~TYKSILÄISET KYYTILÄISEN TOIVOJAT

Pelastan meidät putoamasta etusivulta.

Täällä ollaan taas elävien kirjoissa nyt kun vuoto ja kivut luojan kiitos näyttävät loppuneen ja elämäkin oikeastaan hymyilee taas. On se kumma miten vahva ihmismieli voikaan olla. Toisaalta täytyy myöntää, että mulla menee tasan niin kauan hyvin, kun mikään ei muistuta lapsettomuudesta. Kun vastaan tulee raskaana oleva nainen tai pieni vauva tai näen kaupassa vauvanvaatteita tai yleensäkin jossain puhutaan/kirjoitetaan jostain raskauteen liittyvästä, kaikki ne pettymyksen/surun/epätoivon/kateuden/katkeruuden tunteet tulee takaisin. Tässä yksikin päivä olin bodypumpissa ja eikö sinnekin sitten pyyhältänyt pitkällä raskaana oleva naishenkilö. Ensimmäinen ajatus oli että pitikö ton perkele tulla tännekin pilaamaan mun päivä, eikö missään saa olla rauhassa!

Poloinen pohdiskeli adoptiota. En tiedä, miten ajatukset muuttuu jos alkaa näyttää siltä, että jäädään ilman biologista lasta (katsotaan nämä 3 julkisella tarjottavaa IVF:ää ja jos niillä ei tule, niin sitten ei tule, emme ole siirtymässä yksityiselle), mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, etten halua adoptoida. Tuntuu jotenkin julmalta edes kirjoittaa noin, kun maailma on täynnä rakkautta vailla olevia lapsia ja meillä sitä rakkautta olisi antaa. En halua edes ajatella lapsettomaksi jäämisen mahdollisuutta, jotenkin uskon siihen, että vielä onnistutaan. Enemmän pelkään sitä, että lapsi jää ainokaiseksi, olen aina pitänyt itsestään selvänä, että lapsia pitää olla kaksi, johtuen ehkä siitä, että itselläni on aina ollut todella läheiset välit veljeni kanssa enkä osaa kuvitella millaista olisi ilman sisarusta. No ei ehkä kovinkaan kummallista, ainakin mieheni on selvinnyt hengissä pahemmin traumatisoitumatta, vaikka onkin ainoa lapsi.

Minä elän viimeisiä viikkojani alle kolmekymppisenä, apua... :x

 

Tänään oli siirron jälkeinen r-testi ja negahan sieltä tuli :'( Osasinkin jo tälläistä tulosta uumoilla.
Tukilääkityksen lopetan tänään, odotellaan vuoto ja halutessamme voidaan seuraava siirto tehdä heti seuraavaan kiertoon. Luultavasti näin teemmekin.

Mulla on lauantaista asti soinu päässä Rölli ja Usvametsän Neito http://www.youtube.com/watch?v=s3gZI1XHAzE&playnext_from=PL&feature =PlayList&p=6EC3531731B469CB&playnext=1&index=4 Siitä nyt sitten ilmeisesti tuli tän negan 'oma'biisi. Vuosien varrella on kertyny kappaleita, joista aina tulee tietty hoidonvaihe mieleen. Osassa on jopa hyvin osuvatkin sanat. Tää on onneksi loppupuolella valoisampi kappale, vaikka surullisesti alkaa.

 

terveisiä TSSG:stä, se on onnellisesti ohi, eikä ollut lainkaan niin paha, kuin kuvittelin - enkä edes pahaksi kuvitellut Nopeasti meni ja kaikki oli kunnossa . Seuraavassa kierrossa suunnitelmissa lääkkeetön inssi (lääkkeetön siksi, että jos on riski, että lääkitys lyhentää kiertoa, niin ovis lipsahtaa nopeasti pääsiäisen puolelle, kun nyt odotettu ovis aika on 14-15-4, eli pääsiäisen jälkeen ti tai ke. Mahdollisesti tehdään ultra juuri ennen pääsiäistä, mutta soittelen tarkemmin, kun on kp1 käsillä.

