Toggle sidebar

tylyt äidit kerhoissa naama muumin v---lla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kotiäiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"kotiäiti"

Vieras
olen käynyt lasten kanssa muskarissa ja kerhoissa. kukaan ei juttele mulle. paitsi kerhojen ohjaajat. kaikki äidit on jotenkin töykeitä ja kattoo vaan naama rutulla..ainoo mikä sanoi iloisesti terve oli yks iskä muskarissa.. olen mielestäni ns. normaali ihminen. ihmetyttää..ei oikeen kohta huvita käydä missään kun ihmiset on noin epäsosiaalisia mua kohtaan ..lasten takia käyn.. mikä mussa on vikana????? ois kiva saada äiti kavereita, mutta ketään ei tunnu seurani kiinnostavan..
 
Mua kanssa joskus on ihmetyttänyt, kun on paljon äitejä, joiden perusilme tuntuu olevan sellainen mallia norsun vittu. Missä vaan, jumpassa, muskarissa, konsertissa, aina sellainen nyrpeä ilme naamalla, kädet puuskassa eikä minkäänlaisesta innostuksesta puhettakaan. :D Mikähän siinä oikein on? :D
 
No onpa tosiaan ihme kansaa, kun eivät tervehdykseesikään vastaa. Koetappa seuraavalla kerralla sanoa jokaiselle erikseen, eikä yhteistervehdyksenä ja kättele vaikka ja kerro nimesi, kyllä se siitä pikkuhiljaa.
 
Ton takia mä en koskaan käynyt lasten kanssa missään kerhoissa joihin piti itsekin osallistua. Paitsi vein pojan jääkiekkoilemaan, missä suurinosa väestä oli isejä =)
 
Oletko itse tervehtinyt kaikkia iloisesti? Jätävät muka kaikki vastaamatta? Kannattaa itse jutella ja kaveerata, mistä ne tietää, että sinä kaipaat seuraa jos vain hiljaisen moin jälkeen jäät surkuttelemaan että kukaan ei puhu sinulle mitään? Itsekin muistan, kuinka ennen mökötin aina jossain nurkassa ja märisin, että kukaan ei puhu, mutta kun itse alkoi tekemään tuttavutta, niin johan muuttui sointi kellossa.
 
Mä olen tehnyt huomannut saman ihan leikkipuistossa. Toki on niitäkin äitejä, jotka moikkaa, mutta aika harvassa. Isät sen sijaan moikkailee (ja juttelee lapsista), jotkut harvat eivät.

Tuntuu aika tyhmältä itsekään moikata, jos toinen kääntää katseen muualle tms.

Muutenkin yksikseen saan hiekkalaatikon reunalla istuskella, tosin mä olen niitä harvoja, jotka tekee hiekkakakkuja lapsen kanssa ja muutenkin leikkii mukana. :D
 
Viimeksi muokattu:
Kohdataankohan me samoja äitejä.
Itse käyn myös lasten kanssa (varsinkin näin kesäisin) paljon leikkipuistoissa. Aamupäivistä on puistot täynnä ja kaikki äidit naama väärinpäin. Ei puhettakaan että voisi jonkinlaista kontaktia ottaa heihin. Vaikka lapsemme leikkisi keskenään, niin ei sanaakaan voi vaihtaa. Jos kysyn vaikka lapsen ikää tms, tulee vastaus lyhyesti "3v" ja se oli sitten siinä..
Olen laittanut tämän sen piikkiin, kun itse olen nuori (tänä vuonna 21v) ja muut minua vanhempia niin enkö sitten kuulu vaan piiriin nuoren iän vuoksi.
Jotenkin sitten näiden tapauksien vuoksi en itse enää edes yritä lähteä luomaan mitään kontakteja. Olkoon sitten vaan ja murjottakoon keskenään.
 
meidän muskariporukassa on aivan mahtavat äidit! Lapset menee muskaritunnille ja sen aikaa me äidit höpötellään mistä vaan. Todella hyviä keskusteluja meillä ollut, se 45min menee ihan hujauksessa =)
 
no ainakin noissa seurakunnan kerhoissa tilanne tuntuu olevan se että siellä on aika tavalla niitä hissukoita jotka tulevat sinne koska kaveripiiri on suppea eivätkä leikkipuistossa yms saa juttuseuraa. monet niistä mielellään tekisivät tuttavauutta muihin vaan eivät osaa. istuvat hiljaa ja niillä on omasta mielestään ihan perusilme naamallaan kun niitä jännittää, ulospäin se näyttää norsunvitulta.
tiedän tämän siksi että itse olen nimenomaan semmoinen hissukka ja olen huomannut että niistä muista hissukoista saa ihan hyviä juttukavereita kun vaan pääsee alkuun.
avoimet ja sosiaaliset ihmiset löytää kontaktinsa yleensä muualta..
 
