Toggle sidebar

tyhmä, itsekäs vai ihan normaali mies?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuleva nalkuttaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tuleva nalkuttaja

Vieras
Minulla on selkä kipeä. Pystyn juuri ja juuri kävelemään kahden voimakkaan kipulääkkeen ja aamulla saadun kipupiikin turvin. En pysty nostamaan kymmenkiloista lastamme lähes lainkaan ja näin kaikki hoitotoimenpiteen ovat erittäin vaikeita. Mieheni on töissä ja minä kotona lapsen kanssa. Aamulla esitin miehelleni toivomuksen, että tulisi mahdollisimman ajoissa kotiin. Hän lupasikin lähteä heti kolmelta, käydä treenaamassa ja tulla sitten suoraan kotiin....voi V.....treenaamassa, kun vaimo on 100% invalidi. Voiko tyhmempää ja itsekkäämpää olla, kun ei ymmärrä kotiutua, vaikka minä etenen kivusta johtuen konttaamalla?

Olen sen sortin ihminen, että en ala ratakiskosta vääntämään, vaan mielestäni joitain asioita pitäisi tajuta myös itse. Eipä ukko tajunnut ja omaa syytähän jouduin kärvistelemään iltaan asti. Ihmetyttää vain, eikö miehet ymmärrä yhtään mitään ilman hirvittävää vääntöä? Ihan turha tulla sitten valittamaan, että aina nalkutetaan, kun mikään ei menen perille ilman ...kele!
 
Juu, minä kanssa yritän aina antaa miehen tajuta itse, mutta ei ne tajua. Kaikki on siis väännettävä, niin se on. Muuten tässä saa olla marttyyrina joka ikinen päivä. Tyhmähän tuo mies tuossa asiassa on, mutta ehkä sinun on nyt hänelle siitä sanottava..
 
eikös se ole hyvä juttu että on paikka mihin tulla päästämään isoimmat v*tutukset pihalle. ja mä olen sen kanssa huomannut että 99% miehistä on ääliöitä siinä suhteessa että kaikesta pitää huomauttaa ensin ennen kuin tapahtuu. siis silloin kun kyseessä on jotai kotiin liittyvää, auta armias jos kyseessä on vaikka sählytreenit tai auton korjaus, niin ne on kyllä niin muistissa ettei lobotomia niitä edes poistaisi. eikä ne muuksi muutu, yhden kerran (tai vaikka sadannen kerran...) sanot vaikka roskapussien ulos viemisestä niin siinä ne tönöttää edelleen jos et niitä suoraan käteen anna.
eli ap:n kysymykseen, sulla taitaa olla ihan normaali mies joka vaatii pientä opetusta...
 
Minä olen huomannut että miehiltä ei saa paljoa empatiaa jos on sairaana! Minun mieheni on täysi tollo välillä. Kärsin jatkuvasta kiertohuimauksesta ja hänen lohduttavat sanat ovat vain: ei sille mahda mitään. Tosi lohduttavaa... Eikä pienistä vihjeistä tajuta että olen apua vailla, aina pitää pyytää.

Nyt minulla on ollut tosi kipeä selkä, lapsen nostelu hankalaa. Siihen sain pientä myötätuntoa koska hänellä itselläänkin on ollut sitä. Huolehti lääkkeitteni otosta ja kyseli onko vielä kipeä ym. Miehellä täytyy olla varmaan itsellään kokemusta asiasta ennen kuin ymmärtää. Tuntuu, että miehillä on hankalaa(ei tietenkään kaikilla)heittäytyä toisen ihmisen asemaan ja kuvitella miltä tuntuu. Kurjaa!

Myötätuntoa ja paranemista sinulle! :)
 
Eivät miehet tajua vinkkejä. Jos haluat jotain, sano suoraan. Se on ainoa tapa. Mutta mitä mieheesi tulee niin onhan se tyhmä ja itsekäs. Eihän tuota käytöstä oikein voi puolustella.
 
juu, ei paljon empatiaa ja ymmärrystä heru. Mutta sitten kun herran itsensä päätä vähän särkee, niin täytyisi suunnilleen sänkyyn tarjoilla!!
Eli ei, ne ei todellakaan tajua ilman rautalanka-virityksiä.
 