Adoptiosta, kun täällä on keskusteltu, niin mekin olemme sitä miettineet ja päättäneet, että se ei ole meidän juttu, vaikka kahdesti ollaan prosessia aloiteltu/mietitty vakavasti. Jos nämä inssit ei tuota tulosta tämän vuoden jouluun mennessä, niin sitten saa olla, "kovempiin" hoitoihin ei mennä, noin 4 inssiä kokeillaan jouluun mennessä - sitten voi jo sanoa, että luonto on tämän näin tarkoittanut ja onhan meillä tuo esikoinen

 

Homma etenee ! Kuuden päivän pienellä Puregonilla saatiin aikaiseksi uä:ssä 7+10 rakkulaa. Tänään Pregnyl ja perjantaina punktio. Joku ystävällinen laboratoriohenkilö lupautui pitämään alkioista huolen viikonloppuna. Maanantaille suunniteltu siirto. Alavatsa on kuin puolikas jalkapallo. Vatsaontelossa oli tilkka nestettä. Eli olo on hieman tukala. Hurjan toiveikas olo on toistaiseksi....

Meillä on alusta lähtien ollut päämääränä tulla isäksi ja äidiksi. Jos ei lääketiede auta pyrkimyksessä, niin adoption kautta sitten. Pitkät ovat jonot, mutta onneksi olemme molemmat vasta (!) 30-vuotiaita. Eli jos ei kolmella ivf-keikalla tule tulosta, niin jonoon. Kävimme taannoin jo Turun kaupungin sosiaalitoimen adoptioinfotilaisuudessa. Neuvontaan on vuoden jono, neuvonta kestää vuoden ja sitten alkaa se varsinainen jonotus. Itselläkin käynyt mielessä ilmoittautua jo hoitojen aikana jonoon...

 

Pakko tulla tänne purkamaan tuntoja, hajoan täällä ihan just näihin muiden ihmisten raskausuutisiin. Tein tässä iloisesti gradua ja naamakirjassa piipahtaessani luin että kaveri on raskaana ja on käynyt jo onnen kyyneleitä tirauttamassa ultrassa. No eihän se vielä riittänyt, vaan mies tuli sen jälkeen kertomaan että naapuriin on tulossa kaksoset. Tila-autoonkin ovat vaihtaneet että mahtuu koko perhe. Eihän se ole multa pois, että toiset saa lapsia, mutta en millään just nyt jaksaisi näitä uutisia. Kuuntelen täällä raivomusiikkiani kuulokkeista niin kovaa että kuulo varmaan menee. Kuvittelin päässeeni jo jaloilleni mutta katin marjat. Kyllä tää vaan sattuu. :'(

Hipkukalle :hug: negasta

mussu ja velho: Ihanaa että homma etenee. Pidän peukkuja teille! :heart:

Menen nyt katsomaan salkkareita ( :ashamed: ) digiboksilta , todennäköisesti Paulan maha on tässä jaksossa pääosassa.

 

Punktio on ohi, saaliiksi saivat 8 munasolua. Sainoivat, että on hyvä määrä. Millaisia määriä teillä mulla on tullut? Maanantaina sitten siirto! Toimenpide oli nopea, joskin kivulias. Toivottavasti siittiöillä ja muniksilla on railakas yhteinen viikonloppu, jotta saataisiin siirrettävä + pakastetettaviakin.

Rauhaisaa viikonloppua kaikille :hug:

 

Pahoittelut neganneille :hug:
Usko menee kohta kokonaan tähän touhuun, jollei plussia aleta kohta nähdä!
Olin keskiviikkona seurannassa, ihan uusi naislääkäri osui kohdalle.
Nyt mennään cocktaililla 150 Menopuria ja 150 Puregonia sekä 1+1 Synarelaa, maanantaina seuraava verikoe.
Harmi Velho, että punktio oli kivulias, toivottavasti se kipu palkitaan ihanalla lopputuloksella.
Kevätesikko tiedän tunteen, jokapuolelta pullahtaa raskausuutisia, itse vaan :headwall:

 

Hyviä ja vähemmän hyviä uutisia... Tänään mulle siirrettiin yksi hyvä alkio ja toinen kehnompi, joka ei olisi todennäköisesti selvinnyt pakastus/sulatus-rumbasta. Eli kaksi kaveri sisällä, mutta säilöön ei jäänyt yhtään. Toivottavasti ei tarvitakaan... IVF-suunnitteluajat menevät kuulema nyt kesä-heinäkuulle.

 

Velholle peukut pystyssä, toivottavasti sun ei tarvitse murehtia mitään IVF:n suunnitteluaikoja kesällä
o.n. Verikokeessa aamulla ja soitto hoitajalle kertoi, että vaste lääkkeisiin on ollut vähän liiankin hyvä. Puregon pudotettiin 100iu:n ja Menopur 75iu:n, joko muniksia on tullut paljon tai ne ovat suuria :/ keskiviikkona ultra, hiukan jännittää mitä sieltä löytyy. Ainakin ärsyttäviä tuntemuksia vasemmalla puolella..

 

Tervehdys kaikille!Ensin ON:Eli mulla oli tuo toinen pas nyt sitten eilen.Kaksi alkiota siirrettiin...toinen top ja toinen heikompi...samansuuntainen tilanne siis kuin Velholla.Aiemmin siirtolaisia on ollut vaan yksi,mut nyt molemmat selvis sulatuksesta ja sain heidät kyytiin.Toiveet ei ole järin korkealla,kun ovis osui viime torstaihin ja vasta eilen siis oli siirto.Luget alotin su.Mut katotaan josko "Aino ja Reino" jaksais pysyä matkassa!

Tsemppiä kaikille ja enkelin siipien havinaa!!!

 

Punktio on ohi, saaliiksi saivat 8 munasolua. Sainoivat, että on hyvä määrä. Millaisia määriä teillä mulla on tullut?

Ekassa ICSIssä muistaakseni punktoitiin 78 munarakkulaa joista 11sta oli solu. Kolme hedelmöittyi. Toisessa ICSIssä punktoitiin yli sata rakkulaa, solu oli 51ssä. 18 hedelmöittyi.
Mie reakoin todella herkästi noihin lääkityksiin. Ja hyperi-riski onkin melkoinen. Monesti olen ajatellut, että jos noita kypsiä rakkuloita olisi hillitymmin tullut, niin solujen laatukin olisi ollut varmasti parempi. Suurentuneen hyperi-riskin vuoksi mulle ei enää suositellekaan stimulaatio hoitoja. Huvittavinta tuossa on se, että tuossa toisessa ICSIssä osa Puregon pistoksista korvattiin Clomeilla (1 tbl/pv) ja silti niitä kasvamaan lähti tuollainen määrä |O

Lisää omaa napaa Meille tehdään seuraava PAS ilmeisesti jo ensi viikolla. Jos nyt olisi enempi onnea matkassa.

 

Velholle ja Poloiselle peukut pystyssä :heart:
Hipkukalla ollut hurjia munismääriä!
Meillä saatiin ekassa IVF:ssä 9 rakkulaa ja loppupeleihin jäi 1 tuoresiirtoon ja 2 jotka pakastettiin yhteen olkeen, saatiin siis yksi ivf ja yksi pas.
Tänään löytyi 12 mutta osa niin pieniä, etteivät taida tiistain punktioon ehtiä kasvaa.

 

Poloinen, me jännitetäänkin lähes samoilla aikatauluilla! Sulla taitaa olla testipäivä 31. päivä?

sinivatukka, toivotaan kasvuspurttia viikonloppuna rakkuloille!

Hipkukka, mieletön määrä! Millainen vointi sulla on ollut ennen punktioita noin hulppeiden munasarjojen kanssa?

Omaa napaa...Lugesteron-vaihe on kyllä pahinta koko hoidon aikana. Mieletön väsymys, johon ei auta pitkät yöunet tai kahvikaan. Reilu viikko vielä tätä....

 

Hipkukka, mieletön määrä! Millainen vointi sulla on ollut ennen punktioita noin hulppeiden munasarjojen kanssa?

Ekassa, jossa tuli vähemmän, oli melko tuskainen olo pari päivää ennen punktiota. En voinut kävellä yli 100m ja senkin tosi töpöttelemällä. Autolla montuista ja mukulakivillä ajaminen oli kidutusta. En pystynyt seisomaan edes kovin suorassa. Punktion jälkeen olo normalisoitui parissa päivässä.

Toisessa minulla oli ihan hyvä ja suht normaali olo. Ei mikään tuskainen tms. Toki alavatsa oli arka ja tuntui kuin siellä olisi ollut kiviä, mutta ei mitään ekaan verrattavaa. Pystyin viemään koiran lyhyelle lenkille hiljaista vauhtia vielä punktio aamunakin. Siksi olinkin vähän puulla päähän lyöty, kun kuulin määrään. Olo oli kuitenkin ollut paljon parempi kuin ekassa.
Tuon toisen punktion jälkeen mie sain hemohessiä ja nestettä suoneen. (Minä olen siis käyttänyt dopingia ) Eikä minua päästetty punktion jälkeen kotiin, vaan jouduin jäämään yöksi sairaalaan varmuuden vuoksi. Koska hyperi-riski oli niin suuri ja oli parempi, että olisin mahdollisimman lähellä sairaalaa. Aamulla olo oli hyvä ja veriarvot OK, joten pääsin kotiin. Mutta seuraavat kaksi viikkoa oli, kuin olisi ollut flunssa tai joku muu tauti. Olin ihan väsy ja kipeä, sain siis kuitenkin lievän hyperin.

