Työ muutti miehen persoonan - ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmaa aamu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Harmaa aamu

Vieras
Mies aloitti uuden työn viime syksynä. Tämän jälkeen hänestä on tullut stressaava hirviö, joka on alkanut kohdella alaisiaan ja läheisiään huonosti. Olen yrittänyt sanoa asiasta mutta saan vastaani huutoa ja syyllistämistä. Moninaisista syistä, mies ei voi irtisanoutua tai lähteä firmasta.

Eilen vierailin miehen työpaikalla, koska hän nykyään suorastaan asuu siellä. Vain kymmenen minuutin keskustelun jälkeen hän hermostui taas ja alkoi huutamaan minulle sekä väitti minun olevan tyhmä. En kuulema ymmärrä mitään hänen työstään. Toistin monta kertaa, etten suvaitse tuollaisia puheita ja lisäsin että työn jälkeen hän on muuttunut, hänen persoonastaan on tullut epämiellyttävä, kylmä ja hän haukkuu sekä minua että alaisiaan. Emme osaa mitään emmekä tajua mistään mitään. Tulospaine on hänellä kova.

Lopulta lähdin pois, ja jätin ajoneuvoni firman pihalle. Mies soitti perään ja uhkaili, että jos en tule hakemaan autoani pois hän vetää kännit ja ajaa humalassa kotiin. Totesin tyynesti, että uhkailu ei auta, en aio tulla takaisin. Sanoin hiljaa, että suhteemme on ohi, ja että en aio enää jäädä tällaiseen. Mies vaan vastasi että "selvä".
Tiedän että mies tulee katumaan menetystäni, mutta en jaksa enää jatkuvaa riitelyä ja miehen mustavalkoista ajattelua. Hänen hermonsa on niin kireällä ettei hänelle voi edes puhua mistään. Muutaman riidan aikana olen kysynyt häneltä että mikä on tärkeää, perhe vai raha. Hän huusi että raha. Oletan siis että hän valitsee työnsä ennen minua.

Mies tuli yöllä kännissä kotiin, mutta ilman autoani. Pelkään hänen olevan itsetuhoinen. Miten ihmeessä tästä selvitään? Minä olen henkisesti valmis eroamaan ja lähtemään, mutta miehellä selvästi on asiat huonosti, ja pelkään että stressi on liikaa ja hän vahingoittaa itseään.
Selvennykseksi, miehelle ei siis voi puhua mitään eikä mistään.
 
Jos ei ole pakkotöihin tuomittu niin työpaikkaa voi oletettavasti vaihtaa ja työpaikasta irtisanoutua? Miehelle voi puhua, mutta toinen asia kuunteeleko hän. En tiedä onko suhteen päättäminen paras ratkaisu, ite ottaisin aikalisän siihen saakka, että vaihtaa työtä ja saa oman mielenterveytensä raiteilleen. Suuri stressi ja itsetuhoiset ajatukset, jotka mainitsit, ovat mielestäni näitä vastoinkäymisiä, joita liitossa voi tulla eteen, mutta joiden takia toista ei jätetä. Itsellesi voisi käydä samoin - toivoisitko omalle osalles samaa kohtelua?
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Mies on päässyt/joutunut hyppäämään liian äkkiä liian suuriin saappaisiin, eikä pää ole oikein pysynyt perässä. Se joko tulee myöhemmin perässä ja homma tasaantuu tai sitten hän joutuu kumulatiivisesti kasautuvien paineiden takia luopumaan tuosta duunistaan.
 
[QUOTE="viima";29539572]Ap ei ansaitse miestä. Naisen kuuluu olla meihensä tukena eikä rääkyä kuin pikkukakara.[/QUOTE]

Ja tuoda tohvelit miehelle, kun hän raskaan päivän päätteeksi tulee töistä kotiin. Omista tunteista tai asioista ei saa puhua, ei miestä saa vaivata omilla jutuilla. Hänen asiansa on kuitenkin paljon tärkeämpää.
 