No mitä se auttaa täällä valittaa, jos mies ei vihjeitä tajua, eikä omasta takaa löydy älliä olla huomaavaisempi? Entä jos ap sanois miehelleen: Nyt selkäni on niin huonona, että tarvitsen sinua avuksi heti kun pääset töistä. Olisi tosi kiva jos voisit jättää harrastukset ja muut menot, ja tulla suoraan kotiin auttamaan.

Jos suomalainen mies ei hoksaa asioita, niin suomalainen nainen ei osaa sanoa suoraan: Tarvitsen apuasi nyt, en pärjää ilman.
 
Itselleni tulee semmoinen olo, että ellei ole kyse välinpitämättömyydestä, ja jos selkäkipua on jatkunut jo pitkään, mies alkaa elää asian kanssa, eli ajatellen ettei sille voi mitään, ja alkaa käydä niissä treeneissä. Ja olettaa, että nainenkin antaa luvan kun selkäkipua tulee jatkumaan pitkään, että elämä jatkuu.
 
Noh, eikös miehet vaan oo tuommoisia? Naiset opetetaan lapsesta lähtien empatiaan ja läheisiin ihmissuhteisiin, miehiltä sellaista ei vaadita juuri koskaan - edes kotitöitä ei monien poikien tarvitse tehdä, saati että pitäis olla lapsenvahtina, käydä mummulle kaupassa tai jotenkin opetella rakentamaan ja huomioimaan omaa sosiaalista ympäristöä. Ei ne sitten aikuisinakaan tajua, että jotain vois tehdä itsekin, vaikkei äiti olekaan sanomassa. Se oma napa on kaikkein tärkein aina vaan.
 
kyllä mies osaa joskus olla huomaavainen, mutta yleensä siinä käy niin että nainen valittaa vasta kun todella sattuu ja mies heti kun hiukan kolottaa ja on sitten täysinvalidi. Kuumeessa olen ollut ja pessyt pyykit ja laittanut ruoat jne. mutta mies kuumeessa ei nouse sohvalta/sängystä.
Meidän perheessämme miehen äiti on passannut kolme poikaansa piloille, ruokalautasenkin korjaa heti pois nokan alta kun on lopettanut syönnin, poikien pitää vaan siirtyä pöydästä tv:n ääreen. Keskimmäinen poika (34v.) tuo vielä työvaatteensakin äidille pesuun vaikka on oma kämppä ja muija, insinöörimies vielä niin ei pitäisi olla peukalo keskellä kämmentä. Mutta kun toinen kerran tekee niin antaa tehdä-periaate, jota on helevetin vaikea karsia! Minun machoaviomieheni sanoi että silittäminen ja ruoanlaitto on naisten hommia, jos hän kerran tekee pitkää päivää. Eli kotiäiti vetää lonkkaa toisinsanoen, voitaisiin mekin nostaa ahterimme ylös ja tehdä välillä jotain.. muksujen pyllyt peseytyvät itse, kuten myös vaatteet ja ruokakin kävelee itsestään kaupasta kaappii. Voi jeesus välillä.
 
Kiitos kaikille kommenteista. Kylläpä tosiaan helpotti vähän purkautua, ei taaskaan tarvinnut marttyyrinä mököttää. Minä osaan kyllä sanoa asiat suoraan, mutta tästä treeni/selkäkipuepisodista emme keskustelleet sen enempää. Tiedän että hän olisi vain ihmetellyt: "miksi et käskenyt?". Olin varmaan vaan niin kipeä, että en jaksanut käskyttää, vaan oletin, että olisi kerrankin tajunnut itse. Ihmetyttää joskus, miten ukko on pärjännyt poikamiehenä, kun kukaan ei ole ollut sanomassa, mitä kuuluu tehdä =).

