tuulimunaraskaus

[SUSSU76]

Mentiin miehen kanssa onnesta soikeena ultraan rv 11+6. Lääkärin todetessa tilanteen tuulimunaksi, siellä näkyi vaan tyhjä pussi, se oli melkoinen isku.
No, seurasi lääkkeellinen raskauden keskeytys, joka ei ollut kovinkaan mukava kokemus...

Lueskelin täällä muiden kokemuksia ja yllätyin kun oikeataan kaikille on tehty kaavinta. KOKEMUKSIA??? Mulle lääkäri nimenomaan suositteli tätä lääkkeillä tehtävää vaihtoehtoa koska kohtuun ei "sorkita". Olisi siis nopeammin mahdollista yrittää uutta raskautta. Onkohan mua informoitu ihan oikein, se pillerikokemus oli kyllä sen verran rankka etten kellekkään samaa toivo...
Koet periaatteessa synnytyspoltot, mutta "turhaan" koska lopussa ei ole tiedossa sitä ihanaa palkintoa eli lasta. Toivottavasti nyt kukaan ei saa kauheeta kammoa, kokemukset on kuulemma laidasta laitaan.

Tsemppiä kaikille!!!

 

[micce]

Minulle tehtiin kaavinta 08/07 tuulimunan takia ja tulin silti vajaan 2kk päästä jo raskaaksi, vaikka kohtuun "sorkittiin". Ja kaverilleni tehtiin lääkkeellinen keskeytys tuulimunan takia ja myös hän tuli raskaaksi hyvin nopeasti sen jälkeen. Se on kova koettelemus kun todetaan tuulimuna. Ei muuta kuin onnea seuraavaan yritykseen ja jaksuja.

 

[Vernalis]

Mulle on tehty 2 kertaa lääkkeellinen tyhjennys ja mulla on pelkästään hyviä kokemuksia. Kummallakin kerralla alkion koko vastasi n. 6-8 viikkoa. Itse en haluaisi missään tapauksessa kaavintaan. Kumpikin tyhjennys tehtiin kotona toivomuksestani. Tosi paljon se sattui mutta kohtu tyhjentyi aina heti ihan kokonaan. Täällä Tampereella kai yleensä ensin yritetään tyhjentää lääkkeillä ja sitten vasta kaavintaan jos ei lääkkellinen jostain syystä onnistu.
Mutta mitään kammoa ei ole lainkaan jäänyt. Mielestäni kipu aina joskus kuuluu elämään.
Keskenmeno on minulle niin surullinen asia että senkin takia haluan sen mielummin hoitaa miehen kanssa kaksin omassa tutussa koti ympäristössä.
Onnea uuteen yritykseen! Toivottavasti seuraavalla kerralla raskaus päättyy onnelisesti :hug:

 

[HelinäKeiju75]

