TV2: Lapset vai ura??

Teemme kakkoselle keskiviikkoisin uutta tv-ohjelmaa. Kansalaisten mielipiteet ja ideat ovat ohjelman suola. Ensi viikolle on viritteillä kotiäiti-uraäiti -keskustelu. Onko jakkupuvuilla ja tuulipuvuilla omat armeijansa? Käypä kommentoimassa nettisivuillamme.

http://www.yle.fi/suomiexpress

 

Kaikki ajankohtainen kiinnostaa...
Pitää katsoa ohjelma.
Kyllä osa meistä kotiäideistä on ollut ennen lapsia työuralla ja palailevat kotiäitiyden jälkeen taas luomaan "uraa",että henk.koht.en pidä ura/kotiäiti vastakkain asettelusta.
Mitä muut mieltä ks.asiasta?

 

\

Kaikki ajankohtainen kiinnostaa...
Pitää katsoa ohjelma.
Kyllä osa meistä kotiäideistä on ollut ennen lapsia työuralla ja palailevat kotiäitiyden jälkeen taas luomaan "uraa",että henk.koht.en pidä ura/kotiäiti vastakkain asettelusta.
Mitä muut mieltä ks.asiasta?

Olen samaa mieltä, typerää verrata asioita, jotka ovat ihan eri tasolla. Itse jätin urani 10 vuotta sitten ja työpaikka on säilynyt, en vaihtaisi lapsiani mihinkään uraan, lapset on tehty rakkaudesta ja heidän hyvinvointia ei voi rahassa mitata. harkitsen irtisanoutumista kokonaan, koska haluan lapsilleni turvallisen koulunalotuksen ja päiväkodittoman lapsuuden.

uraa luodaan pitkälti rahan takia, arvostuksen takia. kotiäitiys on etuus jos siihen on mahdollisuus taloudellisesti ja paras arvostus tulee lapsilta.

Naurettavaa sanonta että hyvien kotihoidontukien takia nainen luopuu urasta?? itse saan kotih.tukea 350 eli ei tätä hommaa rahan takia tehdä ja ei tälläisen summan takia mistään urasta luovuta, kyllä se on ihan joku muu syy kuin raha!

 

Käykää kommentoimassa tuonne mainituille nettisivuille, niin tulee mielipiteet julki. Siellä ei näyttänyt olevan vielä yhtään kommenttia...

 

Kyllä tähänkin voi kommentoida. Käykööt toimittaja sitten kopsaamasse ne vaikka sinne, luvan kanssa. Eli saa kopsata ylen sivuille.

 

Tutkija: Perhe-etuudet eivät ole naisten työn jarru


Tiistai 5.9.2006, Kauppalehti, Uutiset, sivu 7


Naiset jäävät pitkille perhevapaille usein siksi, ettei heillä ole työtä, mihin palata. Pisimpään vapailla ovat nuoret ja vähän koulutetut naiset, joilla ei ollut työpaikkaa ennen lapsen syntymää. Stakesin projektipäällikön Minna Salmen mukaan ei siis ole kyse siitä, että perhepolitiikka ja sen tarjoamat etuudet houkuttelisivat naisia jäämään kotiin.

Salmi kertoo 2000-luvun alussa tehdyn tutkimuksen tuloksista Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissaan Syntyvyys vai työllisyysaste. Stakes tutkii parhaillaan perhevapaiden käyttöä myös tänä vuonna alkaneessa ja vuoteen 2008 kestävässä hankkeessa.

Sanoma Magazinesin toimitusjohtaja Eija Ailasmaa aiheutti hiljattain kohua arvelemalla naisten heikomman aseman työmarkkinoilla liittyvän siihen, että yhteiskunta takaa heille lapsen jälkeen kolmen vuoden turvatun poissaolon töistä. Monet tulkitsivat Ailasmaan kannattavan kotihoidon tuen poistamista, minkä hän kielsi myöhemmin.

Kotihoidon tuesta eivät luopuisi muutkaan. Stakesin perhevapaakyselyssä 2001 vain vajaat parikymmentä pikkulapsen äitiä noin 3 300:sta oli valmis poistamaan tuen. Sen sijaan naisten asemaa työmarkkinoilla voisi Salmen mukaan parantaa isien osallistuminen lasten hoitoon.

- Naisten työmarkkina-asemaa heikentävä pitkien perhevapaiden vaikutus tasoittuu vasta, kun miehet ryhtyvät entistä enemmän käyttämään paitsi lyhyttä isyysvapaata myös pidempiä vanhempainvapaita, katsoo Salmi.

STT

 

Stt uutinen on oikeassa. Mielestäni.
Varmasti suuri osa jää kotiin kun töitä ei saa.

Ja sitten osa jää kotiin siksi koska yksinkertaisesti haluaa hoitaa itse lapsensa. Arvot voivat olla sellaiset.

Varmasti vain hyvin pieni marginaaliprosentti tekee lapsia ja jää kotiin koska siitä saa tukea. Korkeintaan sellainen syrjäytynyt joka on v.tuuntunut kiertämään työllisyyskursseja ja hinkkaamaan teurastamon lattioita verikammoisena työkkärin pakottamana.

 

Miksi juuri äitien kohdalla asetetaan vastakkain kotiäiti ja uraäiti? Miksi ei samalla lailla kyseenalaisteta isien valintoja? Suurin osa isistä tekee uraa, mutta sitä pidetään täysin hyväksyttävänä. Voidaanko kuitenkaan todistaa, että juuri äidin kotona olo on täysimetyskauden jälkeen lapselle välttämätöntä ja jollain lailla parempaa kuin isän kotona olo?

Lisäksi minua ylipäänsä ihmetyttää se, että naisille luodaan malleiksi ääripäät eli joko koti- tai uraäitiys. Tosiasia nyt kuitenkin taitaa olla se, että suurin osa äideistä vain "käy töissä", ei ns. "luo uraa". Töissä käynti on useimmille äideille ainoa vaihtoehto, koska suomalainen verotusjärjestelmä eli yksilöverotus ei tue jommankumman vanhemman kotiin jääntiä. Uskon kuitenkin, että suurin osa vanhemmista yrittää löytää ne omalle perheelleen parhaat ratkaisut esim. lyhennetyn työajan tms. muodossa. Kyllä suurimmalle osalle vanhemmista omat lapset ovat ne elämän tärkein ja rakkain asia ja silloin koko elämä yritetään sopeuttaa lasten ehtojen mukaan. Tästä syystä koen loukkaavana sen, että töissä käyvä äiti leimataan usein uraohjukseksi ja oletetaan, että hän jollain tavalla laiminlyö lapsiaan.

Itse käyn töissä ja myös nautin työnteosta. Koen oman työni ja sen tuomat haasteet olennaiseksi osaksi elämääni ja minuuttani. Olen kuitenkin sopeuttanut työaikani siten, että lapsemme ovat ulkopuolisella hoidossa vain n. 5 tuntia / arkipäivä. Lapsiemme puolesta olen valmis heräämään töihin hyvin aikaisin joka arkiaamu ja tekemään kotityöt osittain lasten nukahtamisen jälkeen. Olen siis samanaikaisesti "uraäiti" ja "kotiäiti". Taidanpa siis tuottaa tuskaa äitiyden kategorisoijille...

 

Viimeisin vesineidon kirjoitus olisi voinut olla ihan kuin omani. Meidän perheessä asia on järjestetty täysin samalla tavoin: minä lähden töihin hyvin varhain (kiitos joustavan työajan), ja pääsen hakemaan lapsen aikaisin töistä, jolloin lapsen hoitopäiväksi tulee kokonaisuudessaan noin kuusi tuntia. Pääkaupunkisedulla elämisen kustannukset kun ovat sellaiset, että vaikea on tulla keskituloisessa perheessä toimeen, jos vain toinen tienaa. Myös minä teen kotityöt illalla lapsen mentyä nukkumaan, eli koko muu aika on lapselle varattua.
En missään nimessä kiellä sitä, etteikö kotiäitiys olisi työtä: on se, ja vaativaa sellaista. Mutta työssäkäyvät äiditkin tekevät ihan samat työt, ja suurin osa perheistä varmasti jotenkin järjestelee työaikajoustojen, vuorotöiden, lyhennetyn työajan jen avulla järjestävät arjen toimivaksi, ja tarpeeksi aikaa lapsille ja perheelle.
Ja yleensäkin, miten monessa perheessä, joissa toinen vanhempi, yleensä äiti, hoitaa lapset kotona, se toinen vanhempi tekee tosi pitkää päivää, ja näkee lapsia tosi vähän? Ei kai se äidin panos ole sen arvokkaampaa lapsille (paitsi ihan pikkuvauvalle), vaan se että lapset näkevät molempia vanhempiaan. Meidän perheelle ihanteellinen ratkaisu on ollut se, että molemmat vanhemmat käyvät töissä, lapsen hoitopäivät limitetty lyhyehköksi, ja molemmille jää reilusti aikaa lapsen kanssa.
Käsite uraäiti on tosiaan vähän absurdi, ja saanut ikävän sävyn. Jokainen työssäkäyvä äiti leimautuu ihan turhaan "uraäidiksi", joka perhe-elämän ja lasten kustannuksella kiipii työelämässä. Näin en todellakaan koe meidänkään perheessä olevan!