Mieheni hoitaa lastamme onneksi oma-aloitteisesti ja erittäin hyvin, aina kun töiltään ehtii ja ensin vain näytän hänelle MISSÄ kaikki tavarat ovat. Siinä on toinen arvoitus, miten mies ei löydä tavaroita asunnostamme, jossa olemme asuneet 6 vuotta. Jos jokin ei ole silmien tasolla, on turha luulla, että mies sen löytäisi.
 
mies osallistuu lapsen hoitoon, mutta tarvitsee kaikessa pientä opastusta. Vaihtaa vaipan ja pukee vaatteet päälle, mutta aina pitää erikseen laittaa vaattet valmiiksi tai sanoa, mitä pitää päälle pukea. Ja jos en ole erikseen muistanut sanoa, että sukat puetaan myös, lapsi on sitten ilman sukkia. Ruokailussa ihan sama juttu. Syöttää kyllä lapsen, mutta minun pitää ottaa soseet valmiiksi pakastimesta jääkaappiin. Jos olen lähdössä käymään jossakin, kysyy aina tarkkaa kellonaikaa jolloin lapsi pitäisi ruokkia. Jotain epävarmuuttahan se vissiin on, kun kyseessä kuitenkin ihan korkeastikoulutettu ihminen, joka ei missään muussa asiassa osoita minkäänlaista uusavuttomuutta tms. Välillä ihmetyttää ja herättää minussa hilpeyttäkin moinen, mutta olen kyllä oikeasti niin onnellinen ja tyytyväinen siitä, että mieheni osallistuu ja sentään yrittää parhaansa.
 
Tuntui tosi hassulta kun sanoit ettei edes sukkia osaa toiselle laittaa ellei pyydä. Tulee vaan mieleen, että hoksaako itse edes vaippaa vaihtaa tai vaatteita jos on päässyt vaikka pissasta märäksi? Onko hän siis täysin avuton vauvan kanssa ? Ehkä hän tarttee siihenki koulutuksen että ymmärtää, sinulta siis.
 
Kyllä osaan täysin kuvitella miltä ap:stä ja osasta muitekin tuntuu, kun äijä vaan on ja ihmettelee ja tuntuu olevan jossain ihan eri planeetalla!?

meilläkin kävi tässä viime viikolla seuraavaa:
Lähdimme kaupungille, minä, mies, poika 2v ja vauva 3 vkoa.... no mullahan siinä lähdössä sitten piti ottaa kaikki lapsille tarvittava... + itelle tarpeeks lämmintä takkia (ettei rintatulehdus iske kun oli tuulista) + terveyssidettä + liivsuojusta.. mitä ei mies tietty tajuu, et siihen menee aikaa kun miettii kaikki ... "ämmällä vaan kestää aina se lähtö ja tukan laitto" niinpä niin!

no niin, hänelle jäi siinä sitten (jopa) isommalle pojalle vaipan laitto, minä vielä VEIN hänelle erikseen sen vaipan ja tietty kaikki esikoisen vaatteet. Sitten tullaan kaupunkiin ja poika jää yhtäkkiä seisomaan paikallleen ja tajuan, että housut on ihan PISSASSA.. mitä ihmettä, ajattelen. No kurkkaan housuihin ja siellä ei OLEKAAN SIT VAIPPAA.. isäntä sitten "unohti " pistää sen. Tämä on vain ääriesimerkki, mutta... tämän tyylistä sattuu muutakin meillä.

Ja sitten nämä menot ja siinä tasa-arvoasiat, eli MITKÄ H..TIN TASA-ARVOASIAT??? meillä ei ainakaan ole mitään tasa-arvoa.. no minä EN VOI mennä mihinkään vielä kun toinen lapsi niin pieni (alle 1 kk) ja mieshän tietty vai ja HÄNEN TÄYTYY päästä menemään?!(kun hänellähän on KESÄLOMAKIN, missä mun?)

menee kyllä ihan hermot, nyt pitää lopettaa ettei tämä teksti mene ihan lukukelvottomaksi ;) - ehkä paras rauhoittua ja yrittää vaan unohtaa että hän taas äsken lähti vähän kaverien kans parille oluelle ja minä jäin tänne kahden alle 2 vuotiaan kans tekemään kastiketta ja vaihtelemaan vaippoja
- viimeöiset... ja viikkoiset univelat niskassani.

