Tyhjä elämä ilman lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Independent and academic
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun mielestä ei voi määritellä toisen elämää oli lapsia tai ei. Itse sain omani yli 30v ja ajattelen että ei elämä silti olisi tyhjää ilman tätä muksua, se ois erilaista. Joku taas voi kokea että lapseton elämä on tyhjää.
 
Kerrankin täällä on asiallista keskustelua. Hyvä!
Eikai se ole keltään toiselta pois jos joku tekee lapsia tai ei tee.
Molemmat ovat ihan yhtä lailla itsekkäitä valintoja - tai epäitsekkäitä.
Vaikka toki perhe tuo mukanaan sen vastuun ja että ei voi ajatella vain itseään,
lähtee sekin siitä että HALUAA lapsia.
Itsekkyys yleensä tarkoittaa sitä että joku tekee jotain oman päänsä mukaan AJATTELEMATTA toisia, eli toisille aiheutui harmia.
Näistä haluists kumpikin on mielestäni yhtä itsekästä sitten.
 


Mulle on ihan sama mitä muut tekee, hankkiiko lapsia vai ei, mutta itse olen onnellinen kahdesta lapsestani ja koen että elämästäni olisi jäänyt puuttumaan suurin ja rakkain osa ilman heitä.

 
Aika monilla se tuntuu olevan selkäytimessä että lapsia vain "kuuluu" olla ja niitä hankitaan ajattelematta sen enempää. Mielestäni on surullista jos lapset tehdään täyttämään tyhjää elämää.
Kun koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua; voi olla ettei lapsia saakkaan yrityksestä huolimatta, tai lapsi voi kuolla. Surullisena seuraan erään ystäväni elämää joka on niin syvällä lapsettomuussurussaan ettei osaa enää elää.
Elämässä pitää olla muutakin kuin lapset. Ja pitäis suhtautua niin että siitä osaa nauttia vaikka niitä ei oliskaan. Se on päästä kiinni.
 
Lainaus toisesta viestiketjusta: Alkuperäinen kirjoittaja Äitiys kasvattaa
Kyllä äitiys tekee naisesta epäitsekkäämmän ja paremman ihmisen kuin hän oli aikaisemmin. Aivan varmasti. Työpaikalla äiti-ihmiset osaavat ottaa asiat paljon rennomin ja ajatella toisia ihmisiä. Lapsettomat ihmiset eivät osaa kuunnella niin hyvin toisia ihmisiä eivätkä asettautua toisten asemaan. On toki tosi miellyttäviä lapsettomia ja päinvastoin, mutta tahallisesti lapsettomat ovat jossain mielessä itsekkäitä ja usein myös valitettavasti kateellisia äideille eivätkä kuuntle, kun äidit puhuvat perheistään. Näin se vaan on!
 
Tuskin sentään elämä tyhjää on. Mutta onneksesi et tiedä, mitä menetät.

Minäkin elin antoisaa, ihanaa ja onnellista elämää yli kolmekymppiseksi asti ilman lapsia. Ilman mitään vauvakuumetta päätettiin kuitenkin tehdä lapsi. Vauvan saatuani koko elämäni mullistui ja sain aivan uudenlaisen maailmankatsomuksen. Päällimmäisenä oli ajatus, että luojan kiitos kun uskalsin tehdä lapsen, vaikka luulin ettei minua haittaisi jäädä lapsettomaksi. Aivan kuin olisin selviytynyt juuri ja juuri jyrkänteen reunalta. Tätä asiaa eivät lapettomat voi tajuta. Sen ymmärtää vasta, kun on oman lapsen saanut.
 

Yhteistyössä