Huonon työn vastapainoksi kannattaisi enneminkin tukea miestä eikä pyöritellä eroa mielessä. Tuskin se työpaikka mikään lopullinen kuitenkaan ole, kyllä sieltä ennemin tai myöhemmin pääsee pois, tuossa teidän tilanteessa ehkä mieluiten ennemin :)
 
Jos ei ole pakkotöihin tuomittu niin työpaikkaa voi oletettavasti vaihtaa ja työpaikasta irtisanoutua? Miehelle voi puhua, mutta toinen asia kuunteeleko hän. En tiedä onko suhteen päättäminen paras ratkaisu, ite ottaisin aikalisän siihen saakka, että vaihtaa työtä ja saa oman mielenterveytensä raiteilleen. Suuri stressi ja itsetuhoiset ajatukset, jotka mainitsit, ovat mielestäni näitä vastoinkäymisiä, joita liitossa voi tulla eteen, mutta joiden takia toista ei jätetä. Itsellesi voisi käydä samoin - toivoisitko omalle osalles samaa kohtelua?

Olen miettinyt asiaa myös tältä kannalta, ymmärrän ajatuksesi. Mies ei voi vaihtaa työpaikkaa, syistä en viitsi luetella mutta osa on sopimukseen liittyviä.

Aikalisä kestää minne asti? Mies suunnitteli siirtoa, että hän muuttaisi tästä kaupungista pois ja alkaisi VIELÄ vastuullisemman homman firmassa koska siitä maksetaan paremmin. Olen ymmälläni, eikö perheestä erossa oleminen merkitse hänelle mitään?

Burnoutiin hän on selvästi menossa, mutta pitäisikö minun olla aina onneton hänen takiaan. Minullakin on vaativa elämäntilanne menossa, ja hänen ajatuksensa tukemisesta on että jätetään toinen rauhaan. Hän ei soita, tekstaa, ei näe minua tai tee muutakaan. Se on kuulema tukemista.
Olemme ajautuneet erilleen, ja mies on sanonutkin ettei tunne rakkautta. Hänelle raha on tärkeintä.

Tunnen hänen alaansa ja toimin konsulttina myös samantyyppisille firmoille. Apuni ja neuvoni ovat kuulema hänen asioihinsa sotkeutumista. Paras asia mitä hänelle voisin tehdä, on jättää hänet rauhaan, en kysele, en puhu, olen vaan kotona ja hymyilen aina sen 10 minuuttia jonka hän ehtii nähdä minua, ilman intiimiä suhdetta mieheeni ja tyytyväisenä kun en näe häntä työkiireineen moneen viikkoon. En saa vaatia enkä odottaa mitään.

Onko oikeasti reilua ajatella että jäisin? En jaksa jatkuvaa syyllistämistä ja haukkumista. Sydämeni on särkynyt.
 
Olen miettinyt asiaa myös tältä kannalta, ymmärrän ajatuksesi. Mies ei voi vaihtaa työpaikkaa, syistä en viitsi luetella mutta osa on sopimukseen liittyviä.

Aikalisä kestää minne asti? Mies suunnitteli siirtoa, että hän muuttaisi tästä kaupungista pois ja alkaisi VIELÄ vastuullisemman homman firmassa koska siitä maksetaan paremmin. Olen ymmälläni, eikö perheestä erossa oleminen merkitse hänelle mitään?

Burnoutiin hän on selvästi menossa, mutta pitäisikö minun olla aina onneton hänen takiaan. Minullakin on vaativa elämäntilanne menossa, ja hänen ajatuksensa tukemisesta on että jätetään toinen rauhaan. Hän ei soita, tekstaa, ei näe minua tai tee muutakaan. Se on kuulema tukemista.
Olemme ajautuneet erilleen, ja mies on sanonutkin ettei tunne rakkautta. Hänelle raha on tärkeintä.

Tunnen hänen alaansa ja toimin konsulttina myös samantyyppisille firmoille. Apuni ja neuvoni ovat kuulema hänen asioihinsa sotkeutumista. Paras asia mitä hänelle voisin tehdä, on jättää hänet rauhaan, en kysele, en puhu, olen vaan kotona ja hymyilen aina sen 10 minuuttia jonka hän ehtii nähdä minua, ilman intiimiä suhdetta mieheeni ja tyytyväisenä kun en näe häntä työkiireineen moneen viikkoon. En saa vaatia enkä odottaa mitään.

