Tuulimunaraskaus

Olin vielä viime viikolla onnellisesti raskaana. Maanantai iltana rv 9 tuli vähän vuotoa. Tiistaina neuvolassa ultrattiin vatsan päältä ja täti siellä sanoi, et viikkoihin nähden näyttää pieneltä, muttei kuitenkaan vaikuta tuulimunaraskaudelta, meinas et jotain siellä on. Torstaina kuitenkin kyllästyin epätietoisuuteen vuodon jatkuessa ja varasin ajan yksityiseltä. Siellä gyne meinas, että koko vastainen 6-7 rv. Sanoi kyseessä olevan tuulimunaraskaus. Ihmetyttää kovasti, eihän siellä pitäisi olla kuin tyhjä pussi, jos näin on. Papereissa lukee, ettei selvää sikiökaikua ja tuulimunaraskaus. Lähete tyhjennykseen. Tässä sitä nyt odotellaan yhteydenottoa sairakasta. Eihän se toki lopputulosta muuta..Onko tuulimuna vai keskeytynyt kehitys, mutta kyllähän se mieltä askarruttaa.
Kuinka pian vastaavan kokeneet ovat uudelleen raskautuneet? Pelottaa, että uutta raskautta saa odotella sen vuoden, kun sen verran tätäkin yritettiin.

 

Meillä todettiin tuulimunaraskaus ja keskeytynyt keskenmeno helmikuussa, rv tuolloin 11. Mulla alkoi kuukautistenomainen vuoto ja raskausoireet katos ihan päivässä - paria päivää aikaisemmin olin just miehelle ihmetellyt että jotenkin näyttää pieneltä mun vatsa jos kohdun pitäis olla jo greipin kokoinen.
Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys joka epäonnistui, mutta vasta kuukauden päästä pääsin uudelleen naistentautien polille jossa ultrassa todettiin ettei kohtu ollut tyhjentynyt ja tehtiin saman tien kaavinta. Tästä toipumiseen meni useampi viikko, eli eka normaali kuukautiskierto oli ehkä toukokuussa. Nyt olen 13 vko raskaana eli ei sitä uudelleen raskautumista tarvinnut sitte enää kauaa odotella kun vaan oli kroppa taas kunnossa!
Tsemppiä sulle, meille ainakin tuulimuna oli aika iso isku kun oli toivottu raskaus, ja jotenkin lähipiiri ei tuntunut suhtautuvan siihen keskenmenona ollenkaan koska "ettehän te oikeestaan oo menettäneet mitään". Mulle tuntu rankalta myös se miten kauan tilanne sai jatkua verenvuotoineen ja kipuineen ennen kuin suostuivat uudelleen mua tutkimaan, ajattelinkin että jos joskus vielä osuu tyhjennyksen tarve omalle kohdalle niin toivoisin heti sitä kaavintaa. Siitä kuitenkin pääsee yli kunhan käsittelet asian oikeesti menetyksenä joka se on, puhu miehesi kanssa tai jonkun muun sellaisen henkilön kanssa, joka ei väheksy menetystänne!

 

Ensinnäkin kovasti voimia tuulimunaraskauden kokeneille. Itselläni todettiin tuulimunaraskaus maaliskuussa rv11 alkaneen vuodon johdosta. Raskaus oli toinen, ensimmäisessä raskaudessa ei ollut mitään ongelmia eikä vuotoja tms ja esikoisemme syntyikin täysin terveenä joulukuussa 2014.

Tämä toinen raskaus tärppäsi kerrasta, niinkuin edellinenkin, mutta alun pahoinvoinnin jälkeen olin täysin oireeton. Miehelle valitin, kuinka minulla oli tunne ettei kaikki ole kunnossa, mutta mies tyynnytteli ja uskoi viimeiseen asti, että kaikki on hyvin. Vuodon alettua menimme yksityiselle ultraan, jossa todettiin kohtu, jossa sikiöpussi(??) muttei muuta. Menetys oli raskas ja oireilin surua pitkään, varsinkin kun uutta raskautta ei kuulunut.

Kesä ja elokuussa plussasin, mutta vuoto alkoi molemmilla kerroilla n. rv5. Jyt uudelleen raskaana rv5, apuna gynekologin määräämä lugesteron-kuuri, jolla pyritään pitämään mahdollinen alkanut raskaus kiinnittyneenä. Parin viikon päästä pitäisi mennä alkuraskauden ultraan ja uusi tuulimunaraskauden mahdollisuus pelottaa.

Kommentit, että parempi noin kun ei siellä kert mitään oikeasti ollutkaan, satuttaa, koska ehdin kuitenkin odottaa vauvaa melkein parin kuukauden ajan. Katkeruus raskaana olevia kohtaan ja pettymykset vuodon alkaessa ovat olleet raskaita. Nyt en uskalla iloita tästä mahdollisesta uudesta raskaudesta, koska "kesken se menee kumminkin". Kovasti tsemppiä saman kokeneille!