Niin ja mulle on molemmat punktiot tehty nukutuksessa. Lääkärin mielestä munarakkuloiden määrä on ollut niin suuri, että olisi ollut minun kiusaamista tehdä punktio vain kipulääkkeillä. Toimenpide kestää kuitenkin sitä kauemmin mitä enempi on punktoitavaa.

Tuon toisen punktion jälkeen miun mielipide myös muuttui yhdestä lääkäristä. Olin aiemmin pitänyt todella kylmänä ja kliinisenä. Hää teki tuon punktion ja kävi miun herättyä kertomassa tilanteen ja vielä kun minut oli siirretty vuodeosastolle kävi katsomassa. Samaten seuraavana aamuna. Ja hänen ei tosiaan olisi noin montaa kertaa tarvinnut käydä. Kävi vain kysymässä vointia ja varmistamassa, että tiesin missä mentiin. Samat asiat minulle kertoivat hoitajatkin. Edelleen tuo lääkäri on vastanotoilla hiukan etäisen oloinen, mutta nyt minusta tuntuu, että hää taitaa vain olla niin asioihin ja tuloksiin keskittyvä. Pohtii tarkkaan miten kannattaa edetä. Tarvittaessa on kyllä hyvinkin välittävä.

Hopsan, tulipas paljon tekstiä :snotty:

 

velho:Mulla on 29. pvä testipvä.,koska tosiaan ovis oli jo 12.3. vaikka siirto sit oli vasta 17.3..Tästä "venytetystä" hoidosta johtuen ei oikeen hirveen korkealla ole toiveet,mut kai niitä ihmeitä nykyäänki sattuu.

:heart: :llä Poloska

 

Heips taas tauon jälkeen! Muutamilla onkin kohta jännät paikat edessä, tsemppiä! :wave:

Me käytiin siellä Tyksissä, lääkäri oli huippukiva, onneksi! Sitä jännitin melkein eniten, koska nuo Tyksin lääkärit on välillä mitä on... Katsottiin mua hiukan ultralla ja juteltiin, kaikki edelleen ihan kunnossa, jei! Seuraavaan kiertoon tehdään ehkä jo aukiolotutkimus, ihanan nopeaan lähtee prosessi käyntiin. Kokonaisuudessaan positiivinen käynti, toiveikkaana kohti kevättä!

 

Olen täällä lueskellut keskusteluja jo vuoden verran ja päätin vihdoinkin liittyä mukaan. Lasta on yritetty vuosia tuloksetta. Syynä pcos. Käytiin nyt vihdoinkin tyksissä ja lääkäri oli kyllä melkoinen pettymys eikä hänellä ollut antaa mitään uutta tietoa. Pitäisi laihduttaa ja syödä metformiinia sekä teroluteja. Tuli jotenkin niin toivoton olo, että aloin heti miettiä, että josko adoptiojonoon. Mies haluaisi nyt kuitenkin käydä ensin tämän vaihtoehdon läpi. Onko kellään hyviä neuvoja urakkaan ryhtyvälle?

 

AdAstra eihän nää jutut helppoja missään nimessä ole, mut jollei yritä ei myöskään voi onnistua. Hyviä neuvoja ei ikävä kyllä ole antaa, kunnallisella tehdään asiat määrätyn mallin mukaan, yksityisellä luulisin saavan henkilökohtaisempaa palvelua.

Tänään punktiosta saatiin 10 solua, kaikki meni hienosti ja siirto torstaina jos vaan joku niistä suostuu hedelmöittymään. Olin the one and only punktioitava tänään, eipä tarvinnut turhaan odotella.