Onko oikeasti reilua ajatella että jäisin? En jaksa jatkuvaa syyllistämistä ja haukkumista. Sydämeni on särkynyt.
Anna miehen mennä, sillä tuo työ lienee hänelle tärkeämpi kuin sinä. Vaikka olisi miten burnoutiin menossa, nin omaa pahaa oloa ei pureta huutamalla ja räyhäämällä muihin. Varsinkaan perheenjäseniin.
 
Olen miettinyt asiaa myös tältä kannalta, ymmärrän ajatuksesi. Mies ei voi vaihtaa työpaikkaa, syistä en viitsi luetella mutta osa on sopimukseen liittyviä.

Aikalisä kestää minne asti? Mies suunnitteli siirtoa, että hän muuttaisi tästä kaupungista pois ja alkaisi VIELÄ vastuullisemman homman firmassa koska siitä maksetaan paremmin. Olen ymmälläni, eikö perheestä erossa oleminen merkitse hänelle mitään?

Burnoutiin hän on selvästi menossa, mutta pitäisikö minun olla aina onneton hänen takiaan. Minullakin on vaativa elämäntilanne menossa, ja hänen ajatuksensa tukemisesta on että jätetään toinen rauhaan. Hän ei soita, tekstaa, ei näe minua tai tee muutakaan. Se on kuulema tukemista.
Olemme ajautuneet erilleen, ja mies on sanonutkin ettei tunne rakkautta. Hänelle raha on tärkeintä.

Tunnen hänen alaansa ja toimin konsulttina myös samantyyppisille firmoille. Apuni ja neuvoni ovat kuulema hänen asioihinsa sotkeutumista. Paras asia mitä hänelle voisin tehdä, on jättää hänet rauhaan, en kysele, en puhu, olen vaan kotona ja hymyilen aina sen 10 minuuttia jonka hän ehtii nähdä minua, ilman intiimiä suhdetta mieheeni ja tyytyväisenä kun en näe häntä työkiireineen moneen viikkoon. En saa vaatia enkä odottaa mitään.

Onko oikeasti reilua ajatella että jäisin? En jaksa jatkuvaa syyllistämistä ja haukkumista. Sydämeni on särkynyt.

Minä en jäisi odottelemaan josko mies havahtuisi joskus. Tuossa hommassa saattaisi mennä vuosia ja sitten yhtäkkiä huomaisi että hupsista tuhlasinpas elämäni siinä. Ei tuo teidän suhde ainakaan parisuhteelta kuulosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29539604:
Anna miehen mennä, sillä tuo työ lienee hänelle tärkeämpi kuin sinä. Vaikka olisi miten burnoutiin menossa, nin omaa pahaa oloa ei pureta huutamalla ja räyhäämällä muihin. Varsinkaan perheenjäseniin.

Usein burnoutiin liittyy kyynisyys ja kyvyttömyys ottaa muut huomioon.
 
[QUOTE="viima";29539572]Ap ei ansaitse miestä. Naisen kuuluu olla meihensä tukena eikä rääkyä kuin pikkukakara.[/QUOTE]

ja mies saa rääkyä ja kohdella muita kun paskaa? niinkö? Tukena ja paskasankona oleminen on vähän eri asioita.
 
Todennäköisesti tilanne huomataan työpaikalla pian ja mies joutuu pakkolomalle tai saa loparit. Näin ainakin toimittaisiin jos tilanne olisi normaali (teillä ilmeisesti siihen liittyy jotain mitä et halua kertoa).
Alaiset alkavat nopeasti valittaa huutavasta esimiehestä eikä hänen pomonsakaan hyvällä katso jos alainen on jatkuvasti kuin persiiseen ammuttu karhu.

Jos teillä ei ole lapsia, vaihtaisin maisemaa ja pian vaihtaisinkin.
 
[QUOTE="vieras.";29539950]Mies saa tehdä tasan mitä vaan niin kauan kun hän tuo leivän pöytään ja huolehtii lasten ja koko perheen elintasosta. Mitä ymmärtäväisempi vaimo sitä vauraampi ja onnellisempi perhe.[/QUOTE]

in your dreams...
 
