Tylsä parisuhde!!

[ap....]

Miesystävä rakastaa minua enemmän kuin mitään. Kantaa joka viikko ruusuja ja milloin mitäkin lahjoja, ja olisi valmis vaikka televisiossa tunnustamaan rakkauttaan minuun.. Hätääntyy heti jos olen normaalia hiljaisempi, ja kyselee päivittäin että enhän jätä häntä koskaan. Kertoo kuinka ei osaisi olla ilman minua ja kuinka ei olisi minua parempaa koskaan osannut toivoakkaan..

Olemme samanikäisiä. Vasta 20 vuotiaita. Mieheni on aivan liian kiltti. Ei omista minkäänlaisia mielipiteitä, antaa minun päättää kaikesta ja tekee kaiken niinkuin minä tahdon. Se on todella ärsyttävää.. Minä olen luonteeltani todella räiskyvä ja temperamenttinen, tykkään mennä ja tehdä, ja mielestäni pienet riidat ja niiden jälkeen sopiminen tuo aina uutta potkua suhteeseen. Mutta ei, minulla ja poikaystävälläni ei ole koskaan erimielisyyksiä, kun poikaystävä on aina olevinaan samaa mieltä joka asiasta.

En voi ymmärtää itseäni, miksi en vain voi olla tyytyväinen, että kohdalleni on osunut tällainen ihminen, joka jumaloi minua niin paljon, että tekee ihan mitä tahansa vuokseni? Huoh... Kaipaan vain niin paljon toimintaa ja väriä elämään. Tää on niin tylsää, kun aina ollaan kaikesta samaa mieltä.

Joo tiedän, ei ole normaalia kaivata suhteeseen riitoja. Mutta.. Minä kaipaan. En saa ikinä häntä suututettua. Ja jos hän suuttuukin, niin hän on vain hiljaa ja nielee kiukkunsa. Tai sitten hän vain tyynesti lähtee kävelylle. Odotan oikein, että hän EDES JOSKUS, EDES YHDEN KERRAN, suuttuisi jostain, sanoisi vastaan, korottaisi ääntään, huutaisi, heittäisi vaikka puhelimen seinään TAI JOTAIN!!!

Mutta ei. Minun täytyy siis tyytyä tylsään ja tasapaksuun elämään.

 

["vieras"]

Voithan lähteä lätkimään.

 

["Hmm"]

Suoraan sanottuna, ei kovinkaan moni nainen tuollaista miestä kestäisi.
Sehän on ihan perässä vedettävä kivireki

Tietty miehessä on hyvää kun on huomaavainen, mutta tuo kirjoittamasi on aivan liioiteltua.

Parasta puhua miehen kanssa ja sanoa hiukan kaunistellusti viesti, jos et löydä muniasi piakkoin, niin tää suhden oli tässä

 

["vieras"]

Pitääkö kaikkea ylianalysoida, miettiä ja arvioida? Mikset voi vaan olla onnellinen ja keskittyä elämään elämääsi, ja rakentamaan tulevaisuutta miehesi kanssa? En tajua tuollaista, tuskin olisit tyytyväinen jos ukko huutaisi sinulle, ei siis varmastikkaan. Huomaat sen viimeistään sitten kun eroatte ja saat jonkun inhottavan luolamiehen, miehesi taas varmasti saa jonkun joka häntä osaa arvostaa. Piste.

 

[olisko]

läheisriippuvainen, etsi aiheesta tietoa keskustele miehesi kanssa. hänellä varmasti on omiakin mielipiteitä muttei uskalla niitä sinulle kertoa koska pelkää sinun jättävän. sinun täytyy kannustaa häntä kertomaan omista tarpeistaan ja toiveistaan!

 

[ht]

no rakastatko sinä häntä?

 

[....]

Jos sä luet näitä juttuja täällä, niin huomaat, että asioista tulee paljon monimutkaisempia, kun kuvioihin tulee lapsia. Oikeasti, jos te olette ihan vääriä toisillenne - tai oikeastaan jos mies ei ole sinulle oikea - jos nämä ärsyttävät asiat painavat vaakakupissa enemmän kuin mahdollinen rakkautenne - LÄHDE nyt kun kuvio on vielä niin yksinkertainen.

Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Jos jo nyt on noin tylsää ja ahdistavaa, miksi jäädä siihen ja mahdollisesti hankkia lapsiakin siihen ahdistavaan suhteeseen. Ja sitten taas kymmenen vuoden päästä purkaa täällä, että erotako vai jäädäkö tylsään suhteeseen lasten vuoksi. Siinä vaiheessa tilanne on jo paljon hankalampi!

 

[minnee]

Mitä sinä teet suuttuessasi? Huudatko, paiskotko tavaroita, raivoatko? Jos, niin miehesi ehkä ei ihan sen takia uskalla ilmaista mielipiteitään. Tavallaan rasitut siitä, että miehesi on liian samaa mieltä kanssasi, mutta kitiset, että "minä tahdon tällaisen ja minä haluaisin, että mies käyttäytyisi suuttuessaan kuin hillitön sekopää, ja minäminäminä mies on vääränlainen". Jospa ottaisit itse rauhallisemmin, ja vakuuttaisit miehellesi, että sinulle oikeasti voi kertoa niitä omia ajatuksiaan etkä sinä tule silmille - ja että oikeasti myös kuuntelet, mitä hän sanoo. Ei huutotappelut ja raivoaminen ole tylsyyden vastakohta, sitä jännitettä ja haastetta toisesta voi saada ihan käyttäytymälläkin.

 

[nooh]

Kai ymmärrät, että mies ei ole oikeasti se käytöksensä, vaan pitää itseään piilossa sen takana koska pelkää kuollakseen tulevansa hylätyksi? Hän tarvitsee ihmisen, joka on riittävän turvallinen auttaakseen hänet sieltä pois.

Ääripäinä saatatte olla toisillenne se tasoittava voima, jota tarvitaan täysipainoisen persoonallisuuden kasvattamiseen. Tai sitten olette liian äärillänne, ja kulutatte toisenne loppuun. Vaikea tietää etukäteen.

 

[astrolabe]

Mielikuvituksen puutetta, jos ainoa keino maustaa parisuhde on riidellä. Toisaalta, temperamenttinne eivät taida osua yksiin. Mies olisi luultavasti onnellisempi kiltin ja hyvätapaisen naisen kanssa, joka arvostaa hänen hyvyyttään.

 

[fj]

Mulla on ollut sama ongelma, etenkin nuorempana. Olen tempramenttinen ja räiskyvä, ja poikaystävikseni onnistuin valikoimaan miellyttämisen haluisia peesailioita. Kuulostaa romanttiselta, mutta ei se pidemmän päälle ole. Liika miellyttäminen ja jalustalle nostaminen on vaivaannuttavaa ja estää elämästä normaalia arkea, kun suhteesta puuttuu tasavertaisuus. Kyse on ehkä temperamenttieroista, ehkä jostain muusta. Sinun kannattaa kuitenkin ottaa asia esille.