Tuulimunaraskauden jälkeinen verenhukka ja toipuminen

[Joponen]

Hei! Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia tuulimunaraskaudesta, sen hoidosta ja toipumisesta. Tulin viime syyskuussa raskaaksi (kolmas lapsi, kymmenen vuoden tauon jälkeen) ja raskaus sujui normaalisti viikolle 12 asti. Minulla oli ollut melko normaalit raskausoireet; kipeät rinnat, väsymystä ja huonoa oloa (mutta tätä pahoinvointia vähemmän kuin edellisillä kerroilla). Tuolla rv 9 tietämillä raskausoireet suunnilleen hävisivät, mutta en ollut kovin huolissani, luulin vain olevani onnekas... Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja siinä riitti ajateltavaa. No, kun menimme ensimmäiseen ultraan rv 12+0, totesi hoitaja melkein heti, että asiat eivät ole niin kuin kuuluu ja kyseessä näyttää olevan tuulimunaraskaus, koska sikiötä ei ollut. Kehitys pysähtynyt siis heti alussa. Olimme kamalan pettyneitä ja järkyttyneitä, kun luulimme odottavamme kesävauvaa...
Kävin vielä sairaalan ultrassa muutaman päivän päästä ja sama tulos. Sain esilääkitystä ja kutsun tulla lääkkeelliseen tyhjennykseen osastolle parin päivän päästä. Tyhjennykseen menin siis rv. 12+6, tuossa marraskuun lopussa.
Pelkäsin etukäteen kipuja, mutta niitä ei ollut. En tarvinnut koko aikana särkylääkkeitä, koska tuntemukset olivat vain pientä kuukautiskivun tyyppistä. Mutta se verenvuoto! Minulta meni päivän aikana noin kaksi litraa verta! Ihmettelin verenvuodon runsautta itsekin hoitajille aina välillä, mutta he eivät kummastelleet asiaa. Käydessäni portatiivilla verta ja hyytymiä oikein ryöpsähti pönttöön. Tästä laskivat verenhukan, mutta yksi hoitaja oli unohtanut merkata veren määrän lähtiessään työvuorosta... Tuo kaksi litraa on kuitenkin hyvin lähellä totuutta, koska muiden mittaamana sitä oli jo 1600 ml.
Minulle alkoi tulla huimausta iltapäivällä, jolloin hoitajat alkoivat seurata tilannetta paremmin. Pääsin ensimmäisenä lääkärin vastaanotolle, kun hän tuli viideltä kierrolle. Silloin olin jo siinä kunnossa etten jaksanut kävellä. Lääkäri huomasi kohdunsuulla vielä möykyn "raskausmateriaalia", joka oli saanut vuodon jatkumaan. Hän poisti möykyn pihdeillä ja siinä vaiheessa olin pari minuuttia hämärän rajamailla... Verenpaine oli alhaisimmillaan 35/55. Vähitellen olo helpottui ja parin tunnin päästä istuin jo sängyn laidalla syömässä. Iltayhdeksältä minut kotiutettiin, tosin sain itse valita jäänkö vielä.
Olin jo tyhjennykseen mennessä flunssainen ja nyt flunssa paheni ja pari päivää tyhjennyksestä alkoi kuume, joka jatkui viikon (pientä lämpöä). Sairaalassa tutkivat minut seuraavalla viikolla, koska olin vielä niin heikossa kunnossa. Heikkouden syyksi paljastui Hb 74, johon vain rautakuuria.
Jälkivuoto jatkui neljä viikkoa, mutta oli niukkaa, onneksi. Nyt asiasta on kulunut reilut 5 viikkoa, mutta olo on epävarma. Odotan kuukautisia alkavaksi ja fyysisesti alan olla kunnossa. Raskaushormonit olivat 3 vkoa tapahtuneesta enää 21 ja Hb noussut 102:een.
Nyt mietityttää tuo tyhjennys, joka jätti pienen järkytyksen, että menikö se nyt ihan tavanmukaisesti, niin kuin hoitajat antoivat ymmärtää... Ja onko teillä muilla tullut esim. öisin ahdistuskohtauksia, että on hetken kamala olo, niin fyysisesti kuin psyykkisesti? Nyt siis epäilyttää jatko, vieläkö uskaltaa yrittää uudestaan...