[QUOTE="viima";29539572]Ap ei ansaitse miestä. Naisen kuuluu olla meihensä tukena eikä rääkyä kuin pikkukakara.[/QUOTE]Moderni voimaistunut uusfemakko eli tyypillinen palstaämmä lyö hanskat tiskiin parisuhteen eteen heti kun tulee vastoinkäymisiä tai kun mies ei toimi juuri niinkuin nainen haluaa. Lue vaikka tätä palstaa muutama päivä niin ymmärrät mistä on kysymys. Ja toiset samanlaiset huutavat kuorossa tukea.

Mielessä maalataan miehestä itsekäs sika ja kun hieman saa vertaistukea niin ei muuta kuin eropaperit vetämään. Syitä löytyy takuuvarmasti äijästä kuin äijästä viimeistään jos oikein kaivaa, yrittää, antaa tunteille vallan ja unohtaa kaiken järjen, rationaalisen ajattelun ja sen miksi kyseinen mies on puolisoksi aikanaan valittu.

Myötä- ja vastoinkäymisissä, ja paskat.
 
Ei minulle tulisi mieleenkään alkaa neuvomsan miestä kuinka työ hoidetaan, vaikka kuinka tuetäidin alasta..
Eihän kukaan äitikään siedä kun toinen äiti tulee pätemään neuvoillaan...

Moni mies on yllättävän vanhanaikainen mitä tulee tuon perheen elättämisen suhteen.
Vaikka perhe pohjimmiltaan olisi se tärkein katsoo mies että tärkeintä hänen on tuoda perheelle rahaa että perhe pärjää. Moni mieshän pitää vakaata taloudellista tilannetta ehtonakin sille että voidasn alkaa perhettä perustaa..

En halua oikeuttaa miehen käytöstä, mutta eikö puolivuotta ole suhteellisen lyhyt aika? Itselläni ainakin uusi työ stressaa ja väsyttää helpostikkn sen ekan vuodenkin.. Puolivuotta, raskaanakin ollaan pidempään...
 
Olen miettinyt asiaa myös tältä kannalta, ymmärrän ajatuksesi. Mies ei voi vaihtaa työpaikkaa, syistä en viitsi luetella mutta osa on sopimukseen liittyviä.

Aikalisä kestää minne asti? Mies suunnitteli siirtoa, että hän muuttaisi tästä kaupungista pois ja alkaisi VIELÄ vastuullisemman homman firmassa koska siitä maksetaan paremmin. Olen ymmälläni, eikö perheestä erossa oleminen merkitse hänelle mitään?

Burnoutiin hän on selvästi menossa, mutta pitäisikö minun olla aina onneton hänen takiaan. Minullakin on vaativa elämäntilanne menossa, ja hänen ajatuksensa tukemisesta on että jätetään toinen rauhaan. Hän ei soita, tekstaa, ei näe minua tai tee muutakaan. Se on kuulema tukemista.
Olemme ajautuneet erilleen, ja mies on sanonutkin ettei tunne rakkautta. Hänelle raha on tärkeintä.

Tunnen hänen alaansa ja toimin konsulttina myös samantyyppisille firmoille. Apuni ja neuvoni ovat kuulema hänen asioihinsa sotkeutumista. Paras asia mitä hänelle voisin tehdä, on jättää hänet rauhaan, en kysele, en puhu, olen vaan kotona ja hymyilen aina sen 10 minuuttia jonka hän ehtii nähdä minua, ilman intiimiä suhdetta mieheeni ja tyytyväisenä kun en näe häntä työkiireineen moneen viikkoon. En saa vaatia enkä odottaa mitään.

Onko oikeasti reilua ajatella että jäisin? En jaksa jatkuvaa syyllistämistä ja haukkumista. Sydämeni on särkynyt.

Ihan vaan mielenkiinnosta, oliko mies oikeasti hyvin erilainen ennen tätä työtä? En oikein jaksa uskoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29539604:
Anna miehen mennä, sillä tuo työ lienee hänelle tärkeämpi kuin sinä. Vaikka olisi miten burnoutiin menossa, nin omaa pahaa oloa ei pureta huutamalla ja räyhäämällä muihin. Varsinkaan perheenjäseniin.

En menisi noin pitkälle, mutta asumusero voisi toimia. Eikö hän ollut muuttamassa toiselle paikkakunnalle tekemään töitä?
 

Yhteistyössä