No monet varmaan ajattelee samoin kuin sinä, eli odottaa aloitetta muilta ja sitten kukaan ei tee esim. tervehtimisen suhteen mitään ja kaikki ovat yksin.

Eli aloita sinä, useimmat ihmiset pitävät kyllä siitä, että heidät huomioi.
 
Joo välillä tuntuu että suurin osa suomalaisista on kroonisesti masentuneita, kun perusilme on se "alakuloinen möllötys". Ja sitten katsotaan kuin hullua sellaista, joku uskaltaa vähän innostua jostain. Päiväkodin pihatapahtumassa kävi jotenkin sääliksi päiväkodin henkilökuntaa, kun olivat järjestäneet hienon tapahtuman ja nähneet tosi paljon vaivaa, sitten suuri osa vanhemmista kulki koko ajan sen näköisenä että "ei vois vähempää kiinnostaa mutta pakkohan tänne oli mukuloiden takia tulla, möks :( )

Välillä tekis mieli ottaa ihmisiä hartioista kiinni ja ravistella vähän, että näkis että onko enää mitään elonmerkkejä vai esittääkö vain kuollutta.
 
  • Tykkää
Reactions: SporttisMama
[QUOTE="tanjam";24049563]Joo välillä tuntuu että suurin osa suomalaisista on kroonisesti masentuneita, kun perusilme on se "alakuloinen möllötys". Ja sitten katsotaan kuin hullua sellaista, joku uskaltaa vähän innostua jostain. Päiväkodin pihatapahtumassa kävi jotenkin sääliksi päiväkodin henkilökuntaa, kun olivat järjestäneet hienon tapahtuman ja nähneet tosi paljon vaivaa, sitten suuri osa vanhemmista kulki koko ajan sen näköisenä että "ei vois vähempää kiinnostaa mutta pakkohan tänne oli mukuloiden takia tulla, möks :( )

Välillä tekis mieli ottaa ihmisiä hartioista kiinni ja ravistella vähän, että näkis että onko enää mitään elonmerkkejä vai esittääkö vain kuollutta.[/QUOTE]

No ei muakaan kyllä mikään päiväkotirieha nappaa. Onneks mulla on sosiaalista elämää muuallakin, ettei jää ihan tuon varaan. En tarvitse mitään kerhokavereita, harvoin tykkään kenestäkään vaan suurin osa ihmisistä vaan on perseestä, enkä jaksa olla tekemisissä jos ei pakko. Mulla on ne omat tuttavani ja sellasien vaistoaa jo kauas, joka on samoilla aalloilla. Muiden kanssa ei edes kiinnosta mikään teennäinen jutustelu.
 
Minä en ole moiseen törmännyt. Kaikki ei moikkaa, mitä sitten. Yleensä puistoon tulijoita moikkaan. Perusilmeeni varmasti on totinen, en jaksa vetää naamaa hymyyn joka hetki (kuten ilmeisesti sinä ap). Aina riittää juttuseuraa kun alan höpötellä kerhoissa, puistossa tai lasten harrastuksessa. Mieti vielä ap jospa vika onkin sussa. Mulla kun ei ole tuota ongelmaa. Asennoidun toki ihmisiin yleensäkin positiivisesti ja oletukseni on kun aloitan keskustelun että tuo ihminen on varmaan mukava eikä että juma mikä norsunvittunaama.
 
En kestä äitipiireja, ahdistavampaa tunnelmaa saa hakea. Pelkkiä naisia ja siihen lisäksi kaikkien lapset, ei voi syntyä kuin ongelmia :D

Isät on tosiaan asia erikseen, juttu luistaa. Onneksi pääsee kohta töihin normaaleiden ihmisten pariin :)
 
[QUOTE="vieras";24049613]En kestä äitipiireja, ahdistavampaa tunnelmaa saa hakea. Pelkkiä naisia ja siihen lisäksi kaikkien lapset, ei voi syntyä kuin ongelmia :D

Isät on tosiaan asia erikseen, juttu luistaa. Onneksi pääsee kohta töihin normaaleiden ihmisten pariin :)[/QUOTE]

Tämmöiset "en kestä naisia, miehet ovat paljon rennompia" -naiset on sitten niin surullisia tapauksia.
 
[QUOTE="kotiäiti";24049483]olen käynyt lasten kanssa muskarissa ja kerhoissa. kukaan ei juttele mulle. paitsi kerhojen ohjaajat. kaikki äidit on jotenkin töykeitä ja kattoo vaan naama rutulla..ainoo mikä sanoi iloisesti terve oli yks iskä muskarissa.. olen mielestäni ns. normaali ihminen. ihmetyttää..ei oikeen kohta huvita käydä missään kun ihmiset on noin epäsosiaalisia mua kohtaan ..lasten takia käyn.. mikä mussa on vikana????? ois kiva saada äiti kavereita, mutta ketään ei tunnu seurani kiinnostavan..[/QUOTE]


Mitä sulla on mulle annettavaa? Mikä sussa on niin kiinnostavaa, että mä voisin ilahtua juuri sun seurastasi? Mitä kivaa sä tähän mennessä olet mulle sanonut? Miten sä olet mua auttanut?
 
en tiedä, mutta mua alkoi kiinnostaan tuo muumin v**u. Miltäköhän sekin näyttää? Pitää varmaan googlata, kunhan lapset lähtevät tuosta iltasatua kuuntelemasta.
 
ainahan ne on ne muut äidit kun on vihasen ja tympääntyneen näkösiä, epäsosiaalisia ja eikä välitä lastensa seurasta..voi huhhuh sentään..josko olis teidän omassa mielikuvituksessa ja halu pönkittää sitä omaa paremmuuttaan.
 
