Synnytin toisen lapsemme alateitse. Esikko syntyi kiireisellä sektiolla. Eli ensisynnyttäjä olin toista saadessa. Ensimmäisistä supistuksista meni 29h ennenkuin poika oli maailmassa. Supistukset alkoivat aamulla 7.00 sellaisina jomottavina, ja voimistuivat pikkuhiljaa olivat kuitenkin niin vihlovia etten saanut nukuttua. Kotona tuosta ajasta olin 18 tuntia, ja sairaalaan lähdimme yöllä yhden aikaan kun ei enää auttanut lämminsuihku. Kivut olivat melko kovat, mutta supistusten välillä sai aina hetken huilata. Sain sairaalassa petidiiniä, että olisin saanut vähän huilata. Se ei auttanut kauaa, ja sain nukuttua 15 minuuttia. Kipulääke teki olon pahemmaksi, koska en saanut nousta ylös supistusten aikana. Mies nukkui sitäkin sikeämmin, ja kateeksi kävi.
Aamulla kun oli kulunut vuorokausi ekoista supistuksista sain epiduraalin. Ja se auttoi sain nukuttua ennen ponnistusvaihetta, ja kerätä hyvin voimia. Lapsivedet menivät vasta, kun kalvot puhkaistiin ja synnytys eteni muutenkin hitaasti, sain myöskin oksitosiinia. Tipan laiton jälkeen tuli kova pissahätä, ja sain luvan mennä vessaan. Pissa ei tullut, mutta paineen tunne oli kova. Vessa reissun jälkeen alkoi tulla ponnistamisen tarvetta, se sai synnytykseen vauhtia. Kätilö sanoi vaan että pidättele hetki, kohdunsuu oli ennen vessaan menoa ollut 6cm auki. Oikeastaan koko synnytyksen kaikkein kivuliaimmat supistukset olivat ne muutamat supistukset, jotka pidätin ponnistamista. Lopulta huusin että se syntyy nyt, ja kätilö koitti kohdunsuuta ja totesi vauvan olevan tulossa jo hyvän matkaa huolimatta siitä että paikat eivät olleet täysin auki. Poika syntyi 14minuutin jälkeen, ja se oli oikeastaan koko synnytyksestä kaikkein helpoin vaihe.
<br><br>
