Tuuria vai omaa ansiota?

Mä olen aina yrittänyt tehdä asiat suht. oikein. Aika usein on ärsyttänyt kun ottaa vastuuta ja muut vaan on hällä väliä-asenteella. Yksi koulukaverini ala-asteelta on tässä asiassa suorastaan minun vastakohta ja aina mua on ärsyttänyt hänen välinpitämättömyys. Yläasteella mä pänttäsin kokeisiin, se vaan hillui kartsalla. Mä menin lukioon, se tuli kans mut keskeytti kun pääsi duuniin. Tehnyt siitä lähtien pätkäduuneja. Miehet vaihtuu ja facebookissa mainostetaan että "pitää elää elämää" jne paskaa.

Mulla on nykyään asiat todella hyvin. Viime viikolla kävin kaupassa ja tää mun ex-luokkakaveri tuli vastaan. Asuu yhä kaupungin vuokra-asunnossa, työttömänä just nyt. 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Kumpikaan ei maisemissa. Kesälomasuunnitelmat tasoa "kotikylässä pysytään".

Luulis, että olisin ollut "ähäkutti"-meiningillä kun nousin uudehkoon Volvooni ja tämä nainen katsoi pitkään perääni. Mutta ei... mulle tuli vaan säälin tunne. Ei mitään ylimielisyyttä omasta asemasta. Pikemminkin ajattelin, että mä olen tähän päässyt varmaankin lähinnä siksi että kasvatus ollut parempaa ja ehkä käynyt tuurikin. Surullista on, että mitenkään en voi häntä ja niin montaa muuta auttaa.

Mikähän siinä on, että jotkut osaavat ottaa vastuun elämästään jo nuorina. Ok, mulla sitä korostettiin kasvatuksessa, mutta ei sekään aina auta. Ja toisaalta on huonoista oloista olevia, jotka pystyy huolehtimaan itsestään ja perheestään.

Tämmösiä mä mietin, mitä ajatuksia?

 

Voi käydä niinkin, että parhaansa yrittää, mutta elämä potkii päähän monta kertaa eikä todellakaan ole omista valinnoista kiinni.

Onneksi nykyään on asiat paremmin, olen selvinnyt monesta terveydellisestä ongelmasta, raha-asiat on paremmin, on koulut käyty, vakituinen työpaikka, rakas lapsi ja rakas aviomies.

Vielä kun saisi toinen lapsi alkunsa. Joidenkin mielestä kauhistus kun on lapsia useammalle kuin yhdelle miehelle. En mikään suunnitellut, että ensimmäinen liitto kaatuu ja esikoisella eri isä kuin mahdollisella toisella lapsella. Ei ole ollut oma valinta, että lapsia ei ole tullut tuosta noin vain ja lapsiluku on täynnä alle 30-vuotiaana. Joidenkin mielestä kun pitää olla lapset tehtynä alle 30v. ja jos eroaa ennen tuota niin lisää lapsia ei saa tehdä uuden puolison kanssa vaan pitää tyytyä kohtaloonsa. Tuota mieltä on usein ne jotka ovat saaneet vähintään kolme lasta ja helpolla.

 

"Luulis, että olisin ollut "ähäkutti"-meiningillä kun nousin uudehkoon Volvooni ja tämä nainen katsoi pitkään perääni."
Aha

 

Mulla on monta kaveria joilla lapsia useammalle miehelle, tällä hetkellä raskaana yks 26v ja yks 42v kaveri, eikä oo tullut mieleenkään mitään ihmetellä. Itse sain esikoisen 25v ja kuopuksen 32v, sama isä niillä. Pääasia että lapset hoidetaan! Sitä mää ihmettelen enemmänkin että järjestetään vähän väliä lapsivapaita vkloppuja! Eik siinä tuu jo kauhee ikäväkin lapsia? Lapset kasvaa ja elämä soljuu eteenpäin, kohta ne on maailmalla ja sit ihmetellään mihin se aika katosi...no bilettämiseen kun lapset oli hoidossa mummilla/isällä/kaverilla...

Ap mulla joskus käynyt samoja ajatuksia, tosin en kyl oikeastaan ole säälinyt ketään, eikä myöskään mitään auttamisfiiliksiä oo tullut. Lasten vaatteita olen antanut ja kyytiä tarjonnut harrastuksiin, mut en oo sitä ajatellut niinkään auttamisena kuin järkevänä toimintana.
Kyllä kukin makaa niinkuin petaa, tosin voihan se olla kiinni esim huonosta tuurista, sairaudesta/häiriöstä, mutta jos ei oo ollut ahkera niin ei voi kyllä tuloksiakaan odottaa!

 

Tuuria, mutta tästä tuurista suurin osa on millaiseen perheeseen ja kehoon syntyy.

 

Luulis, että olisin ollut "ähäkutti"-meiningillä kun nousin uudehkoon Volvooni ja tämä nainen katsoi pitkään perääni.

Olithan sä tavallaan just tuolla asenteella.

 

Olithan sä tavallaan just tuolla asenteella.

Näin! Jotenkin tuossa kohtaa kalskahti omahyväisyys.

 

Jos etäiseen tuttavaan törmääminen kaupassa herättää noin isoja tunteita, kannattaa vähän katsella sieltä uudehkon volvon taustapeilistä itseään ja miettiä, että miksi. Mihin tarvitsee omaa ylemmyydentunnetta ja tarvetta vähätellä toisen elämää. Eikö riitä, että asiat on itsellä ihan ok - pitääkö sen lisäksi toisilla mennä omasta mielestä huonommin.