itselläni todettiin tuulimuna 3/06. ja minun lääkärini suositteli ehdottomasti lääkkeellistä tyhjennystä, juuri sen vuoksi ettei kohtuun ronkita mekaanisesti ja näin paraneminen nopeampaa, vaikkakin vuotoaika saattaa olla lääkkeellisessä pidempi.
itse voin omasta kokemuksesta todeta, että se oli kamalaa. kivut olivat kamalat, kävelin pitkin lattioita kotona ja nojailin seiniin ja huonekaluihin. lopulta mies ei jakanut kattoa kun itkin kipuja. soitti siten sairaalan ensiapuun, sielät pyydettiin menemään terveyskeskuksen iltapäivystykseen hakemaan vain vahvempi kipulääkeresepti, koska "kun on itsenä tollaseen pisteeseen saanut, niin kyllä se pitää kestää" tokaisivielä lopuksi. me lähdimme hakemaan sitä reseptiä sitten, niin aloin automatkalla täristä aivan kamalasti, siis mieletön horkka. siellä terkkarissa sitten sairaanhoitaja antoi lääkärille ajan ja ohjasi minut sängylle makaamaan kun näki, että olen todellakin kipeä. sattumoisin tämä ensiapu ja terveyskeskuksen iltapäivystys ovat samassa rakennuksessa ja samassa kerroksessa, että vain käytävä nämä erotti. ja tämä sänky oli tässä käytävässä. no, tämä ensiavun hoitaja sattumoisin käveli siitä samalla hetkellä kun kömmin pitkälleni. voitteko kuvitella mitä sanoi, "minkä takia pitää päästä pitkälleen, minähän selvästi sanoin että saa vahvemman lääkereseptin, että kyllä se pitää kestää kun on tohon tilaan itsensä saanut". siinä vaiheessa en jaksanut kommentoida, että tämä tuulimuna on kyllä lapsettomuushoidoilla satu aikaiseksi, eikä ole suinkaan mikään vahinko. siinä maatessani tärinä jatkui ja valitin ihan ääneen kipuja että käytävä raikui. lopulta ihana lääkäri tuli katsomaan ja kysyi miksi tärisen. ein osannut tähän vastata, niin kuumemittari tuikattiin korvaan ja lämpöä oli 39,9. siinä vaiheessa tulikin kiire, pääsin ensiavun puolelle ja tippalaitettiin juoksemaan ja sain suonensisäiset kipulääkkeet. verikokeita otettiin kamasti ja lopulta päivystävä gynekologi tuli katsomaan, kohtu oli tyhjentynyt jo siinä vaiheessa kokonaan ja vuotoakaan ei ollut, mutta lääkärit ihmettelivät kuumetta. en siis päässyt kotiin vaan jouduin naistentautien osastolle. seuraavana päivänä ultrassa oli kaikki hyvin, kohtu tyhjä. ja lopulta selvisi mikä kuumeen aiheutti, lääkärit olivat miettineet asiaa ja todenneet minun olevan allerginen kyseisille tyhjennyslääkkeille. siis niille, jotka työnnetään emättimeen, näitä lääkkeitähän käytetäänn myös synnytyksen käynistämiseen normaalissa raskaudessa.
kokemuksesta toivuin nopeasti, mutta sairaanhoitajan käytös jäi mieleen ikuisesti.
tällähetkellä minulla on pp13 menossa IVF-hoidosta, ja pelottaa testaaminen jo nyt.

 

[Julietta]

MOIKKA!!! Mulla oli tuulimuna viimekuussa ja halusin ehdottomasti lääkkeellisen tyhjennyksen, joka sujui todella hyvin..

Viime syyskuussa meillä oli keskeytynyt keskenmeno, ja halusin kaavinnan koska pelkäsin kipuja. Keskenmeno alkoi kuitenkin jo illalla ja kipu oli helvetillistä! Aamulla sitten kaavittiin ja sen jälkeen kierto oli ihan sekaisin. Puolessa vuodessa tuli 3 menkat, enkä ovuloinut ollenkaan, paitsi tietysti nyt, josta siis tuo tuulimuna. Eli itse suosittelen ehdottomasti lääkkeellistä nyt kun olen jo kaavinnan kokenut. Toisilla kierto palautuu toki ennalleen kaavinnasta huolimatta.
Lääkkeellinen tyhjennyt oli minulle helppo, kipuja oli kyllä muttei se ollut mitn verrattuna aiempaan kokemukseen.

Tsemppiä sinulle!!!

 

[pikkutiikeri]

Minulla todettiin tammikuussa tuulimuna ultrassa, viikkoja 11+. Kolme päivää pientä tihkuvuotoa, pelkäsin keskenmenoa, mutta tuulimuna tuli täydellisenä yllätyksenä. Lasta oltiin yritetty vuosi.

Sain lähetteen kaavintaan, ja seuraavana aamuna menin sovitusti sairaalaan. Lääkäri kuitenkin suositteli lääkkeellistä tyhjennystä, sanoi sen olevan hellävaraisempi kohdulle. Suostuin, sain lääkkeet ja kipulääkereseptin mukaan, ja lähdin apteekin kautta kotiin.