 

AdAstra Tervetuloa joukkoon! Onhan se vähän niin, että julkisella pitää itse osata tietää mitä pitää kysyä, jotta saa vastauksia. Mutta kyllä TYKSsissä silti saa yksilöllistä ja hyvää hoitoa. Ja hoitajat on aivan ihania. Heillä tuntuu aina olevan aikaa jutella. Minua hämmästyttää vieläkin se, että hoitajat muistavat minut, vaikka edellisestä hoito rupeamasta on jo yli kaksi vuotta

).( Tänään oli siis siirto. Yksi olki oli sulatettu, kolmesta alkiosta yksi ei ollut pakastusta kestänyt. Ja kaksi jäljelle jäävää olivat 4 ja 5 soluisia. Eli huono ja huonompi :/ Hetki keskusteltiin ja päädyttiin siirtämään molemmat. Tarkkaan kyllä kaksoissiirtoa punnitaan, vaikka kyseessä ovatkin huonot alkiot. Onneksi esikoisen raskausaika, synnytys ja synnytyksestä toipuminen on mennyt hyvin, joten lääkärin mielestä kaksi voitiin siirtää. Lisäksi olemme miehen kanssa keskustelleet aikaisemmin miten mahdolliseen kaksosraskauteen suhtautuisimme.
Nyt vain toivon, että edes toinen kiinnittyisi ja raskaus alkaisi. Mitä useampi siirto tässä tehdään sitä pessimistisemmäksi huomaa tulevansa. Tästä se kahden viikon piina nyt alkaa...

 

Onnea matkaan kaikille piinailijoille :attn:

Meillä taas välivaihe ja monenlaista sattunut ja tapahtunut sitten viime kirjoitteluni.. Jouduin perumaan hoidonsuunnittelun sydän verta itkien, koska kotona tilanne oli niin kaoottinen, että erosimmeja muutaman päivän sillä ajatuksella olimme kummatkin. Sitten pohdittiin, juteltiin ja sovittiin toimenpiteistä suhteen pelastamiseksi eli lähinnä miehen masennuksen/alakulon suhteen. Mies on käynyt keskustelemassa ammattiavun kanssa ja apua on kovasti ollutkin. Sain valtavasti tukea tilanteeseen hoitajalta pariinkin otteeseen puhelimessa. Olin niin paniikissa, kun noloa perua aikaa, mutta sai mut ihan rauhoittumaan ja varmisti, että mulla on tukea ja apua tarvittaessa ympärillä tän kaiken kriisin keskellä. Olin tosin melko varma luomuraskaudestakin, tosin kroppa se vaan teki tepposet kipeyttämällä ja turvottamalla rinnat sekä valtavalla väsymyksellä ja huonolla ololla.. Pettymys oli karvas, etenkin kun endometrioomakontrollikäynnillä joksi hoidonsuunnittelu muuttui, sovittiin leikkauksesta sen puolen hoitamiseksi, kun on tilanne pahentunut ja kipujakin on. Puhelivat 2-3 kk leikkausjonosta, mutta järkytys oli melkoinen, kun sain ajan 20.elokuuta . Ennen kesää olis vielä ollut ok, kun kesätauon jälkeen olisi heti jo päässyt tositoimiin! Tilanne kotona on nyt hyvä ja yhdessä ollaan kovasti ja kommunikaatio toimii. Puhuttiin, ettei toi kuulosta kovin hyvältä toipumisaikoineen ja muineen ollaan äkkiä lokakuussa.. :/ Soittelin viime perjantaina hoitajalle taas ja kyselin olisiko kuitenkin mahdollista hoitaa leikkauksen sijaan tai sitä odotellessa, kun tuo menee niin pitkälle. Ei tietty osannut sanoa vaan sain soittoajan lääkärille ja tän viikon sijaan vasta ensi viikon perjantaille :kieh: Ärsyttävää, että tätäkin asiaa pitää odottaa noin mielettömän kauan, eikö ne ois voinu kysyä vaan lääkäriltä ja sillä hyvä..? Ei kai sitten.. Voiko mikään olla tätä jatkuvaa sen, tän ja ton asian odottelua ärsyttävämpää?????????

Toivottavasti saitte jotain tolkkua tästä omaan napaan tuijottelusta..

 

Kiitos Hipkukka ja sinivatukka! Mies oli sitä mieltä, että mennään yksityiselle, minä taasen periaatteesta haluan käyttää julkisia palveluja kun niistä maksankin. Mielestäni voi sielläkin vaatia palvelua ja eihän ystävällisyys mitään maksa. No, seuraavalla käynnillä osaan ehkä itsekin toimia toisin. Aikaa sinänsä on, ollaan vasta kolmekymppisiä ja mielessä pyörivät monet muutkin asiat kuin lapsettomuus.