 

\

Miksi juuri äitien kohdalla asetetaan vastakkain kotiäiti ja uraäiti? Miksi ei samalla lailla kyseenalaisteta isien valintoja? Suurin osa isistä tekee uraa, mutta sitä pidetään täysin hyväksyttävänä. Voidaanko kuitenkaan todistaa, että juuri äidin kotona olo on täysimetyskauden jälkeen lapselle välttämätöntä ja jollain lailla parempaa kuin isän kotona olo?

Lisäksi minua ylipäänsä ihmetyttää se, että naisille luodaan malleiksi ääripäät eli joko koti- tai uraäitiys. Tosiasia nyt kuitenkin taitaa olla se, että suurin osa äideistä vain "käy töissä", ei ns. "luo uraa". Töissä käynti on useimmille äideille ainoa vaihtoehto, koska suomalainen verotusjärjestelmä eli yksilöverotus ei tue jommankumman vanhemman kotiin jääntiä. Uskon kuitenkin, että suurin osa vanhemmista yrittää löytää ne omalle perheelleen parhaat ratkaisut esim. lyhennetyn työajan tms. muodossa. Kyllä suurimmalle osalle vanhemmista omat lapset ovat ne elämän tärkein ja rakkain asia ja silloin koko elämä yritetään sopeuttaa lasten ehtojen mukaan. Tästä syystä koen loukkaavana sen, että töissä käyvä äiti leimataan usein uraohjukseksi ja oletetaan, että hän jollain tavalla laiminlyö lapsiaan.

Itse käyn töissä ja myös nautin työnteosta. Koen oman työni ja sen tuomat haasteet olennaiseksi osaksi elämääni ja minuuttani. Olen kuitenkin sopeuttanut työaikani siten, että lapsemme ovat ulkopuolisella hoidossa vain n. 5 tuntia / arkipäivä. Lapsiemme puolesta olen valmis heräämään töihin hyvin aikaisin joka arkiaamu ja tekemään kotityöt osittain lasten nukahtamisen jälkeen. Olen siis samanaikaisesti "uraäiti" ja "kotiäiti". Taidanpa siis tuottaa tuskaa äitiyden kategorisoijille...

Samaa mieltä. Ja harvan kohdalla voidaan puhua "urasta", edes suurimman osan korkeakoulutettujen kohdalla, ainakin itse sisällytän varsinaiseen uraan hieman loistokkaampaa, kuin rivikorkeakoulutetun työn.

Toiseksi, elämä on turvatumpaa työn kanssa. Työn saaminen edes koulutuksella ei aina ole helppoa, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. EU laajentuminen tuo lisää kilpailua työpaikoista mm. terveydehuoltoalalla, myös lääkäreiden keskuudessa yms. Ja ennen kaikkea, liitot eivät ole kestäviä. Mitä tehdä, jos ero tulee ja olet työtön pienten lasten äiti? Kukaan ei toki toivo ja usko sitä omalle kohdalle sattuvan, mutta niin voi käydä. Jopa suhteissa, jotka ovat kaikin puolin tasaisia ja harkittuja. Eli loasten ja naisen omaksi turvaksi on parempi olla töissä. Varsinkin jos vakituista paikkaa ei ole.