[QUOTE="määvaan";24049723]en tiedä, mutta mua alkoi kiinnostaan tuo muumin v**u. Miltäköhän sekin näyttää? Pitää varmaan googlata, kunhan lapset lähtevät tuosta iltasatua kuuntelemasta.[/QUOTE]

valkoinen, sileä ja pullea, vako vaan keskellä. Ja tämä on sitten Fakta isolla äffällä!
 
[QUOTE="kotiäiti";24049483]olen käynyt lasten kanssa muskarissa ja kerhoissa. kukaan ei juttele mulle. paitsi kerhojen ohjaajat. kaikki äidit on jotenkin töykeitä ja kattoo vaan naama rutulla..ainoo mikä sanoi iloisesti terve oli yks iskä muskarissa.. olen mielestäni ns. normaali ihminen. ihmetyttää..ei oikeen kohta huvita käydä missään kun ihmiset on noin epäsosiaalisia mua kohtaan ..lasten takia käyn.. mikä mussa on vikana????? ois kiva saada äiti kavereita, mutta ketään ei tunnu seurani kiinnostavan..[/QUOTE]

Noi on aluekohtaisia juttuja mun mielestä! Mä kävin aikaisemmin muskarissa omalla alueellamme Espoossa mutta meni maku kun siellä oli just tuon kuuloista porukkaa. Vaikka nähtiin joka viikko niin eräät äidit ei voineet moikata, vaikka minä ja eräs kaverini moikattiin eka. Käsittämättömän typerää porukkaa!
Vaihdettiin sit kaverini alueelle ja siellä taas ihan erilaista porukkaa, tosi rentoja ja mukavia!
Joten jos asut isolla paikkakunnalla, kokeileppa alueen vaihtoa jos se ei tuota sulle äärimmäisiä ongelmia.
 
Kyllä mäkin oon huomannut, että paljon on liikkeellä äitejä naama norsun v**ulla -meidänkin puistossa ja meidän muskarissa. Kehenkään en oikein tutustunut muskarissa, eikä meistä oikein pidetty kun mun tyttöni oli aika utelias vajaa 2-vuotias eikä sitä kiinnostanut olla paikoillaan ja laulaa samoja lauluja joka kerta. Ja samasta vilkkaudesta saatiin myös vitt**ntuneita katseita puistossa. Ihan ku se olis mun syytä, et mun liikkuva lapseni on nopeampi varaamaan sen keinun itelleen kuin jonkun toisen nico-petteri joka ulvoo äitinsä sylissä, et "keinumaan".

Mutta pitää kyllä vielä antaa positiivistakin palautetta. Oon myös saanut parit parhaimmasta päästä olevia ystävät puistosta ja muutaman muunkin hyvän ystävän.

Mua niin ärsyttää se vihamielisyys ja mä yritän omalta osaltani moikata edes vaikka nyökkäämällä saapuville, että voi ottaa kontaktia jos haluavat. Me ollaan tosi paljon puistossa, oltu jo 2 vuotta ja kyllä tyypit tietää meidät jo ihan hyvin ja pikkuhiljaa toiset lämpeevät.

Pitää vaan ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa muuttaa sitä juroa suomalaista tapaa ettei puhuta muille kuin tutuille. Pikkuhiljaa :)
 
mä oon yks möllöttäjä.

Varsinkin jos mulla särkee pää. Tai on hiukset pesemättä ja ei-yhteensopivat vaatteet päällä, en tod halua tuoda itseäni esiin.

Mutta kyllä musta juttua lähtee, jos niikseen tulee. Mutta voin puhua vain itsestäni ja lapsistani. No, sit tulee mieleen se, että ketä kiinnostaa? Tuskin ketään, ei mulla niin ihmeellinen elämä ole, päinvastoin.
No sit koittaa kysellä toisesta tai niitten lapsista. JOs vastausta saa kiskoa hohtimilla irti, niin jätän sikseen.

Pelkään siis puhuvani liikaa itsestäni, että semmoienn tasavertainen puhekumppani olis kiva löytää.


Mutta lohdutukseksi voin kertoa, että aika kuluu nopeasti ja kohta jo ne lapsoset on koulussa, etkä näe toisia äitejä kuin vanhempainillassa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa