Alkuperäinen kirjoittaja Metsärannan Emäntä;26027368:
Mietteitä Metsärannasta
Adoptio- ja sijaisäidin tarinaa.
Kommentoin sitten tänne, kun en blogiin voinut.
Siis huhheijjaa, en todellakaan pysty moista lukemaan.
Odotin aika erilaista, mitä tuo on. Olen...en sanaton, vaan järkyttynyt...
Tässä asiani:
On hieman eri asia olla rakastava ihminen ja hyvä äiti, kuka viihtyy lasten kanssa, kuin hehkuttaa sitä sopimattomasti tiettyjen edessä, ketkä _siitä huolimatta että hyvää haluavat lapselleen_ voivat olla surullisia ja etenkin itseensä pettyneitä.
Rakkautta voi jakaa muutenkin kuin kertomalla liian karuja asioita sopimattomissa tilanteissa. Rakkaus on tekoja, ei niinkään sanoja.
Blogista tulee vain ylimielinen, muita halventava ja mollaava itsensäkorotus - stoori mieleen, jolle haetaan hyväksyntää muilta "niitä sellaisia vanhempia inhoovilta". Muista että se lapsen itsetunto on koetuksella, jos noitakin lauot, ja kehoitat sossuakin samaan.