 

[Huumaa]

Hei! Ihan ensiksi, pahoittelut tapahtuneesta! En tiedä osaanko tarkkaan vastailla juuri kysymyksiisi, mutta ajattelin kertoa oman tarinani. Tulin raskaaksi syyskuun alussa ja raskausoireita tuli jonkin verran (rinnat kipeät, pientä vatsan nippailua ja väsynyt olo). Kävimme varhaisultrassa joskus viikolla 6+4 varmistamassa, ettei raskaus ollut kohdun ulkoinen, koska kipuilu oli pääasiassa vain toisella puolella. Ultrassa näkyi tällöin ruskuaispussi ja oli gyne erottavinaan jonkin ihan pienen pienen alkionkin, mutta sykettä ei kuulunut. Gyne ehdotti meille uutta käyntiä kahden vk:n päästä, mutta ei jotenkin osattu mennä uudelleen, koska ajateltiin, että oli tärpännyt loppukierrosta ja oli ihan normaalia, ettei sykettä vielä kuuluisi. Raskaus eteni todella helppona ja np-ultran aika oli viikolla 13+0. Ultrassa näkyi tyhjä kohtu ja se olikin meille sitten totaalinen shokki, koska tosiaan uskoi, että siellä pieni asukas on. Siinä samassa rytäkässä sitten suunniteltiinkin jo kohdun tyhjennys samalla kun itkin solkenaan. Sain kotiin 4kpl cytotecia ja panacodin ja seuraavana aamuna sitten laitot cytotecit emättimeen ja pari tuntia siitä alkoivatkin sitten ihan kamalat supistukset, taju kyllä oli niissä kivuissa lähteä monta kertaa. Koko kipuilu johti siihen, että oksensin, ripuloin ja "synnytin" raskausmateriaalin ulos samalla kertaa eli olin täysin sekaisin ja meinasi siinä sitten lopullinen pyörtyminenkin tulla ja mies oli jo tilaamassa ambulanssia. Tuon kovimman kohtauksen jälkeen onneksi sitten alkoi helpottaa ja tunnin kylppärin lattialla makoilun jälkeen alkoi helpottaa. Vuotoa taisi kestää vajaa parisen viikkoa sitten sen jälkeen. Vuoto oli kyllä runsasta ja etenkin sen tyhjennyksen aikana tavaraa ihan ryöpsähteli pönttöön. Olo oli kyllä heikko pitkän aikaa ja ostin apteekista rautaa ihan itsenäisesti. Täällä pääkaupunkiseudulla, missä asun, ei ole mitään keskustelu/jälkitarkastusta, joten melko omillaan ollaan kaiken kanssa. Ohjeena vain tehdä joskus 3vk tyhjennyksen jälkeen kotiraskaustesti. Testi alkoi reilun parin viikon päästä jo näyttääkin negatiivista ja 4vk tyhjennyksen jälkeen kävin oman mielenterveyden kannalta yksityisellä ultraamassa kohdun ja silloin oli sitten jo ovulaation aika ja kaikki kuulemma kunnossa. Sen käynnin jälkeen sitten annettiinkin jo mahdollisuus uuteen raskauteen, mutta viime viikolla eli 6vk tyhjennyksen jälkee alkoikin sitten jo kuukautiset. Eli ei ainakaan minun kohdallani kroppa ollut silti heti valmis uuteen raskauteen ja ehkä hyvä niin, että tätä voi vielä työstää henkisesti. Työteho ei ole yhtä hyvä kuin ennen, koska kaikki tämä on kokoajan mielessä ja pelkona ihan kamalasti, että saanko koskaan lasta. Tämä olisi ollut meidän esikoinen. Mutta pitää vaan olla toiveikas, vaikka pelottaa ja ahdistaa ihan kamalasti. Toivottavasti tästä tarinasta on jotain apua. Noista arvoista en osaa sanoa mitään, koska kaikki hoitui minulla siis kotona (mikä sinänsä on erittäin kumallista, että tätä annetaan tehdä kotona).

Kovasti voimia sinne! Toivotaan, että kummankin ahdistukset menee ohi ja aika parantaa haavat

 

[Joponen]

Hei Huumaa ja kiitos vastauksestasi. Pahoittelut sinullekin. Onpa todella ihmeellistä, että jouduit tekemään kaiken kotona! Olen jostain lukenut, että kaikki yli rv 9 tyhjennykset tehtäisiin osastolla... Vaikka varsinaista sikiötä ei olisikaan tai se olisi aivan pieni, niin verta ja muuta materiaalia voi tulla tosi paljon. Enpä olisi halunnut olla yksin siinä tilanteessa, onneksi sinullakin oli mies tukena!
Sitä aina luottaa, että keho toimisi oikein ja nyt on sitten pettymys, kun oma keho "huijasi" näin pahemman kerran! Jos vuoto olisi alkanut itsekseen jo heti parin viikon sisällä, ei tilanne olisi edennyt näin pitkälle ja olilsi säästynyt isoimmalta murheelta... Mutta eihän näitä voi itse valita...
Paljon voimia ja plussatuulia sinne Uskon, että meille molemmille on paljon hyvää tulossa