(ja en kaipaa kommentteja tyylliin, "miks tänne kirjoitat puhu äijällesi", olen kyllä yrittänyt mutta ei mene sitten milläään päähän, että miltä musta tuntuu ja miten väsynyt olen)
 
Pihalle tuollaset ukot! Lasten hoito on paljon rennompaa kun ei tartte lisäksi katella/kuunnella tuollaisia vätyksiä. Eivät muuksi muutu KOSKAAN! Miettikää jaksatteko tuollasta LOPUN ELÄMÄNNE! Lapsistakin on mukavampaa kun äiti on hyvällä tuulella.

Kokemusta on.
 
Pihalle tuollaset ukot! Lasten hoito on paljon rennompaa kun ei tartte lisäksi katella/kuunnella tuollaisia vätyksiä. Eivät muuksi muutu KOSKAAN! Miettikää jaksatteko tuollasta LOPUN ELÄMÄNNE! Lapsistakin on mukavampaa kun äiti on hyvällä tuulella.

Kokemusta on.
 
Mites nämä teidän miehet pärjää itsensä huoltamisessa? Kulkeeko nälissään ja kuset housussa? Koska eihän pienen vauvan tai lapsen hoito nyt niin vaikeaa ole: annetaan ruokaa, pidetään kuivana, laitetaan nukkumaan kun lasta väsyttää ja jos joku on huonosti, koitetaan ratkaista ongelma. Suosittelen, että laitatte miehenne vain hoitamaan lasta pieniä aikoja kerrallaan, kun teette itse jotain tärkeää. Ja lähdette itse joskus ulos. Jos mies ei suostu hoitamaan omia lapsiaan edes yhtä iltaa vuodessa niin voitte kysyä, että miksi?
 
hahhahhaaaa... -ap-, kyllä ainakin meidän mies on samasta muotista, jos ei joku tavara ole kaappia avattaessa tyrkyllä niin sanoo heti "ei se täällä ole", minä saan mennä perässä ja siirtää paria tavaraa niin siellähän se etsitty juttu kököttää.
Sama juttu kun kun käydään anoppilassa, jumankekka on äijän lapsuudenkoti niin minä tiedän missä kaikki on, äijällä ei hajuakaan.

Vastaus otsikkoosi = ihan normaali ja tyypillinen mies

Vauva ja perhelehdistä lukee aina näitä isäjuttuja "otin vuoden virkavapaata lapsia varten" olisikin luksusta mutta vain varakkaat perheet voivat sitä harrastaa että molemmat ovat kotona. Meillä se on niin että tällä hetkellä mies töissä ja kun ¨-lomani loppuu niin ei puhettakaan hoitovapaista, töihin heti.
 
Mulla on ilmeisesti poikkeusmies, osaa itsekin toimia ja jos näkee mun olevan huonovointinen, niin hoitaa kyllä itse hommat kotiin omatoimisesti. Itsellä taipumus tehdä hommia puolikuntoisenakin, mies onneksi toimittaa mua petiin ja tekee hommat mun puolesta. ;) Tasan ei käy onnenlahjat. Eikä mun ole tarvinnut edes kouluttaa, anoppi on hoitanut hommansa hyvin. ;)

Isäni on kyllä ihan tollainen tyypillinen mies. Oltiin viime viikolla vanhempieni kera mökillä. Isäni lähti kantamaan vesiä saunaan. Tuli hetken päästä valittamaan mun äidille, että yksi ämpäri on hukassa. Äitini totesi, että siellä saunassa se on niin kuin muutkin ämpärit. Isäni vänkäsi vastaan, että ei ole. Äitini tiskasi ja sanoi mulle, että mene näyttämään sille se hemmetin ämpäri. Menin isäni kanssa saunalle (ämpärit ei ollut mun jäljiltä, eikä mulla ollut hajuakaa sijainnista), kattelin vähän aikaa ja aika nopeasti huomasin ämpärin oven vieressä nurkassa. Isäni oli vain, että kappas olipa hyvin jemmattu... Muut ämpärit olivat olleet lauteilla silmien tasolla...