 

En tiiä muista, mutta mun mielestä tuosta sinun kirjoituksestasi nimenomaan paistoi läpi, että ajattelet olevasi vähän parempi. Vähän että tuo vaatimattomuus ja sääli on muka-vaatimattomuutta.

 

Tuuria, mutta tästä tuurista suurin osa on millaiseen perheeseen ja kehoon syntyy.

Hyvin sanottu. Eli periaatteessa iso osa tuurista on geenejä ja perimää.

Usein ihaillaan joitakin ihmisiä, jotka kohtaavat vaikeuksia ja voittavat ne. Ajatellaan, että ovat menestyksensä ansainneet. Varmasti niin, mutta toisaalta ne taustavoimat on heistä luoneet "voittajia".

Eräs hyvä ystäväni on aina ollut melkoisen lahjakas, ainakin tietyissä asioissa. Ei ole silti menestynyt tiettyjen kriteerien mukaan elämässään. Joskin uskon, että hän saattaa olla omalla tavallaan aika onnellinenkin.

Hän esim. kirjoitti aikanaan todella hyvät paperit ja pääsi helposti yliopistoon. Siellä vaihtoi tiedekuntaa useampaan otteeseen ja lopulta meni lukemaan juuri sellaista mikä ei johda ammattiin eikä tuloihin. Monen olen kuullut heittävän "what a waste"-tyyppisiä kommentteja.

Itse kun tunnen hänet, tiedän, ettei hänestä vaan oikein ole kovaan business-maailmaan. Liian "kiltti" ja ehkä tietyllä tavalla heikko ja hauras. Silti mahtava ihminen. Mahtavampi kuin moni jyrääjä, jotka sitten ajelevat hienoilla volvoilla...

 

Nyt on aivan ihana ohjelma arenalla. Tuli aamulla telkkarista:

"Sarja alkaa, 1/6. Historioitsija Christopher O'Regan ja rakennustutkija Erika Åberg tapaavat pariskunnan, joka osti vanhan tilan Öölannista.
He auttavat omistajia mm. sata vuotta vanhojen tapettien kunnostamisessa."

Näkyy areenalla

 

Nyt on aivan ihana ohjelma arenalla. Tuli aamulla telkkarista:

"Sarja alkaa, 1/6. Historioitsija Christopher O'Regan ja rakennustutkija Erika Åberg tapaavat pariskunnan, joka osti vanhan tilan Öölannista.
He auttavat omistajia mm. sata vuotta vanhojen tapettien kunnostamisessa."

Näkyy areenalla

Uusintana 16.15 tv2

 

Osittain tuuria osittain omaa ansiota.

 

Eivät kaikki elämänvalintoja ole itsestä kiinni. Terveisin, etsin töitä ja ja se pääsenkö töihin on täysin kiinni työhön valitsijoista.

 

Eivät kaikki elämänvalintoja ole itsestä kiinni. Terveisin, etsin töitä ja ja se pääsenkö töihin on täysin kiinni työhön valitsijoista.

Niin on. Lomittajaksi jos pääsee ensin, voi olla parempi päästä jatkossa

 

Mä olen aina yrittänyt tehdä asiat suht. oikein. Aika usein on ärsyttänyt kun ottaa vastuuta ja muut vaan on hällä väliä-asenteella. Yksi koulukaverini ala-asteelta on tässä asiassa suorastaan minun vastakohta ja aina mua on ärsyttänyt hänen välinpitämättömyys. Yläasteella mä pänttäsin kokeisiin, se vaan hillui kartsalla. Mä menin lukioon, se tuli kans mut keskeytti kun pääsi duuniin. Tehnyt siitä lähtien pätkäduuneja. Miehet vaihtuu ja facebookissa mainostetaan että "pitää elää elämää" jne paskaa.

Mulla on nykyään asiat todella hyvin. Viime viikolla kävin kaupassa ja tää mun ex-luokkakaveri tuli vastaan. Asuu yhä kaupungin vuokra-asunnossa, työttömänä just nyt. 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Kumpikaan ei maisemissa. Kesälomasuunnitelmat tasoa "kotikylässä pysytään".

Luulis, että olisin ollut "ähäkutti"-meiningillä kun nousin uudehkoon Volvooni ja tämä nainen katsoi pitkään perääni. Mutta ei... mulle tuli vaan säälin tunne. Ei mitään ylimielisyyttä omasta asemasta. Pikemminkin ajattelin, että mä olen tähän päässyt varmaankin lähinnä siksi että kasvatus ollut parempaa ja ehkä käynyt tuurikin. Surullista on, että mitenkään en voi häntä ja niin montaa muuta auttaa.

Mikähän siinä on, että jotkut osaavat ottaa vastuun elämästään jo nuorina. Ok, mulla sitä korostettiin kasvatuksessa, mutta ei sekään aina auta. Ja toisaalta on huonoista oloista olevia, jotka pystyy huolehtimaan itsestään ja perheestään.

Tämmösiä mä mietin, mitä ajatuksia?

Olet oikeassa. Kotiolot ja kotikasvatus, vanhempien esimerkki, kaveripiiri sekä ennenkaikkea perintötekijät, ne geenit.
Sitä tekee, mitä on.

 

Eivät kaikki elämänvalintoja ole itsestä kiinni. Terveisin, etsin töitä ja ja se pääsenkö töihin on täysin kiinni työhön valitsijoista.

Aivan. Tai pääseekö koulutukseen.

 

Uusintana 16.15 tv2