Aloitin lääkkeellisen tyhjennyksen kotona. Vuoto ei missään vaiheessa yltynyt erityisen voimakkaaksi, kivut sen sijaan kovenivat vähitellen. Kaksi satsia kolmesta ehdin tyhjennyslääkkeitä ottamaan, kun kivut olivat sitä luokkaa, että menetin pari kertaa tajuntani kylpyhuoneen lattialla maatessani. Vuotoa ei siis juurikaan tullut, mutta supistelut olivat jotain aivan hirvittävän tuskallista, ja tulivat noin minuutin-parin välein.

Toisen kerran pyörryttyäni mieheni soitti ambulanssin. Sairaalassa sain morfiinia piikillä, ja olo hiukan helpottui. Minut ultrattiin taas, mutta kohtu ei ollut tyhjentynyt. Minut vietiin osastolle, laitettiin tiputukseen, ja parin tunnin kuluttua uusi morfiinipiikki. Fyysisen kivun lievittämisen lisäksi lääke hiukan rauhoitti myös mieltä, teki olosta jotenkin turran, ja se oli aika hyvä asia sillä hetkellä.

Seuraavana päivänä sain lisää kipulääkettä, minut pidettiin tiputuksessa, ja illalla pääsin kaavintaan. Sanon ehdottomasti että pääsin, koska se oli niin nopea ja huomaamaton toimenpide, että verrattuna pariin edelliseen päivään ja niiden fyysisen kivun määrään, kaavinta oli lähinnä helpotus. Tosin supistelun takia kohdunsuu oli sen verran auennut, että teknisesti kaavinta kaiketi oli helpompi kuin ihan kylmiltään tehtynä. Pari tuntia leikkaussalista tulon jälkeen pääsin kotiin. Vuoto kesti noin viikon, ja kuukautiset tulivat viiden viikon kuluttua.

Meille sanottiin sairaalassa, että pitää odottaa ensimmäiset kuukautiset ennen kuin yrittää uutta raskautta. Yths:n lääkäri sanoi odottamisen olevan turhaa, keho kuulemma ei sitten vain raskaudu jos ei ole siihen valmis. Ensimmäisten kuukautisten loppumisen jälkeen meni viikko, ja alkoi uudestaan vuoto, jota kesti muutaman päivän.

Ennen pääsiäistä tein varmuuden vuoksi raskaustestin, lähinnä siis että voinko juoda viiniä, ja testi oli negatiivinen. Pääsiäisen jälkeen tiistaina (eli siis viime viikolla) testi oli positiivinen. Jos lasken ensimmäisistä kuukautisista, nyt olisi menossa vk 6+5.

Olen ihan sekaisin. Ensi viikolla ultra. Olen ihan varma, että tälläkin kertaa kyseessä on tuulimuna. Tuntuu kauhealta, etten jotenkaan osaa enkä uskalla olla iloinen. Pelkään, että jos innostun, putoan taas kovaa ja korkealta. Pelkään myös mahdollisen keskenmenon/ tuulimunan aiheuttamaa fyysistä kipua. Edellisellä kerralla lääkäri sanoi supistuksistani, että tämän jälkeen ei tunnu synnytys miltään. No, kyllä varmaan tuntuu, mutta kuten joku edellä mainitsikin, siitä on sentään luvassa palkinto. En osaa rauhoittua.

 

[NöpönNuuka]

Ensinnäkin :hug:, saman kokeneena.

Mulla oli tuulimuna, keskenmeno keskeytyi ja kohtuun jäi vielä jotain. Mulla oli kumminkin viikkoja menkoista katottuna 12, joten lääkäri sen takia päätyi kaavintaan, koska lääkkeet ei välttämättä olis tyhjentäneet kohtua tarpeeksi hyvin.

Kaavinta oli ihan ok kokemus, jälkivuoto kesti tarkalleen kaks viikkoa. 26 päivää kaavinnan jälkeen alkoi menkat. Normaaliin verrattuna todella paljon runsaammat. Lääkäri sanoi, et uutta yritysta vain sit menkkojen jälkeen. Tiiä häntä...

 

[vilmaliina]

mulla todettiin tuulimuna helmikuussa, viikkoja n. 9-10, koska raskaustestit ei heti plussannu niin pientä epävarmuutta alkamis ajasta..valitsin kaavinnan vaikka gyne suositteli lääkkeellistä tyhjennystä. ehdottomasti mieluummin nukuin toimituksen ajan kuin että ottaisin lääkettä ja odotellaan..kaikki meni ok, normaalin menkkakivun luokkaa oli pari pvää..

tällä vkolla kävin jälkitarkastuksessa ja kaikki oli hyvin =) vieläkään ei ole menkkoja kuulunut (nyt 5vkoa kaavinnasta) mutta gynen mukaan parin vkon sisällä alkamassa..'lupa' uuteen yritykseen olisi ollut voimassa alusta alkaen, kunhan jälkivuoto luonnollisesti loppuu, mutta itse haluan kesän yli käyttää ehkäisyä.

ajattelin ottaa kesän rennosti

 

[SUSSU76]

Kaunis kiitos kaikille, jotka on kertoneet kokemuksistaan - vesikierteet silmissä oon niitä lukenut.

Siitä saa kummasti voimaa jatkaa eteenpäin ja asiat suhteutuu...

Vähän jännittää, koska näen huomenna ystäväpariskunnan joilla la muutamaa päivää aiemmin mitä meillä olisi ollut... Niin onnellinen kuin heidän puolestaan olen (vuoden yrittivät) niin masun näkeminen voi vaikuttaa kovastikin, saattaa tunteet nousta pintaan :'( En nimittäin ole käsitellyt tapahtunutta kunnolla. Nooh, eipä kukaan ole kyyneliin hukkunut

Oikein mahottoman muikea :hug: kaikille! Nautitaan keväästä kaikesta huolimatta B)

 

[Bindi]

Minulta on kerran kaavittu tuulimuna ja takana on myös km rv16, jonka siis synnytin alakautta. Mun mielestä tuo synnytys oli aivan hirveää verrattuna kaavintaan, joka oli hetkessä ohi ja toipuminenkin oli fyysisesti nopeaa. Pahoittelut tuulimunasta! :hug:

 

[Kaisa82]

Kävin eilen 12 viikon ultrassa. Mentiin mieheni kanssa huoneeseen ja hoitaja rupesi tutkimaan. Hoitaja puhui jotain että ei näy, pitää kutsua lääkäri. Ajattelin heti että ei, miksi minulle käy näin. Lääkäri tuli, totesi saman. Sikiöpussi ja lapsivesi näkyi, mutta sikiön kasvu loppunut, sikiö noin 5 mm kokoinen. Silloin elämä romahti. Jäin samalla sairalaan, ja lääkkellisesti keskenmeno. Ei kiva kokemus, mutta uutta yritetään heti kun mahdollista. Ajattelen vaan niin että se oli luojan tahto. :'(

 

[Rouva Pikkumyy]

Pahoittelut sinulle Kaisa 82 :hug:

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mulla todettiin tm 03/08 ja 9+2 (tai +4) se kaavittiin pois. Ihan alkuraskaudesta oli muutamina päivinä tosi pientä ruskeaa tuhruttelua, mut ei edes niin paljon, et ois sidettä tarvinnut. Mut sit kun oikein toivoin, et luonnollinen km käynnistyis (tuon jälkeen, kun tiesin, et siellä on vain 3,7 cm sikiöpussi eikä elämää laisinkaan), eihän se tietty käynnistynyt. ...ei tietenkään, olinhan sitä silloin alkuviikkoina pelännyt.

Kaavintaan päädyttiin, sillä se sopi mulle paremmin. Jälkikäteen ajateltuna, vaikka mulla onkin ollut jotain outoa kipuilua kaavinnan jälkeen (ilm. ihan kaikki ei tullut ulos, sillä n. viikko kaavinnasta ulos tuli muutama peukunpään kokoinen limakalvoklöntti), olen silti tyytyväinen siihen, etten lähtenyt edes yrittämään lääkkeellistä. Kaavinta itsessään oli tosi kivuton kokemus.

Enkä tiedä, oisko se lääkkeellinen mulla edes toiminut, kun tuntuu olevan tiukassa kaavittunakin... Esilääkityksenä jouduin ne samaiset cytotecit ottamaan, mut ei niillä mitään vaikutusta ollut ainakaan siihen mennessä, kun leikkaussaliin meniin. Tiedä sit, auttoiko ne yhtään avaamaan kohdunsuuta.

Kaavinnan valkkaan varmaan uudestaankin, jos samaan tilanteeseen joudun joskus vielä palaamaan. Toivotaan kuitenkin, että kerta riittäis...

 

[Kvart över]

Sussu, mä lainaan tähän oman tekstini tuolta kolmannen sivun tuulimuna???-otsikon alta. Sieltä löytyy muidenkin kokemuksia lääkkeellisestä tyhjennyksestä.

23.1.3008:

Nyt alkaa sitten kaikkein pahin olla takanapäin. Mentiin aamulla kahdeksalta sinne Kätilopistolle, sain särkylääkettä valmiiksi (panacodin ja panadolin) ja sitten emättimen pohjukkaan laitettiin neljä tablettia, joiden tarkoitus on pehmentää kohdunsuu.

Aamupäivä meni siinä istuskellessa ja odotellessa, meillä oli aivan ihana hoitaja. Joskus yhdentoista aikaan alkoi sitten vatsaa krampata, ihan samalla tavalla kun kuukautiskivuissa, kovempaa vaan. Sain heti lisää kipulääkettä. Joskus 12 aikaan sitten oli tosi kovat kivut, joihin sain kipupiikin, jonka ansiosta sitten aloin torkahdella. Vuoto ei alkanut sairaalassa ollenkaan, mutta kun kahden aikoihin päästiin kotiin (otin lisää panacodia ja nukadin yli tunniksi) niin neljältä aloin vuotaa oikein kunnolla.

Kipu tulee takaisin heti kun särkylääkkeen vaikutus lakkaa, mutta buranalla olen tässä nyt pärjännyt. Vuotoa oon yrittänyt olla katsomatta, alapesulla vaan huuhtelu aina vessassa käynnin jälkeen ja siteen vaihto nopeasti. Järkyttävä määrä tuota vuotoa kyllä on, mutta toivottavasti heikkenee viimeistään huomenna etten ihan kuiviin vuoda.

Ei siis ollut niin kamalaa kun kuvittelin, huonosti en ole voinut (kärsin kamalasta oksennuskammosta ja pelkäsin pahoinvointia kipulääkkeistä tai kivusta) ainakaan vielä. Kipu on aika kovaa, niin että vaikka on lääkitys päällä tuntuu samoilta kun kovat menkkakivut, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu, että tämän kanssa voi pärjätä. Ja kovimmat kivut tulevat kohdunsuun aukeamisesta ja raskausmateriaalin irtoamisesta, joten koska vuotoa tulee jo reilusti, pitäisi pahimman olla takana. Yöksi otan vielä yhden panacodin ja toivon että huomenna ei enää satu tai pärjää buranalla.

Tulipas pitkä ja yksityiskohtainen tarina. Toivottavasti kuitenkin rauhoittaa mieltä niille, ketkä ovat samaan joutumassa. Tästä siis selviää luultavasti hengissä.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mä vielä päivitän tuohon omaan kokemukseeni... Kaavinta ainakin mun osalla sujui sinällään hyvin, et ekat menkat tulivat sen normaalin 28 päivän kuluttua ja tuntuis, että ovulaatio tässä ekassa "oikeessa" kierrossa km:n jälkeen osui myös ihan kohdilleen... (tosin yritystä meillä ei vielä ole B) )