Sama hommaa toistuu isälläni useasti, jos jotain ei ole silmien tasolla, niin sitä ei ole ollenkaan ko. paikassa... Ja toimii muutenkin kuin "tyypillinen mies". Eli mitään ei tapahdu ilman eri käskyä.

Yksi hassu juttu vielä. ;) Jos naiselle sanoo, että laita lautaset pöydälle, niin sitten pöydälle ilmestyy: lautaset+haarukat+veitset+lasit+yms. Miehelle, jos sanoo samoin, niin pöytään ilmestyy vain ne lautaset....
 
Itse olen kyllä sitä mieltä, että kyllä mies osaa hoitaa kotihommat jos haluaa. Annatteko miehenne tehdä niitä töitä niin kuin itse tykkää, esim. kattaa pöydän vaikka siten, että onkin eri astiastoista osa astioista, pukea lasta siten, ettei kaikki vaatteet istukaan teidän silmään, siivota asunto siinä järjestyksessä kuin itse tahtoo jne. Koska en itsekään olisi kovin oma-aloitteinen, jos toinen heti olisi korjaamassa ja toisaalta, jos asiat hoituu muutenkin...
Minusta kodinhoito ei kuitenkaan ole täysin yhdentekevää, koska mitenkään maalaamatta piruja seinille, joskus perheet hajoavat puolison kuollessa. Mitenhän nämä miehet sitten toimisivat jos vaimo kuolisi??
Itse en ainakaan jaksaisi asua tollaisen miehen kanssa, joka ei edes omia tavaroitaan löydä omasta kodistaan tai ei tajua pienelle lapselle laittaa vaippaa, kun ovat lähdössä ulos.
 
No edelliselle vastaajalle voin miehen "puolustukseksi" sanoa, et toi vaipan unohtaminen (josta siis kerroin aiemmin) oli todellakin vain yksittäistapaus, ja tapahtunu meillä vain siis yhden kerran. Se nyt vaan tuli mieleeni, kun olin hänen tämän iltaisesta menostaan niin suivaantunut.

Onko muuten muitten pienten vauvojen isät menneet myös omiin (ilta)menoihinsa?
meillä vauva huomenna 3 vkoa ja esikoinen 2 v ja iskällä oli tietty eka varpajaiset ja nyt tänään kaljoilla, eli 3 vkon aikana jo kaksi iltaa löytyy sitä OMAA AIKAA...

Ja tuosta, että antaako miehen tehdä kotihommia "omaan tyyliin". Voi mieluusti annan tehdä IHAN TYYLIVAPAASTI, kunhan vain tekisi jotain. Ollaan nykyisessä kämpässä asuttu 4kk, mutta ei KERTAAKAAN hän ole täällä vielä siivonnut, ei yksin eikä minun kanssani ( pyynnöistäni huolimatta - niitä olen esittänyt niin asiallisesti kuin v-mäisestikin), ja saa toki laittaa lapsille mitä vain päälle, kunhan laittaa (jos sitten on joku juhla tms. niin voin erikseen valita vaatteet). Tästäkin esimerkki kyllä löytyy: kerran olivat kaksin tytön kanssa ja niinpä he tulivatkin minua hakemaan pyjaman paidassa ja gollegehousuissa, mies ei siis ollut koskaan huomannut että tämä paita on nimenomaan pyjamapaita.

Sama meil muuten tuossa tavaroiden löytämisessä.. se on välillä NIIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ,ETTÄ miks pitää heti sanoa se "ei se siellä ollut" kun jotai hakee, ja kun itse on aivan satavarma et se tavara todella on sielä, niin sit pitää tosiaan itse mennä perässä se hakemaan!? Kuten joku toinenkin totesi, niin tämä on erittäin yleistä, ja oma isänikin on samanlainen.

ei kai tämä muuksi muutu - ja niinkuin tässä ollaan huomattu, niin samasta puusta ne äijät (suurin osa) on veistetty, eli miksi se sitten vaihtamalla paranisi??

juuri sain lapset nukkumaan (klo 22.45) ja nyt on sitten tätä äidin OMAA AIKAA ;)
(kunnes parin tunnin päästä taas imetystä tilataan..)
 
