisu ongelmaan. Jostain syystä työnantaja ei myöskään maksa tästä keskellä yötä tapahtuvasta ajattelutyöstä, vaikka se olisi pelkkää työasiaa.

Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi työnantaja ei maksa tehdyn työn määrästä ja laadusta riippumatta siitä, missä se työ tehdään, vaan yleensä maksetaan vain työpaikalla tietyn tuntimäärän notkumisesta, huolimatta siitä, kuluiko siellä työpaikalla suurin osa ajasta munien raapimiseen vai nenän kaivamiseen. Yleensä kollegat saavat saman verran palkkaa, vaikka toinen tekisi tuplamäärän hommia paremmalla lopputuloksella kuin toinen.
tässä on pointtia. minkä takia samasta työstä maksetaan samaa palkkaa jos toinen tekee enemmän ja paremmin. pitäisi sen vähemmän ahkeroivan palkkaa laskea että voisi maksaa enemmän niille jotka sen ansaitsevat.
 

Yhteistyössä