 

Adastra Onko teillä jo päätetty millä hoitomuodolla aloitetaan? Me käytiin aikoinaan kaikki tutkimukset tekemässä yksityisellä (Väestöliitto, voin suositella. Ihana paikka), mutta kun selvisi, että kallein hoitomuoto on ainoa vaihtoehto, ehdottivat sieltä siirtoa julkiselle. Toki olisivat sielläkin hoitaneet.
Minusta hoidot on loppujen lopuksi TYKSissä edenneet melko sutjakkaaksi. Vaikka kyllähän se muutaman kuukauden odottaminen on hermoja raastavaa.
Toki on mahdollista käydä yksityisellä julkisen hoitojen välissä. Silloin kannattaa pyytää molemmissa kaikki tiedot myös itselle tai lähettämään eteenpäin, jotta molemmissa päissä tietävät mitä on tehty ja miten olet reakoinut lääkityksiin yms. Kannattaa tosin huomioida, että julkisella on periaate, jonka mukaan vain 3 IVF/ICSI-hoitoa tehdään (perustelluista syistä toki useampi). Ja jos käy yksityisellä noissa hoidoissa, ne vähennetään julkisen kolmesta kerrasta :/ Nuo ovat kuitenkin kalleimmat hoitomuodot, joten me mieluusti olemme ne tehneet TYKSissä.

On tämäkin, kun lapsentekopaikan valintaan vaikuttaa raha eikä intohimo...

 

Hipkukka Ei ole vielä päätetty, kun sperma ja munatorvien aukiolo tutkimatta. Papassa todettiin solumuutoksia (joukkotarkastuksessa helmikuussa, syksyllä ei tyksissä ollut mitään vikaa), joten täytyy sekin hoitaa pois ennen. Käydään nyt ensin tämä julkinen puoli läpi, katsoo sitten mitä tehdään. Eikä oman pettymyksen projisoiminen lääkäriin auta yhtään, huomaan sen nyt taas yön yli nukuttuani (viittaan eiliseen kommenttiini tylystä lääkäristä). Itse olen valmis adoptioon ja ei kokonaan lapsettomaksi jääminenkään tunnu enää niin pahalta kuin vielä 5-6 vuotta sitten. Miehellä henkinen prosessi vielä kesken, vaatiihan tämän kaiken sulattelu aikaa ja puhumista, mutta eiköhän siitä selvitä. Pitää vain muistaa olla tyytyväinen siihen, mitä jo on eikä katkeroitua siihen, ettei elämä menekään niin kuin on suunnitellut. Olen jo onneksi päässyt pahimman vaiheen yli, enää ei toisten kasvavat vatsat herätä pahaa mieltä, joten pidän peukkuja sinulle!

 

Hei!Näyttäisi siltä että vuoto olisi alkamassa,joten se siitä sitten taasen...eivät jaksaneet "Aino ja Reinokaan" matkassa mukana. :'( Vielä yhteen Pas:iin alkiot pakkasessa ja sitten on pohdinnan paikka.Ihan tosissaan mietin adoptiojonoon siirtymistä.Mieskin on jo asteenverran lähempänä adoptio vaihtoehdon hyväksymistä.Ehkä tämä on sitten meidän kohdalla tarkoitettu meneväksi näin...katkeruudelta en kuitenkaan voi välttyä ja :heart: :een sattuu aikalailla!Voimia ja enkeleitä teille kaikille matkaan...Poloinen poistuu "kanavalta"!

 

Hipkukalle piinistelyonnea monesko pp nyt menossa?

Peppiina78, ikävää että hoitostressien lisäksi on ongelmia suhteessakin, hienoa kuitenkin että olette päässeet sopuun. Kyllähän nämä hoidot suhdettakin koettelevat, epäonnistumiset, odottelu ja raha-asiat luovat yhdessä paineita.

Poloiselle pahoittelut :hug:

En edes muista, milloin tässä tyks:n pinossa on plussa nähty?!
Epäusko vainoaa..
Mulle siirrettiin tänään kaksi, syystä että täytän kesällä jo 40 ja hoidot kunnallisella loppuu siihen. Kaksi olkea meni pakkaseen. Nyt sitten piinistellään vaikken positiiviseen
lopputulokseen enää uskokaan.

AdAstra, onneksenne olette vielä nuoria joten ehditte vaikka mitä suunnitelmia tehdä

=)
Meillä aloitettiin tämä "projekti" mun ollessa 35vuotias, tahti on mielestäni ollut todella hidas ja vuodet on vaan menneet pika vauhtia elämän pyöriessä lapsettomuuden ja hoitojen ympärillä. Meillehän tehtiin eka ivf viime syyskuussa vaikka aiemminkin olis varmaan voinut olla..