Minun huomioni oli vain yleistyksiä, mutta jos katsoo omien vanhempien ikäluokan kotielämää niin kyllä ne miehet usein on täysidiootteja ("en osaa käyttää pesukonetta, vaikka osaan rakentaa talon", "en löydä jotain tavaraa, kun se ei ole nenäni edessä" jne. ja sitten huudetaan vaimoa apuun aivan kuin lapsi äitiä. En tajua! Ja miehet näköjään ottaa tästä mallia omaan perhe-elämäänsä. Minä en sellaisen miehen kanssa voisi asua, koska kyllä mies on yksinkin pärjännyt...

Ja naisen on otettava vapaansa siinä missä miehenkin ja mies on pakotettava vastuuseen. Ja kun se lapsi tulee yöpaita päällä vastaan, kun mies on luullut sitä kesämekoksi, niin pitää sitten nauraa itsekseen :)
Suosittelen lämpimästi, että esim. vauvan ja taaperoikäisen vanhemmat tekevät välillä niin, että taapero on isän kanssa ja vauva äidin (tai toistepäin), koska isommalle tekee hyvää olla välillä yksin vanhempansa kanssa ja samalla vähän lapsia hoitava saa jotain kokemusta ja varmuutta siitä, että pärjää. Olisi myös kiva kuulla, mitä nämä miehet sanovat, jos haluatte lähteä ulos vaikka 18-24 väliseksi ajaksi ja mies jäisi hoitamaan omia lapsiaan siksi ajaksi. Jos mies ei tähän suostu niin mikä on se syy?
 
Elämä tuntuu taas hippasen helpommalta, kun huomaa, että ei olekaan sen maailman ainoan tampion kanssa naimisissa..hmm noista menoista sen verran, että meillä isi pelaa golfia..jep, siis todellakin pelaa..sen 4 kertaa viikossa..Ja sit on kiva lukea tosiaan näitä vauvalehtien kirjotuksia "isi nauttii hoitovapaalla ohtovauvan kanssa ulkoilusta ja siivouksesta" ..voi jeesusu, että polttelee pään sisällä, kun aattelee, että onko tosiaan niin, että yleensä miehet nauttivat siivouksesta ja kotiruuan laitosta..voin ihan suoraan sanoa, että iteppä valintani ollen tehnyt mutta kyllä aika villiä olisi jos mieheni nauttisi suursiivouksen tekemisestä ja bataattilaatikon valmistuksesta..valitettavaa mutta niin totta, että kyllä ne poikien menot jäytää kyllä tiskikoneen täytön ylitse ihan satasella.
 
Mutta siis miksi mies ei voi hoitaa omia lapsiaan vaikka yhtenä iltana viikossa ja miksi nainen ei voi lähteä välillä omiin menoihinsa? Mikä on se syy? Itse en käsitä ollenkaan. Itse vasta seurustelen enkä nytkään puutu miehen oman kotinsa hoitoon ja muutenkin mennään myös omissa menoissa. Jos joskus muutetaan yhteen ja saadaan lapsi, en minä ala olemaan aina se joka joustaa, kun en ole nytkään sellainen ollut.
Jättäkääpä joskus täyttämättä se tiskikone ja laittamatta käyntiin ja siinä voi sitten mies ihmetellä miksi ei ole puhtaita astioita. Tai ette laitakaan miesten vaatteita pesukoneeseen, kun olettekin menossa yksin/lasten kanssa johonkin menoon ja se unohtui. Voi alkaa tulla jotain oma-aloitteisuutta miehenkin taholta?
Enpä ole kuullut, että moni nainenkaan nauttisi jostain suursiivouksesta...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa